Olen lohduttanut itseäni

ajatuksella, että me olemme täysin erilaisia. Niin erilaisia ettemme koskaan löytäneet tapaa sopia asioita, ei riitoja ei edes arkisia tekemisiä. Se pakotti minut ja EHkä sinutkin ponnistelemaan enemmän. Yrittämään muuttaa omaa toimintaa. Erilaisuus pakottaa siihen. Katsomaan asioita eri tavalla. Se on raskasta mutta kasvattavaa. Meillä oli eri arvot, erilainen tunnemaailma, erilainen ilmaisutapa. Vain yksi yhteinen piirre, herkkyys aistia toisen tunnetiloja ja nopeat reaktiot. Valmiita lähtemään 60 sekunnin kuluessa, jos minuus on uhattuna. Epävarmoina toinen vetäytyy, toinen takertuu. Loputon ristiriita. Ei rauhaa, ei turvaa. Sitä mitä kaipaa, kun todellisuus käy liian kovaksi kestää. Monta kertaa tämä on tapahtunut. Niin monta että iskusta toipuminen on joka kerta nopeampaa. Joko tällä kertaa ollaan valmiita luovuttamaan lopullisesti. Sanoisin näin. Jatkan töitä itseni kanssa. Se tekee hyvää.
1128
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Aamun lehdestä napattua. W. Aaltosen sanoin:
"En osaa oikein niin kuin tahtoisin Sinulle kirjoittaa ja puhua, minusta on tullut sellainen - olen hirmuisen kova, kaikille ja kaikelle ja kuitenkaan en ole sitä muuta kuin ulkonaisesti."
En tiedä oletko Hän kenelle tämän haluaisin osoittaa, mutta menköön selityksen sopotuksena kuitenkin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Breaking the habit kirjoitti:

ajatuksella, että me olemme täysin erilaisia. Niin erilaisia ettemme koskaan löytäneet tapaa sopia asioita, ei riitoja ei edes arkisia tekemisiä. Se pakotti minut ja EHkä sinutkin ponnistelemaan enemmän. Yrittämään muuttaa omaa toimintaa. Erilaisuus pakottaa siihen. Katsomaan asioita eri tavalla. Se on raskasta mutta kasvattavaa. Meillä oli eri arvot, erilainen tunnemaailma, erilainen ilmaisutapa. Vain yksi yhteinen piirre, herkkyys aistia toisen tunnetiloja ja nopeat reaktiot. Valmiita lähtemään 60 sekunnin kuluessa, jos minuus on uhattuna. Epävarmoina toinen vetäytyy, toinen takertuu. Loputon ristiriita. Ei rauhaa, ei turvaa. Sitä mitä kaipaa, kun todellisuus käy liian kovaksi kestää. Monta kertaa tämä on tapahtunut. Niin monta että iskusta toipuminen on joka kerta nopeampaa. Joko tällä kertaa ollaan valmiita luovuttamaan lopullisesti. Sanoisin näin. Jatkan töitä itseni kanssa. Se tekee hyvää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu