Elämän pitää olla niin turhaa? Aina vaan yksin, ja kukaan ei kaipaa ja välitä... Se yksikin käytti vaan hyväkseen. Elämäni on kuin siitä piisistä "mitä yhdestä särkyneestä sydämestä". Jo lapsena vihasin sitä, ja se teki inhottavan ja hämmentyneen olon, ja aina ajattelin että toivottavasti mulle ei koskaan käy niin. Silti kävi... Eihän se yks voinut minusta välittää, vaikka minä rakastin ja rakastan. :´( Ei kai olis koskaan pitänyt antaa sille, vaan pysyä ns. ikäneitona. Kaikki on vaan niin v*tun epäreilua, ja hanurista. Kun vois vaan nukkua, eikä tarvis koskaan herätä tähän todellisuuteen. :(
Miksi, oi miksi...
Miksi, miksi?!
0132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.