Hei, te 80-luvulla ja 90-luvun alussa Knuutilankankaalla lapsuutenne viettäneet. Kertokaapa millaisia muistoja teillä liittyy kyseiselle alueelle?
Kerronpa tässä nyt omia muistoja.
Olin noin 2-vuotias kun muutimme Knuutilankankaalle jotain -84 tai -85. Asuimme siellä n 10 vuotta jonka jälkeen muutimme Kaakkuriin. Juuri niinä aikoina kun siellä asuimme, niin Knuutilankangas, tuo 80-luvun tyypillinen lähiö eli vilkkainta aikaa. Lapsia oli paljon. Valvottua leikkipuistotoimintaa järjestettiin kesäisin petarinmäellä, jossa sitä hiekkalaatikkoa tongittiin, keinuttiin ja melskattiin useamman puitotädin valvovien silmien alla. Eväitä syötiin mäen sisässä olevassa, nyt jo maantasalle vedetyssä (syystä jota en tiedä, olisi varmaan bändiläisille käyttöä ollut) bunkkerissa jonka betoniseinien sisässä kaiken maailman aurinko aurinko lettuja paistoi -ruokaloruja loruiltiin, joista en kauheesti perustanut.
Lähiön ainoassa kaupassa, k-maakarissa, sittemmin mintussa ja nykyisessä siwassa, riitti asiakkaita, ja siellähän sitä käytiin ihan viikonloppuostoksillakin. Sinne tein myös elämäni ensimmäisen yksin käydyn kauppareissun. Moporalli kävi vilkkaana Knuutilankankaan ja Lämsänjärven välillä. Ei ollut skoottereista vielä tietoakaan, vaan pevukoiden kakstahti pörinät raikuivat meille asti. Lapsia ja teinejä tosiaankin riitti. Eräät pojat rakentelivat omia härveleitään, joita he usein minullekkin esittelivät. Alueen luistelu/urheilukentällä talvisin mailanmäiske kävi kummasti, ja siellä opettelin luistelemaan ensimmäisiä kertoja. Myös pahantekijöitäkin esiintyi alueella. Uudenvuoden aikoihin oli joskus useampikin postilaatikko räjäytetty mäsäksi, ja olipahan kerran meidänkin postilaatikkoon jotku jässikät koiranpommin laittaneet. Kerran sain myös nokkosesta ohimolle, eräiden vintiöiden toimesta, ja taisipa olla kerran eräässä talossa syyetty huonekalujakin alas yläkerran ikkunasta, todennäköisesti kotibileiden seurauksena.
Muistan myös kun vesitornia rakennettiin, ja työmaan äänet kaikuivat myöhäiseen iltaan asti, ja vastapäätä olevan shellin kylmäaseman valmistumista seurasin usein työmaan viereiseltä pyörätieltä. Talonyhtiössämme asui välillä aika tiukkapipoistakin porukkaa, ja jouduttiinpa sitä kerran selkkaukseen yhden samassa talonyhtiössä asuvan perheen kanssa ihan väärinkäsityksen takia, mut onneksi selviydyimme koko episodista melko kunnialla. Kuitenkin, kaikesta huolimatta ihan positiivisia muistoja lapsuuteeni Knuutilankankaalla liittyy. Millaisia muistoja siis teillä muilla Knuutilankankaalla lapsuutenne 80-luvulla ja 90-luvun alussa viettäneillä on?
Kerronpa tässä nyt omia muistoja.
Olin noin 2-vuotias kun muutimme Knuutilankankaalle jotain -84 tai -85. Asuimme siellä n 10 vuotta jonka jälkeen muutimme Kaakkuriin. Juuri niinä aikoina kun siellä asuimme, niin Knuutilankangas, tuo 80-luvun tyypillinen lähiö eli vilkkainta aikaa. Lapsia oli paljon. Valvottua leikkipuistotoimintaa järjestettiin kesäisin petarinmäellä, jossa sitä hiekkalaatikkoa tongittiin, keinuttiin ja melskattiin useamman puitotädin valvovien silmien alla. Eväitä syötiin mäen sisässä olevassa, nyt jo maantasalle vedetyssä (syystä jota en tiedä, olisi varmaan bändiläisille käyttöä ollut) bunkkerissa jonka betoniseinien sisässä kaiken maailman aurinko aurinko lettuja paistoi -ruokaloruja loruiltiin, joista en kauheesti perustanut.
