6kk, muriseva pentu

Kynsiä leikatessa pysyy kyllä paikoillaan, se on vain se hetki kun tullaan sisälle. Silloin koira ei millään viitsisi odotella eteisessä.

Otin tänään neuvoistanne vaarin ja annoin koiralle eteisessä juustoa samalla kun otin talutinta ja pyyhin tassuja. Hienosti meni!

Mutta eikös meidän ongelmanamme kuitenkin ole jonkinlainen epäkunnioitus? Siksi oikeastaan olenkin pitänyt niskasta ravistamista hyvänä keinona, että koira oppisi kunnioittamaan minua. Vaikka koira nameja antaessa käyttäytyisikin hyvin, niin pitääköhän koira itseään silti hierarkiassa ylimpänä, kun se kerran katsoo oikeudekseen äristä ja purra vähänkin epämiellyttävissä tilanteissa?

16+8 kirjoitti:

Kynsiä leikatessa pysyy kyllä paikoillaan, se on vain se hetki kun tullaan sisälle. Silloin koira ei millään viitsisi odotella eteisessä.

Otin tänään neuvoistanne vaarin ja annoin koiralle eteisessä juustoa samalla kun otin talutinta ja pyyhin tassuja. Hienosti meni!

Mutta eikös meidän ongelmanamme kuitenkin ole jonkinlainen epäkunnioitus? Siksi oikeastaan olenkin pitänyt niskasta ravistamista hyvänä keinona, että koira oppisi kunnioittamaan minua. Vaikka koira nameja antaessa käyttäytyisikin hyvin, niin pitääköhän koira itseään silti hierarkiassa ylimpänä, kun se kerran katsoo oikeudekseen äristä ja purra vähänkin epämiellyttävissä tilanteissa?

Lue lisää

Ei saletisti koira opi kunnioittamaan sua sillä että käyt sen päälle. Teet kärsimättömälle nuorelle koiralle ennestään epämiellyttävän tilanteen vaan entistä ikävämmäksi, ja vaikka riittävän kovan rankaisun kautta saisitkin käytöksen loppumaan niin opetat koiran ennemmin varomaan kuin kunnioittamaan sua.

Herkuilla on kätevää opettaa koiralle mikä vaan toivottu käytös, ja jos suoraan sanon niin alla _suffeli_:n esittämä filosofia koulutuksen suhteen on vähän järjetön. Käytös kuin käytös, niin kunnon vahvisteet nopeuttaa koiran oppimista todella paljon. Toisaalta samalla saadaan aikaan myös klassista ehdollistumista: koira alkaa itse asiassa tykkäämään tilanteesta jota on aiemmin oppinut inhoamaan.
Olennaista tietysti on että nameja ei käytetä lahjuksina tai häiriönä, vaan palkkana toivotusta käytöksestä. Alkuun vahvistetiheys voi olla toki korkea jos koiralta muuten menee hermo, mutta ideana kuitenkin olisi vaatia vähitellen enemmän ja enemmän odottamista ennen palkkaamista. Sitä mukaa kun alkaa sujua, niin nameja vähemmälle ja ideana toki päästä tilanteeseen jossa niitä ei edes välttämättä tarvita.

Hyvä idea voisi olla myös opettaa tohon joku odota-tyyppinen käsky, jolloin sitten myöhemmin se vapaaksi pääseminen vihjeestä toimii palkkana itsessäänkin – selvemmin kuin ilman, siis.

Erilaiset pärinät ja pörinät on jotain mitä ihan varmasti huomattava osa murkkuikäisistä koirista kokeilee, ja kuulostaa vähän siltä että teillä tuollaista käytöstä on ehkä sitten myös vahingossa vahvistettu kun tähän on jouduttu: pentu on joskus enemmän tai vähemmän saanut tahtonsa läpi riehumalla, ja seurauksena alkanut soveltaa samaa taktiikkaa vähän kaikkialla.
Tosin epäilisin kyllä, että ravistelulla ja takaisin murisemisella on myös osuutta asiaan...

Ei pärinöihin vastaamiseksi ei tarvita mitään suurempia voimakeinoja, vaan riittää että pentu ei vaan saa tahtoaan läpi vaikka miten iskisi hampaansa kiinni sun nahkaan. :D Kun samalla opettaa positiivisen kautta oikeita toimintamalleja, niin hyvin nopeasti nuori koira hoksaa että hei, riehumalla teenkin vaan kaiken itselleni tosi paljon vaikeammaksi – sen sijaan kannattaa kuunnella noita ihmisiä, siitä seuraa kaikkea kivaa. Ja se sama älynväläys sitten kyllä heijastuu ihan kaikkialle teidän suhteessa.

pr_ kirjoitti:

Ei saletisti koira opi kunnioittamaan sua sillä että käyt sen päälle. Teet kärsimättömälle nuorelle koiralle ennestään epämiellyttävän tilanteen vaan entistä ikävämmäksi, ja vaikka riittävän kovan rankaisun kautta saisitkin käytöksen loppumaan niin opetat koiran ennemmin varomaan kuin kunnioittamaan sua.

Herkuilla on kätevää opettaa koiralle mikä vaan toivottu käytös, ja jos suoraan sanon niin alla _suffeli_:n esittämä filosofia koulutuksen suhteen on vähän järjetön. Käytös kuin käytös, niin kunnon vahvisteet nopeuttaa koiran oppimista todella paljon. Toisaalta samalla saadaan aikaan myös klassista ehdollistumista: koira alkaa itse asiassa tykkäämään tilanteesta jota on aiemmin oppinut inhoamaan.
Olennaista tietysti on että nameja ei käytetä lahjuksina tai häiriönä, vaan palkkana toivotusta käytöksestä. Alkuun vahvistetiheys voi olla toki korkea jos koiralta muuten menee hermo, mutta ideana kuitenkin olisi vaatia vähitellen enemmän ja enemmän odottamista ennen palkkaamista. Sitä mukaa kun alkaa sujua, niin nameja vähemmälle ja ideana toki päästä tilanteeseen jossa niitä ei edes välttämättä tarvita.

Hyvä idea voisi olla myös opettaa tohon joku odota-tyyppinen käsky, jolloin sitten myöhemmin se vapaaksi pääseminen vihjeestä toimii palkkana itsessäänkin – selvemmin kuin ilman, siis.

Erilaiset pärinät ja pörinät on jotain mitä ihan varmasti huomattava osa murkkuikäisistä koirista kokeilee, ja kuulostaa vähän siltä että teillä tuollaista käytöstä on ehkä sitten myös vahingossa vahvistettu kun tähän on jouduttu: pentu on joskus enemmän tai vähemmän saanut tahtonsa läpi riehumalla, ja seurauksena alkanut soveltaa samaa taktiikkaa vähän kaikkialla.
Tosin epäilisin kyllä, että ravistelulla ja takaisin murisemisella on myös osuutta asiaan...

Ei pärinöihin vastaamiseksi ei tarvita mitään suurempia voimakeinoja, vaan riittää että pentu ei vaan saa tahtoaan läpi vaikka miten iskisi hampaansa kiinni sun nahkaan. :D Kun samalla opettaa positiivisen kautta oikeita toimintamalleja, niin hyvin nopeasti nuori koira hoksaa että hei, riehumalla teenkin vaan kaiken itselleni tosi paljon vaikeammaksi – sen sijaan kannattaa kuunnella noita ihmisiä, siitä seuraa kaikkea kivaa. Ja se sama älynväläys sitten kyllä heijastuu ihan kaikkialle teidän suhteessa.

Lue lisää

Elikkä varmistan vielä.

