Minulla on ongelma, kuinka voisin saada asperger diagnoosin. Koulussa minulla on ongelmia kun minusta tuntuu että olen aivan yksin enkä samaistu keneenkään. En luettele kaikkia oireitani, mutta olen vahvasti sitä mieltä että minulla on se ja tarvitsen apua diagnoosin saamiseen (Isällänikin on). Koulun terkkari ei kyllä auttaanut minua ollenkaan. Ei tehnyt mitään sen eteen!
Pitäisikö kysyä koulun psykologilta? Erityisopettajalta? Mieluiten haluaisin mahdollisimman vähällä rahalla selvitä tästä.
Pitäisikö kysyä koulun psykologilta? Erityisopettajalta? Mieluiten haluaisin mahdollisimman vähällä rahalla selvitä tästä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hei
Olen erityispedagogi. Vain lääkäri voi kirjoittaa diagnoosin. Kouluterveydenhoitaja voisi ohjata sinut jatkotutkimuksiin, mutta ilmeisesti sinun pitää vaatia asiaa. Terveyskeskuksen kautta voi yrittää myös.
Voisiko isäsi tai joku muu auttaa sinua menemään yksityislääkärille, joka sitten teettäisi tarvittavat tutkimukset esim. psykologilla.
Jos koulussassi on erityisopettaja ja psykologi, heidän kanssaan kannatta keskustella, mutta kumpikaan ei kirjoita virallista diagnoosia. Heillä pitäisi olla kyllä hyvät tiedot Asperger-oireyhtymästä.
Diagnoosin tekee siis vain lääkäri. Terveyskeskuksen lääkärillä ei välttämättä ole kovin hyviä tietoja Asperger-oireyhtymästä, mutta jos hän kirjoittaisi lähetteen erikoislääkärille.
Eri asia sitten on, mitä hyötyä diagnoosista on. Olen tavannut monia omilla aloillaan hyvin lahjakkaita Asperger-ihmisiä. Ihmissuhteissa heillä näyttää olevan ongelmia. En tiedä, tietävätkö he itse oireyhtymästään, mutta minun silmiini oireet näkyvät aika selvästi, kun olen tottunut niitä näkemään.
Diagnoosi antaa tietysti varmuutta ja lisää itsetietoisuutta. Voit ehkä saada joskus jotakin tukea helpommin, jos sinulla on virallinen diagnoosi.
"Voit ehkä saada joskus jotakin tukea helpommin, jos sinulla on virallinen diagnoosi."
Kuten minkälaista, mistä?
Kun on monen vuosikymmenen ajan kompuroinut elämän läpi assina ilman diagnosia, voin todeta että ainakin seuraavilla tavoilla olisi diagnoosi auttanut:
- Armeija (ei olisi tarvinnut yrittää sitä käydä)
- Koulunkäynti (ala- ja yläaste oli helvettiä, ammattikoulu sujui diagnoosin saamisen jälkeen hyvin, joustavine linjoineen ja loppututkintoineen)
- Työnhaku (aiemmin vihjailtiin laiskaksi, ei enää diagnoosin jälkeen)
- Sosiaalipalvelut (arkielämästä selviytyminen, nykyään on toimintaterapiaa ja kodinkoitajat käy pari kertaa kuussa)
- Eläke (ilman diagnoosia en olisi päässyt eläkkeelle)
Eiköhän nuo riitä.
Ai niin, lisäksi vielä kaupungin kustantamat taksimatkat.
Koska en pysty julkista käyttämään melun ynnä muiden aistiärsykkeiden vuoksi.
Tuotakaan en olisi ilman diagnoosia saanut.
Vitun idiootti, väärän tiedon jakelija
Mistään noista et olisi as-diagnoosin perusteella päässyt luistamaan.
1) Asperger-diagnoosilla ei saada vapautusta armeijasta
2) Koulunkäyntiin et saa apua diagnoosilla mikäli sitä ei ole annettu jo ennen kouluikää
3) Taitaa olla väärä diagnoosi sinulla yhä, jos vihjaillaan laiskaksi vieläkin
4) Sosiaalipalveluista on se hyöty, ettei niitä myönnetä ihmisille, edes asseille diagnoosilla, jotka eivät ole alkoholisteja, ulkomaalaistaustaisia tai joiden kuukausitulot eivät alita 500 euroa
5) Eläkettä ei olle kenellekään koskaan myönnetty Asperger-diagnoosilla
missä paikkakunnilla jaellaan eläkkeitä ja taksimatkoja puoli-ilmaiseksi asperger-diagnoosilla, ihan mielenkiinnosta kyselen
ainiin sitten vielä se kun tuolla jossain asperger foorumeilla painotetaan ettei assit tarvise mitään tukitoimia koska asperger ei ole vamma niin miksi sinä assina joudut tukeutumaan noihin sosiaali ym. palveluihin?
