Olen pikku hiljaa lämpenemässä ajatukselle, voisiko tällainen onnistua, kun ikäerokin meidän välillä on n.15-20-v. Minä reilu nelikymppinen ja tämän koin mielessäni aika haasteelliseksi. Kuinka vahvasti tunnustaa väriä, kun kannatamme eri joukkuita, minulle tällä ei niin suurta merkitystä, hänellä voi olla vahvempaa, kun taitaa olla fani jo toisessa polvessa :)
Vanhemmmiten kuitenkin miettii myös näitä tunne puolen asioita, että olenko toiselle sitten kuitenkaan riittävä, pärjään hyvin itseni kanssa ja tunnen olevani jonkinlainen erakkokin, kun ystävät ympärillä ovat perheellisiä ja siksi yhteydenpito jäänyt aika vähäiseksi. Harrasteet ovat vastapaino, joka pitää itseä jollain tavalla balanssissa.
Huomaan itsessäni olevani varautunut tällaiselle, joka vaikuttaisi paljon nykytilanteeseeni ja tunnepuolella pelkoa, jos tämä sitten ei kestäisikään niin pitkään kuin itse olisi valmis ehkä sitoutumaan? Omat haasteet tulevat työelämästä, jossa koen, että muutoksia luvassa, nykytilanne siellä ei mieleinen.
Popedan biisi kuvaa aika hyvin tätä mun kelaamaa tilannetta?
http://www.youtube.com/watch?v=yGHmxaYIKmg
Vanhemmmiten kuitenkin miettii myös näitä tunne puolen asioita, että olenko toiselle sitten kuitenkaan riittävä, pärjään hyvin itseni kanssa ja tunnen olevani jonkinlainen erakkokin, kun ystävät ympärillä ovat perheellisiä ja siksi yhteydenpito jäänyt aika vähäiseksi. Harrasteet ovat vastapaino, joka pitää itseä jollain tavalla balanssissa.
Huomaan itsessäni olevani varautunut tällaiselle, joka vaikuttaisi paljon nykytilanteeseeni ja tunnepuolella pelkoa, jos tämä sitten ei kestäisikään niin pitkään kuin itse olisi valmis ehkä sitoutumaan? Omat haasteet tulevat työelämästä, jossa koen, että muutoksia luvassa, nykytilanne siellä ei mieleinen.
Popedan biisi kuvaa aika hyvin tätä mun kelaamaa tilannetta?
http://www.youtube.com/watch?v=yGHmxaYIKmg
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ikäero saattaa joillakin ihmisillä muuttua liiton aikana ratkaisevaksi erottavaksi tekijäksi. Kannattaa myös tämä ottaa huomioon mikäli ikäero on suuri. Ikääntyminen tapahtuu kummallakin oman ikänsä kautta. Toinen kun sitten 70- ja toinen 50-vuotta alkaa ero ehkä enemmän tuntua tai sitten ei tai toinen 40 ja toinen 60. Mikä näitä ihmisiä erottaa riippuu tottumuksista ja omasta ajatusmaailmasta. Tiedän joitakin suhteita, jotka onnistuneet. Toisaalta vanhempana sitten jos jää yksin sen vuoksi että toinen nuorempana lähtee, voi olla haastavampaa löytää kumppania.
Ikäero on toisaalta yhdistävä tekijä niin historian kuin tulevan kannalta. Yhdenikäiset ikääntyvät yhtäaikaisesti jne. En teilaisi ajatusta kuitenkaan suoralta, kädeltä mutta pohdintaa se kyllä vaatii.
Totuuksia kaikki, ei käy kieltämiseen, mutta mitä järkeä pohtia niitä kun tunne vie minne vie. Rakkaus tipuu minne tipuu, ei sitä voi ratinalisoida eikä peloillekaan saisi antaa tilaa sillä pelko on huono neuvonantaja. Rohkeasti vaan, suomalaista sisua peliin.
Viestin aloittaja,oletko mies vai nainen ja mistäpäin?
9 3 en viitsi vastata kysymääsi, omasta mielestä paljastin riittävästi yllä. Jovain- Mainitsemiasi asioita mietin mielessäni jonkun verran ja arvioisin kyllä ikäeron olevan tämän 15-v. kuin 20-v.
Enemmän funtsin mielessäni sitä, että toisia tukeva rakkaus (läheisyys) tietenkin voisi tuoda sen tarvittavan energian minulle, joilla päästä nykyisistä murheista paremmin yli, ei funtsisi ns. turhia juttuja "vähemmän tärkeitä juttuja" mielessään ja keskittyisi paremmin niihin tärkeisiin juttuihin.
Sitä kautta voisin löytää ns. valoa tunnelin päästä? Tällöin myös olisin paljon helpommin lähestyttävä, nyt taidan olla kaukana siitä? Siksi epäileväinen kaikesta, tulisiko tästä jotain parempaa? Harmia vai lisä energiaa?
Tämäkin vähän itselleni terapiaa, purkaa mieltä sanoiksi tänne. Mahdoton tehtävä, joka toteutuessaan toisi valon?