Lähiön ainoassa kaupassa, k-maakarissa, sittemmin mintussa ja nykyisessä siwassa, riitti asiakkaita, ja siellähän sitä käytiin ihan viikonloppuostoksillakin. Sinne tein myös elämäni ensimmäisen yksin käydyn kauppareissun. Moporalli kävi vilkkaana Knuutilankankaan ja Lämsänjärven välillä. Ei ollut skoottereista vielä tietoakaan, vaan pevukoiden kakstahti pörinät raikuivat meille asti. Lapsia ja teinejä tosiaankin riitti. Eräät pojat rakentelivat omia härveleitään, joita he usein minullekkin esittelivät. Alueen luistelu/urheilukentällä talvisin mailanmäiske kävi kummasti, ja siellä opettelin luistelemaan ensimmäisiä kertoja. Myös pahantekijöitäkin esiintyi alueella. Uudenvuoden aikoihin oli joskus useampikin postilaatikko räjäytetty mäsäksi, ja olipahan kerran meidänkin postilaatikkoon jotku jässikät koiranpommin laittaneet. Kerran sain myös nokkosesta ohimolle, eräiden vintiöiden toimesta, ja taisipa olla kerran eräässä talossa syyetty huonekalujakin alas yläkerran ikkunasta, todennäköisesti kotibileiden seurauksena.
Muistan myös kun vesitornia rakennettiin, ja työmaan äänet kaikuivat myöhäiseen iltaan asti, ja vastapäätä olevan shellin kylmäaseman valmistumista seurasin usein työmaan viereiseltä pyörätieltä. Talonyhtiössämme asui välillä aika tiukkapipoistakin porukkaa, ja jouduttiinpa sitä kerran selkkaukseen yhden samassa talonyhtiössä asuvan perheen kanssa ihan väärinkäsityksen takia, mut onneksi selviydyimme koko episodista melko kunnialla. Kuitenkin, kaikesta huolimatta ihan positiivisia muistoja lapsuuteeni Knuutilankankaalla liittyy. Millaisia muistoja siis teillä muilla Knuutilankankaalla lapsuutenne 80-luvulla ja 90-luvun alussa viettäneillä on?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähän myöhemmin, 2000-luvulla olin ala-asteen Knuutilankankaalla, edelleen asun täällä. Ykä oli silloinkin rehtorina, pelottava lapsen silmin mutta jälkeenpäin ajatellen paras rehtori mitä on ikinä ollut. Meidän luokalla ei jotenkin ollut yhtään kunnon "nuorisorikollista" silloin, tuntuu ihmeelliseltä näin jälkeenpäin katsottuna. Yhdet ihan koulun vieressä asuneet oli sellaisia rasavillejä, mutta niidenkin kanssa tuli hyvin toimeen vaikka olenkin vähän varautunut ja hyvä koulussa.
Kerran yhden kaverin synttärit meni ovikellojen pimputteluksi, useammin harrastuksena oli pimeäpiilo niissä lähimetsissä, oli se jännää:). Vaikka pleikkarit jo oli olemassa niin kenelläkään ei ollut sellaista vielä ja niinpä aika kului katusählyn parissa, matseja pelattin Maikkulan ja Lämykän jannuja vastaan. Joskus kokeiltiin futista mutta se meni vähän väkivaltaiseksi kun porukassa oli sekä futareita että jäkärisäännöillä pelaavia jäkäreitä.
Todella hyvä ja rauhallinen alue ollut aina ja vielä nykyäänkin. Tykkäsin todella paljon myös talonyhtiöstä missä asuttiin. Harmi vain kämppä jäi pieneksi jälkikasvun takia ja piti muuttaa isompaan asuntoon.
Olen kuullut että on todella rauhallinen ja lapsiystävällinen alue :)