Vaasa, Tampere ja Ylöjärvi.
Eli kaikilla paikkakunnilla joilla olen asunut. Kuljetuspalvelusta lötyy lisätietoja täältä: http://www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/vammaispalvelut/liikkuminen/kuljetuspalvelut.html
En saa kuin neljä matkaa kuussa, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
"Mitä kuljetuspalvelu kattaa?
Kuljetuspalvelua voi saada henkilö, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi kykene käyttämään julkisia kulkuneuvoja ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia."
Eli sinulla on jotain muutakin vammaa asperger-diagnoosin ohella?
Ääniyliherkkyyden vuoksi en voi edes kulkea ulkona ongelmitta. Ajatus katkeaa ympäristön meluun, kaupassa käynti ja muu asiointi on yhtä helvettiä. Talvella ei usein pysty edes postilaatikolle, kun lumi narskuu liian pahoin jalkojen alla.
Minä en voi nähdä sitä minään muuna kuin vammana. Ehkä niillä foorumilaisilla on haittoja joiden kanssa on helpompi elää, eivätkä ymmärrä että aistihäiriöitä on monenlaisia. Vaihtaisin mielelläni ääniyliherkkyyden vaikkapa hajuyliherkkyyteen, jos se olisi mahdollista.
En minäkään. Silti en saa mitään tukitoimia ja asun pääkaupunkiseudulla. Vammaistukea en tietenkään voi hakea noin vähäisin perustein vaikka olen eläkkeellä jo noiden sos.ongelmien vuoksi. Täytin just 30 v.
Ei kannata luovuttaa.
Itse pääsin eläkkeelle vasta nelikymppisenä.
Sitä ennen jäi Lukio kesken, sen jälkeen armeijaan ja samantien sieltä pois. Puolituosta vuosikymmentä työttömänä ja pakollisilla kursseilla. Vasta kolmekymppisenä sain diagnoosin, niihin aikoihin harva oli Aspergerista kuullutkaan. Sen jälkeen kävin ammattikoulun ja yritin siltä pohjalta töihin uudestaan, yhtä heikolla menestyksellä kuin ennen.
Nelikymppisenä sitten pääsin eläkkeelle, taisi olla kolmas kerta kun sitä hain. Päättelivät ehkä että 22 vuoden pyöritys kortistossa riittää todistamaan että mies ei ole työkykyinen. Sen jälkeen sitten tuli nuo tukitoimet, yleensä lääkärin ehdotuksesta. Taksimatkat virkistyskäyttöön, 'etten pääse liikaa erakoitumaan', toimintaterapia samasta syystä. Kodinhoitajien käyntejä en välttämättä tarvitsisi, käyvät vaan täällä joka toinen viikko muistuttamassa että kotityöt, pyykit ja tiskitkin pitää joskus hoitaa.
Kiitos nopeasta vastauksesta! Tiesinkin jo että vain lääkäri voi tehdä diagnoosin, ongelma on vain se että miten voi saada lähetteen. En kyllä enää mene puhumaan tästä terkkarille kun se on niin ahdistava ihminen, ja heti kun mainitsin tämän ongelman, hän alkoi puhua ihan eritavalla minulle, ihan kuin olisin hiton tyhmä...
Täytyy siis vielä valita noista muista vaihtoehdoista kuinka se kävisi helpoiten.
Olen käynyt pari kertaa psykologilla toisista syistä, mutta voisin taas ottaa häneen yhteyttä ja puhua tästä jos hän voisi ehkä tehdä lähetteen tms. En haluaisi vanhempiani oikeastaan sekoittaa tähän, koska ensinnäkin äitini oli erityisopettaja noin 10 vuotta sitten, ja hänellä on ihan erilainen kuva aspergereista ja autisteista, kuin minulla, koska hän työskenteli vain melko vakavien tapausten kanssa.
Minusta ei nimittäin ehkä ihan heti ensisilmäyksellä huomaisi mitään erikoista.
Vasta kun joku alkaa keskustella kanssani, saattaa huomata. Kun joskus noin vuosi sitten mainitsin tästä jotain äidilleni hän heti kielsi sen ja sanoi että kaikilla on jotain piirteitä. Mielipiteeni ei kuitenkaan muuttunut, koska minuun pätee melkein kaikki kriteerit, mutta eihän kukaan muu voi nähdä kuinka minua ahdistaa tai miltä minusta tuntuu...
Useimmilla Asperger esiintyy hyvin lievänä niin, että he eivät koko koulu-uransa aikana kohtaa erityisopettajaa. Heitä pidetään hieman erikoisina ja persoonallisina. Monet ovat tavallista lahjakkaampia. Asperger-ihmisissä on paljon positiivista.