Jos koira siis murisee ja puree minua, niin en saa huomioida sitä mitenkään, edes sanomalla "ei"? Tarkoititko sitä? Tietenkin tuo voi olla oikea keino, mutta kasvattaja tosin varoitteli että koirasta saattaa jäädä lopuksi iäkseen tuollainen murisija, jos en ole tarpeeksi tiukka sille... Miten siis on?

pr_ kirjoitti:

Ei saletisti koira opi kunnioittamaan sua sillä että käyt sen päälle. Teet kärsimättömälle nuorelle koiralle ennestään epämiellyttävän tilanteen vaan entistä ikävämmäksi, ja vaikka riittävän kovan rankaisun kautta saisitkin käytöksen loppumaan niin opetat koiran ennemmin varomaan kuin kunnioittamaan sua.

Herkuilla on kätevää opettaa koiralle mikä vaan toivottu käytös, ja jos suoraan sanon niin alla _suffeli_:n esittämä filosofia koulutuksen suhteen on vähän järjetön. Käytös kuin käytös, niin kunnon vahvisteet nopeuttaa koiran oppimista todella paljon. Toisaalta samalla saadaan aikaan myös klassista ehdollistumista: koira alkaa itse asiassa tykkäämään tilanteesta jota on aiemmin oppinut inhoamaan.
Olennaista tietysti on että nameja ei käytetä lahjuksina tai häiriönä, vaan palkkana toivotusta käytöksestä. Alkuun vahvistetiheys voi olla toki korkea jos koiralta muuten menee hermo, mutta ideana kuitenkin olisi vaatia vähitellen enemmän ja enemmän odottamista ennen palkkaamista. Sitä mukaa kun alkaa sujua, niin nameja vähemmälle ja ideana toki päästä tilanteeseen jossa niitä ei edes välttämättä tarvita.

Hyvä idea voisi olla myös opettaa tohon joku odota-tyyppinen käsky, jolloin sitten myöhemmin se vapaaksi pääseminen vihjeestä toimii palkkana itsessäänkin – selvemmin kuin ilman, siis.

Erilaiset pärinät ja pörinät on jotain mitä ihan varmasti huomattava osa murkkuikäisistä koirista kokeilee, ja kuulostaa vähän siltä että teillä tuollaista käytöstä on ehkä sitten myös vahingossa vahvistettu kun tähän on jouduttu: pentu on joskus enemmän tai vähemmän saanut tahtonsa läpi riehumalla, ja seurauksena alkanut soveltaa samaa taktiikkaa vähän kaikkialla.
Tosin epäilisin kyllä, että ravistelulla ja takaisin murisemisella on myös osuutta asiaan...

Ei pärinöihin vastaamiseksi ei tarvita mitään suurempia voimakeinoja, vaan riittää että pentu ei vaan saa tahtoaan läpi vaikka miten iskisi hampaansa kiinni sun nahkaan. :D Kun samalla opettaa positiivisen kautta oikeita toimintamalleja, niin hyvin nopeasti nuori koira hoksaa että hei, riehumalla teenkin vaan kaiken itselleni tosi paljon vaikeammaksi – sen sijaan kannattaa kuunnella noita ihmisiä, siitä seuraa kaikkea kivaa. Ja se sama älynväläys sitten kyllä heijastuu ihan kaikkialle teidän suhteessa.

Lue lisää

No nyt on vastattava, että riippuu ihan tilanteesta. Pointti on, että koiran huono käytös ei saa saada mitään vahvisteita osakseen. Jos kyseessä on huomionhaku niin jo pelkkä "ei" voi olla vahviste; mutta jos koiran tavoite on yksiselitteisesti päästä ulkoilun jälkeen riehumaan pitkin kämppää niin keskeisintä on, että se ei pääse niin tekemään riehumisensa avulla. Jos "ei" auttaa rauhoittumisessa, niin mikäs siinä.

Tosin herää kysymys, että onko siitä kieltämisestä jotain apua tilanteessa? Osaako koirasi oikeasti ei-sanan? Entä kiinnostaako sitä pätkän vertaa ko. tilanteessa mahdollinen kielto? :D Jos ei, niin se korkeintaan vie kieltosanalta tehoa tulevaisuutta ajatellen.