Tasa ikäisillä ei ihmetellä,voivat rahastaa,ehkä vaan luulevat.Eroja tulee jne.
Kun kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa tosissaan,siinä on jo jotain selleista,jotain ehkä suurempaa,on jo yritetty taistella niitä tunteita vastaan.Se on tasan jotain sellaista mitä vain sen kokenut voi tajuta
Jos sä viestin aloittaja oot mies ja juuri se tuntevani mies nii tosta ikäerosta,mä oon aina ollut sitä mieltä että ikäero ei merkitse mulle mitään,se on vaan numeroita.Ja mä huomasin viimeksi miten meillä kahdella jutut osuivat yksiin.Mä ajattelen aikuismaisesti ja täytyyhän mun koska olenhan jo 29. Ja muutenkin elämänkokemusta alkaa olla kertynyt. Kyllä mä huomasin miten sä mua kattelit hymyillen ja leikillään kiusoittelit,noi kuuluu ihastuneen ja kiinnostuneen ihmisen merkkeihin. Sä oot just mun tyyppiä oleva mies jota mä oon etsinyt. En koskaan ole sun kaltaiseen törmännyt. Sä veit totaallisesti jalat mun alta :)
9 3- kivaa luettavaa toi sun teksti (kiitoksia siitä), mutten kuitenkaan usko et osu?
Kiusoittelulta saattoi kuulostaa mun jaarittelut, kun oikein yritän miettiä viime kohtaamista ja vääntää/kääntää voisiko osua? Olisinko osannut tilanteessa vielä hymyilläkin, kun omassa mielessä oletin olevani aika totinen :)
Taidan olla vaan aika solmussa ja enpä usko, että täällä näillä tiedoilla osuisi kohdilleen? Täällä touhu enemmän lottoamista, kun toimitaan anonyymisti.
No ap,sen verran voin paljastaa että mä näin tämän kaipaamani miehen 15-16.9 eli siis kolmisen viikkoa sitten, meniö oikeaan kohteeseen?
No voi hitsi, ei osunut :( Mun juttu tapahtui n.5-6 vkoa sitten?
Tsemppiä sinun seuraavaan kohtaamiseen :D
Voihan sillä toisella olla sama tilanne jos ootte sukulaissieluja
Mitä sä odotat tältä naiselta? Tai mikä hänessä kolahtaa?
Samaistutko häneen, jos kyllä olet ihastunut jo, jollain tavalla?
..eihän asiat selviä jos ei katso näe koe ja ymmärrä. :) oot selvästi jo miettinyt mikä voi olla suhteenne esteenä, se on hyvä joten jos jotain tulee pystyt varmasti senkin käsittelemään järjellä myös.
Popeda ja Manse
;)
En. En ole niin sanonut. Mistä niin päättelet?
Mitä yhteistä meillä olisi?
Olipa teksti- järjellä vastasit, kiitos siitä. Taidan olla tunnepuolen- masokisti siinä mielessä, että kiellän tunteeni loppujen lopuksi ja kärsin- näin tämän ajattelin. Itse olen myös kelaillut asiaa, että jos nauttisin työstäni ja olisin taloudellisessa mielessä hyvin onnistunut/menestynyt, tilanne voisi olla aivan toinen, olisin tällöin paljon tyytyväisempi itseeni (rohkeampi) eli loppujen lopuksi haluan tulla vain hyväksytyksi toisen puolelta, mutta epäily hyväksynnästä arveluttaa ja siksi pitäydyn tutussa ja turvallisessa eli sinkkuna :( Epävarmuutta ilmassa, mutta ikuinen optimisti, joten en murene liikaa synkkyyteen,
Terveet elämäntavat kolahtaa ja huomio, jonka häneltä saan? Ymmärrän ja arvostan häntä suuresti, vaikka loppujen lopuksi tiedän hänestä aika vähän.
Tästä syystä myös ymmärrän, jos tilanne menee ohi ja jään nuolemaan näppejäni, kun löytää toisen ja syystä.
Ehkä siksikään en uskalla edetä asiassa, josko joutuisin pettyimään joutuisin miettimään tällöin muutoksia myös harrasteisiin, kun ei kehtaa näyttäytyä kaiken sen jälkeen. Tämä on tätä, että katson liikaa peiliin, enkä pidä näkemästäni? Ensin pitää hyväksyä itsensä, jotta voi huomioda toista riittävästi, eiks se jotenkin noin yleensä mene? Kaipa tää on mulle terapiaa, kun puran tunteita sanoiksi täällä ja anonyymisti :)
älä imartele sillä itseäsi liikaa, on muitakin kiikarissa, luultavasti ei voitais asua yhdessä pitkän aikaa
korjaan vielä pitkään aikaan
riippuu miten sulla keittäis temppuiluni kanssa
Mä uskon tämän. Sä olet löytänyt jotain hyvää ja kaunista. Anna palaa. Luota siihen tunteeseen. Onnea teille.