Järjen ääntä ympärilläni kuulen...
Se oikeaan vie, niin ainakin luulen.
Se kehottaa kulkemaan varoen,
elämään tyhjäänkin tyytyen.
Se varoittaa liiasta rohkeudesta,
tunteiden viemäksi antautumisesta.
Älä katso! Älä maista, unelmista luovu!
Näin kun teet, et elämästä juovu.
Minäpä aloin epäillä tätä järjen ääntä,
jotenkin se tuotti elämään vain jäätä.
Kaipasin lämpöä keskeneräisyyteen,
rakkautta jäiseen lohduttomuuteen.
Viisi siitä, jos järki ei minusta piittaa,
rakkauden kintaalla sille viittaan.
En halua kieltää tunteen todellisuutta,
en edes surun mahdollisuutta.
Rakkaus on suurin kaikista, se voiton
vie järjejen päätelmistä.
Elämä on annettu elettäväksi, ei siis
pelkästään analysoitavaksi!
Se oikeaan vie, niin ainakin luulen.
Se kehottaa kulkemaan varoen,
elämään tyhjäänkin tyytyen.
Se varoittaa liiasta rohkeudesta,
tunteiden viemäksi antautumisesta.
Älä katso! Älä maista, unelmista luovu!
Näin kun teet, et elämästä juovu.
Minäpä aloin epäillä tätä järjen ääntä,
jotenkin se tuotti elämään vain jäätä.
Kaipasin lämpöä keskeneräisyyteen,
rakkautta jäiseen lohduttomuuteen.
Viisi siitä, jos järki ei minusta piittaa,
rakkauden kintaalla sille viittaan.
En halua kieltää tunteen todellisuutta,
en edes surun mahdollisuutta.
Rakkaus on suurin kaikista, se voiton
vie järjejen päätelmistä.
Elämä on annettu elettäväksi, ei siis
pelkästään analysoitavaksi!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hienosti kirjoitettu.
Mahtavaa!Viisasta ja kaunista.
mitä se nyt kenenkin kohdalla tarkoittaakin. Järjen ja tunteiden rinnalla on vielä jotain: intuitio, kuin vahva imu johonkin, "flow". Silloin vastaus on selvä, ihan kuin ei olisi edes vaihtoehtoa. Tosin oma sydän alkaa olla vähän vanha tällaiseen, se menee vain sieltä, mistä aita on matalin ;-)
Tiedätkö, olen väsynyt yksinäiseen itkuun,
ainaisen ikävän tuomaan kipuun.
Haluaisin luopua,
kaikki siteet katkoa.
Haluaisin olla vapaa etsimään jotain aitoa,
jotain, joka oikeasti toisi elämään lohtua.
En vain tiedä miten se voisi tapahtua,
sydämeni tottelemattomus on kovin karua.
Se unelmoi sylisi lämmöstä, herkän
kosketuksesi hehkusta.
Se haluaa kuulla ääntäsi matalaa ja
silmiesi syvään äärettömyyteen sukeltaa.
Se unelmoi että mahdoton tulisi todeksi, ja että pieni
hellyyden puro kasvaisi virraksi.
Tiedätkö, tämä ei ole mikään ihastus,
ei pikku pihkaantumista, ohimenevä haksahdus.
Tämä on sydämeen kaivautunutta syvää tunteen paloa...
hehkua, lämpöä, unelmaa, hiomoakin, eikä aina niin jaloa....
Tämä on halua sielujen yhteyteen,
kokonaisvaltaiseen harmoniaan ja intohimoiseen rakkauteen.
Ja sitten päätätkin että... ei.
En päätä mitään, tai päättäisin jos voisin. Sydämen päätös on mikä on. Tuskallista on rakastaa, silloin kun olosuhteet ovat mahdottomat.
itku tuli,kun luin kirjoittelusi,samassa veneessä olemme varmasti,sydämmessämme tiedämme mikä olisi oikein, mutta järki sanoo toista ja tilanne on mikä on,järjellä pitäisi mennä,mutta kun se sydän ja olo on sen mukainen
Ei ole mahdotonta, sano vaikka että haasteelliset, mutta tuskin sentään mahdottomat sullakaan. :)
kyllä meillä tilanne ihan mahdoton,mutta rakkaus kaiken kestää,kärsii,helppotäällä sanoa,ei mene oikeassa elämässä ihan noin, on ihan mahdoton meidän tilanteemme,rakastan kuitenkin vain häntä ja hän tietää,, mutta toisiamme emme tule saamaan,ikävä ihan valtava,mutta en kertoa voi meidän tilanteesta enenpää.
Siellä Nastolan kieppeillä on mahdotonta...
Näinhän se on, että suu suppuun ja tunteet roskikseen loppuiäksi. Ei voi mitään. Elämä jatkuu, joka tapauksessa aina jotenkin. Mutta sen tiedän, että se aurinko vielä paistaa minunkin kasvoilta :))))
Ma olen sun
Sa olet mun
Miksi järkeilisimme,
miksi luopuisimme toisistamme
Ollaan vain tyynesti yhdessä.
:)