Tuli mieleen aika menneisyydestä muutamien vuosien takaa, kun tavoittelin sitä oikeaa miestä joka paikasta. Joskus harvoin kävin ravintolassa tai risteilyllä, mutta ei siellä ollut mua kiinnostavia miehiä. Mistään ei löytynyt sellaista miestä, joka olisi saanut oikean tunteen liikahtamaan sisällä.
Samaan aikaan arkielämässä sä olit ollut mun lähellä jo vaikka kuinka pitkään, vaikken sun olemassaolostasi edes tiennyt (ihan alussa). Olinhan mä joskus sut jo nähnyt, mutta pidin sua ihan eri planeetalta tulleena, enkä ikimaailmassa olisi uskonut sun musta kiinnostuvan millään tasolla (tämä arvio tapahtui aikoinaan sekunnin murto-osissa), enkä kovin usein sua edes nähnyt.
Kävelin yleensä omissa ajatuksissani tutkaillen ympäristöäni siellä missä nähdään. Sitten sinä tunkeuduit minun tietoisuuteeni niillä syvillä katseillasi sivusta matkan päästä - ja mä olin mennyttä. Sä olet mulle sopiva :)
Mutta miten me voitais päästä yhteen, kun kumpikaan ei uskalla tulla ihan lähelle ottamaan kontaktia ja sitä ensimmäistä kunnon askelta tutustumiseen? Olet pelottava kuin kuuma puuro kissalle, ja silti niin houkutteleva..
Ja entä, jos mun vaisto onkin väärässä ja sä katselit mua jostain ihan muusta syystä?
Kyllä mä tajuan, että tämä on jo molemmin puolin laimentunut ja ajan myötä varmaan haihtuu kadoksiin, silti tästä jää sykähdyttävä muisto, joskin haikea sellainen.
H
Samaan aikaan arkielämässä sä olit ollut mun lähellä jo vaikka kuinka pitkään, vaikken sun olemassaolostasi edes tiennyt (ihan alussa). Olinhan mä joskus sut jo nähnyt, mutta pidin sua ihan eri planeetalta tulleena, enkä ikimaailmassa olisi uskonut sun musta kiinnostuvan millään tasolla (tämä arvio tapahtui aikoinaan sekunnin murto-osissa), enkä kovin usein sua edes nähnyt.
Kävelin yleensä omissa ajatuksissani tutkaillen ympäristöäni siellä missä nähdään. Sitten sinä tunkeuduit minun tietoisuuteeni niillä syvillä katseillasi sivusta matkan päästä - ja mä olin mennyttä. Sä olet mulle sopiva :)
Mutta miten me voitais päästä yhteen, kun kumpikaan ei uskalla tulla ihan lähelle ottamaan kontaktia ja sitä ensimmäistä kunnon askelta tutustumiseen? Olet pelottava kuin kuuma puuro kissalle, ja silti niin houkutteleva..
Ja entä, jos mun vaisto onkin väärässä ja sä katselit mua jostain ihan muusta syystä?
Kyllä mä tajuan, että tämä on jo molemmin puolin laimentunut ja ajan myötä varmaan haihtuu kadoksiin, silti tästä jää sykähdyttävä muisto, joskin haikea sellainen.
H
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.