Kasvattajan metodit kuulostaa vähän siltä että ne on tuolta viime vuosisadan puolelta, mutta viesti sinänsä on ihan asiallinen. Että jos tollaiseen käytökseen ei puutu, niin ei se itsestään minnekään katoa ja erittäin todennäköisesti vain pahenee. Ja mitä pitempään odottaa, niin sitä vaikeampaa sitä myös on kitkeä pois.
Erityisesti kaikki käytös mihin liittyy minkäänlaista aggressiota on sellaista, että siihen pitäisi puuttua välittömästi ihan ensimmäisistä merkeistä. Jostain syystä ihmisillä on taipumus odottaa siihen pisteeseen asti että joku vuotaa verta, ja sitten ihmetellään kun on vaikeaa ratkaista koiran aggressiivista käyttäytymistä. :D

Tiukkuuden ei pitäisi olla sitä että käydään koiraan fyysisesti käsiksi rankaisuna, vaan järjestelmällisyyttä ja peräksiantamattomuutta tilanteissa joissa koira ei osaa käyttäytyä. Kun tehdään huono käytös kannattamattomaksi ja hyvä käytös kannattavaksi, niin melkeinpä määritelmällisesti koira alkaa käyttäytyä hyvin.

Opettamista siis kuitenkin helpottaa, jos koulutustilanteissa ei jouduta mihinkään loputtomaan vääntöön koiran kanssa. Eli koitetaan pitää vaatimustaso sellaisena, että koira pystyy onnistumaan.
Tässä tapauksessa siinä käytännön tilanteessa onnistumista voi auttaa, jos erikseen opetellaan vaikka a) odottamista ja vapauttamista sisään tullessa (vaikka ravataan koiran kanssa rappukäytövässä/pihalla alkuun ja harjoitella sitä tilannetta että kun tullaan sisään, niin koira odottaa istuen hetken, saa palkan ja sitten vapautetaan) ja b) tassujen pyyhkimistä (muuten kuin ulkoilun jälkeen, taas kerran palkaten). Näin namilähtöisestä koulutustavasta on moni varmasti eri mieltä, mutta tarkoituiksena on siis ensinnäkin iskostaa uusi käytösmalli koiran päähän, ja toisekseen tehdä tästä käytöksestä sille mukavaa.

Kuulostaa hyvältä jos namin kanssa jalkojen pyyhkiminen onnistui paremmin (kunhan tosiaan muistaa pitää ne namit palkkana käytöksestä, eikä pelkkänä häiriönä!), mutta jäi kiinnostamaan lause "kun se kerran katsoo oikeudekseen äristä ja purra vähänkin epämiellyttävissä tilanteissa". Onko vastaavaa käytöstä siis myös muissa tilanteissa?
Jos murinoita on vain tässä tilanteessa niin hyvin todennäköisesti riittää että tämä sisääntulo opetetaan koiralle yhtenä erillisenä käytöksenä ja that's it, mutta jos ongelma on laajempi niin se vaatii myös laajemman lähestymistavan... ja pikaisesti.

Tuli taas nyt vähän tällaista pitkäpiimäistä aamuöistä tajunnanvirtatarinointia, mutta toivottavasti saat tästä jotain irti.

Aloitajan tulee muistaa, että koira ei osaa ihmisen käyttäytymisssääntöjä milloinkaan ennenkuin ne on opetettu koiralle. -Edes arkisten tilanteiden käyttätymissääntöjä.

Opettaa kaikkea voi monella tapaa. Kannattaa ehkä kuitenkin miettiä haluatko olla koirasi mielestä kuspää vai et. Kuspäänä itse pitäisin ketä tahansa joka tulee läpsimään pyykeellä käsiäni, vaikka tekisin kaikkeni kertoakseni, etten halua sitä läpsimään pyyhkeineen käsiäni.

Ota siis vaari pr:n viestistä mielumin ja tee koiralle jalkojen pyykinen miellyttäväksi toiminnaksi; jos itsestänikin olisi kannattavaa, että joku läpsii pyyhkeellä käsiäni, alkaisin tykkäämään siitä.