Ehdotan, että juttelet jo ennestään tuntemasi psykologin kanssa ja kerrot, että isälläsi on diagnosoitu Asperger. Hän voisi kirjoittaa sinusta jotakin terveyskeskuslääkärille, joka toivottavasti sitten lähettäisi sinut erikoislääkärille, lähinnä kai neurologille (tai psykiatrille). Lastenneurologi voisi olla aika hyvä, mutta taidat olla jo liian vanha. Jos psykologi pystyisi tekemään alustavaa kartoistusta ennen lääkärille menoa, se varmaan nopeuttaisi asiaa.
Ei ole mitään hoitokeinoa, jolla Asperger voitaisiin poistaa. Kela saattaa tarjota sopeutumisvalmennusta nuorille (en tiedä ihan tarkkaan). Vertaistuesta olisi varmasti apua. Kokisit, että et ole ainoa Asperger maailmassa. Itsensä hyväksyminen varmasti helpottaisi ahdistusta ja masennusta.
Olen jo vanha äijä, koulutan erityisopettajia. Sanoin, että olen tavannut paljon nuoria ja aikuisia Asperger-ihmisiä. Vaikka ihmissuhdeongelmia on, tiedän parikin aikuista hyvin menestyvää miestä, joilla on pitkä ja ilmeisen onnellinen avioliitto. Kun vain sopiva ja asian ymmärtävä puoliso aikanaan löytyy, niin ihan tavallinen ja onnellinen elämä voi olla edessä. Jokainen Asperger-ihminen on omanlaisensa, mutta kaikista löytyy myös viehättäviä ja rakastettavia piirteitä.
Tsemppiä!
Tämä ketju on liiton emppitoimikunnan agitoima surkea provo.
Kysyin vain suht hekilökohtaista apua ja nyt te tulitte tänne tappelemaan. Oon ihan tosissani tän asian suhteen ja toivon että tänne tulisi joitain auttavia kommentteja
-Kiitos-
Etkös saanut jo riittävästi apua?
Kyllä kyllä. Aika turhaa joidenkin tulla nettiin kinaamaan jostain asioista ja haukkumaan toista niinkun tuossa ylhäällä, mutta antaa olla. Kiitti niille jotka ottivat tämän tosissaan!
Ihmettelen mikset kysynyt Autismiliiton palveluneuvonnasta tuota mistä aloituksessa puhuit? Toiseksi ihmetyttää kuinka joku "erityispedagogi" alle tunnissa bongaa kirjoituksesi täältä. Nimimerkin kirjoitustyylistä näkee heti että hän on tavallinen maallikko.
Ihmettele vaan, en tiennyt yhtään mistä apua voisi hakea ja koska olin nähnyt täällä monia saman tyyppisiä kysymyksiä, niin kysyin sitten itsekin. Helppo tapa kysyä ja saada vastauksia.
Niin. Vaikka jotkut haukkuvat tätä palstaa toisinaan huonoksi, on tästä ainakin omasta mielestäni joskus ollut jopa hyötyä. Kiitos muuten sinulle siitä, että sait keskustelua aikaan myös aikuisten Asperger-henkilöiden tuentarpeesta.
Tästä ketjusta on ehdottomasti laitettava Liittoon palautelomakkeen kautta tietoa.
Näin toimivat aikuiset Aspergerit yhteistyössä toistensa kanssa...emppitoimikuntaan voi ottaa yhteyttä Liiton palveluneuvonnan kautta.
Oman poikani, silloin 5 v.(s. -97) kohdalla diagnoosi tehtiin yliopistollisessa sairaalassa, olisko ollu lastenpsykiatri. Tossa aiemmin tulikin jo hyviä neuvoja elikä luulis, että kun saa ajan kunnalliselle puolelle omalääkärille, että asiat lähtis siitä rullaan.
Autismi- ja aspergerliiton sivuilla on asiasta paljon tietoo.
Voisitko myös ajatella osallistuvasi joskus aikuisten Asperger-henkilöiden tukemiseen tai heidän auttamiseensa jotenkin, vaikkei se olisikaan sinulle välttämättä ihan läheisin aihe?
Aikuiset Asperger-henkilöt nimittäin ovat monet hyvinkin kiinnostuneita auttamaan ja tukemaan kaikin mahdollisin tavoin teitä autisminkirjolaisten lasten vanhempia lapsinenne.
En voisi koska en tahdo puolustaa ketään muita koskaan kuin omia lapsiani, jotka ovat minulle kaikki kaikessa forever. Mikään muu minulle ei elämässäni merkitse mitään. Viis siitä kuinka maailma MEIDÄN ympärillämme voi.