sun lapsuus ei ollut normaali. Nyt jos saisit rakkautta, et pysty sitä vastaanottamaan. Jotenkin sen heität överiksi. Mielessäsi soi en halua hyvää. Miksi? Siksi oon päättänyt että en tee sulle mitään hyvää, vaan otin etäisyyttä. Jotain huonoo siitä seurasi JOKA KERTA
Mä tiedän mä tunnen sut
nyt tiedät ei enää
19326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on mennyt pilalle kun täällä moisia jauhat
syytät?
Ei lapsi mitään omalle lapsuudelleen voi.
Ei voi jokaista vastoinkäymistä laittaa lapsuuden piikkiin
Sinunkin on opittava se , ettet voi syyttää omaa lapsuuttasi , silloinkuin kaikki ei mene niinkuin toivoisi.
Minä en omaa lapsuuttani syytä enää. Olen kasvanut sen yli. Olen jopa erittäin ylpeä itsestäni, kun olen erinlainen kuin vanhempani. Olen elämässäni lähtenyt eri suuntaan kuin he! Ja luulenpa että vanhempani ovat myös minusta ylpeitä, miten fiksun lapsen he ovat saaneet maailmaan. Sisukkuudella menty ja varottu tekemästä samoja virheitä kuin vanhemmat
mikä sinun pointtisi edes oli? Olet täydellisyys?
jeah, ylpeitä vanhemmat varmaan olisivatkin....penska niin luuseri, että tämmösellä tunkiolla kirjoittelee ja valittelee..tyrkyttää itteään
Mikä lapsuus?ei ollut lapsuutta
Et sä ketään tiedä etkä tunne. Tuollainen yksinkertaisuuksilla muiden ihmisten selittäminen on p-erseestä, aiheuttaa myötähäpeää.
Hmmm... mä tykkään perseillä. Opin siinä muilta todella paljon ja näen ihmiskirjon. Elämä on leikkiä. Ihmiset on kuin pianoja ja niitä voi virittää harmoniaan. Kakofoniasta konsertiksi.
Tykkää rauhassa, kerroin vain tuntevani myötähäpeää kaikkien naiivien "ihmistuntijoiden" puolesta. Tietysti on hyvä, jos sosiaalisesti sokeatkin oppivat edes jotakin, edes jotenkin :)
hävetköön itse sanojaan ja kehumisiaan, mutta toivoa vaan täytyy ettei ainakaan livessä ole joku mun ystiksistä, joka on pakotettu olemaan normaali ettei joudu yksin taivaltamaan.
PS. Ai niin, katteettomat itsekehut aiheuttavat myötähäpeää milloin niihin ei ole mitään syytä. Viestisi sattui muistuttamaan tästäkin.
Jep no tuolla perseilyllä tarkoitin itseni oppimista. Kuten sanoin kakofoniasta konsertiksi. Minä olen se piano ja ympäröivä maailma virittää kuin itsestään mut kondikseen. Yksinkertaista. Samalla opin luonnontasapainosta jne. uskomuksista.
Dilemma jonka opittuani kaikki on lähtenyt rullaamaan omalla painollaan.
Ehkä hänkin haluaa hyvää - yllätys, monet ihmiset haluavat, vaikka määrittelevätkin hyvän eri tavoin kuin sinä - mutta sinä et ole se hyvä. Ehkä hän ei edes erota sinussa hyvää, jos sinussa sellaistakin on.
En ois tätä tullut ajatelleksi. Kiitos sille ketä kirjoitti tämän tänne.
Sait mut miettimään. Mulla on varmaankin tuollainen trauma lapsuudesta. Se pomppaa pahoissa paikoissa esille tai ei yleensä mutta nyt sen itsekin olen huomannut ja tajusin.
Pelkään rakkauden voimaa kun se lähestyy kiipeän puuhun. En voi sille mitään enkä tiedä miten siihen suhtautuisin aika outoa, että jollekin rakkaus aiheuttaakin pahaa oloa jotenkin tajunnan ulkopuolella mitä ei itse pysty selittämään eikä ymmärtämään.
Se horjuttaa ja heikottaa saa menemään sekaisin johonkin ristiriita tilaan. Pikku kriisiin ja paniikkiin.
Minkäs tälle tekee ei tässä pysty itseään auttamaan, kait.
Juuri tuo on totta pakenen rakkautta kun se koskettaa liikaa jotenkin en usko tai luota siihen se on joku ansa mulle tai jotain vastaavaa. Yritä mua ymmärtää, kun en oiken ymmärrä itsekään. Humala vähän helpottaa oloa, mutta se ei ole mikään hyvä ratkaisu.
Totta joka sana. Vai mikä se pahanolon kivi siellä sisällä on jota pitää aina vaikka kuollakseen peitellä, vaikka onni koputtaisi ovella. Kaikilla on vinoutumia
mun nuoruus oli erinomainen -> hyviä muistoja
Kylläpä olet harvinaisen epäkypsä ihminen. Kannattais varmaan joskus katsoa itseään peiliin. Mitähän sieltä näkys?
eipä ole sinunkaan muumit ihan kaikki kotosalla.