Tällaista kaipailtiin...
ei-hössöttäjien keskustelu
..##..
25166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
No, ainakin tälläkin palstalla huomaa,että jos et katso raskauttasi ruusunpunaisin lasein,sinut leimataan välittömästi huonoksi äidiksi,vaikka olet ehkä niitä harvinaisia, joilla on realismi ja tolkku hommasta hallussa
Ottaa kuuppaan suomalaisten asenne lapsensaantiin; oma elämä loppuu kun lapsi tulee. Itse olen myös raskaana tuleva lapsemme sopeutuu meidän elämäämme, me emme aio sopeutua hänen elämäänsä. Vanhempien oikeus! ;)
Keski-eurooppalaiset on parhaimpia vanhempia; ne ei hössötä.
teille vaan tai ennemmin lapsellenne..
Mikäs lapsella on hätänä? Jos ei hössötä,niin on huono äiti? Jos ei raskauden ensimmäisillä viikoilla ole kaikki hankittu niin on huono äiti? Jos ei päästä sukulaisia taloon hössöttämään niin on huono äiti? Juuust..
Tehdäänkö silleen, että jos tänne tulee joku hössö provoilemaan ja nälvimään, niin ei reagoida mitenkään. Ei kukaan jaksa kauaa huudella jos ei saa vastakaikua. Kaikkia ei voi miellyttää joten ihan varmasti kriitikoita ilmestyy - annetaanpa sen kritiikin valua kuin vesi hanhen selästä :)
Minut on hössöttämättä kasvatettu ja samoin aion kasvattaa omat tulevat lapseni. Onneksi olemme äitini kanssa tässä samoilla linjoilla ja tiedän saavani häneltä tukea juuri sillä tavalla ja sellaisina annoksina kuin tarvitsen. Miehen suku taas on laidastaan sellaista, jossa naiset menee ihan seinille vauvojen ja pikkulasten vuoksi. En yhtään tunne kuuluvani rauhallisen jalat maassa -asenteeni kanssa siihen porukkaan - no, onneksi välimatkaakin on sen verran ettei ala ahdistaa :) Myös lapsuudenajan paras kaverini on hoitanut oman mukulansa viisivuotiaaksi asti hössöttämättä. Mukavin viisivuotias jonka tiedän, btw.
Yritetään;).
Meillä mieheni kanssa on molemmilla sellaisia sukulaisia, joista ei voi mennä ihan takuuseen. Toisaalta, on myös niitä, jotka ymmärtävät, millainen ihminen minä olen luonteeltani eivätkä tuputa apua pyytämättä.
Minut sisarusteni kanssa on myös kasvatettu ilman "suurta numeroa" ja olemme kaikki kyllä ihan täyspäisiä ja tasapainoisia ihmisiä, tietenkin omalla persoonallisuudella varustettuina. Ei ole lellitty piloille ja rajat on ollut. Liikaa ei olla suojeltu.
Onneksi mieheni on kanssani hyvin pitkälti samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen,
Onpa kyllä vaikeata olla puuttumatta noiden huutelijoiden mölinöihin. Helpompi lienee olla kokonaan keskustelematta mitään, jotteivät nämä mielensäpahoittajat riehaannu, kun kaikki eivät välttämättä toimikaan juuri heidän mukaansa:)
mielenkiinnosta kyselen että mikä on mielestänne hössötystä?
Hössötys on hössötystä. Heti aletaan suunnittelemaan vanhempien puolesta mitä heidän pitää tehdä, tuputetaan apua kysymättä. Tiedetään vanhempia paremmin mikä on vauvalle parasta. Hysteerinen sekoilu siitä kun äiti kertoo olevansa raskaana, vatsaan kajoaminen jne. Se että puututaan yhtäkkiä pariskunnan elämään turhan paljon.
esim. nuo yllämainitut asiat
Tästä ketjusta, esim lause "Itse olen myös raskaana tuleva lapsemme sopeutuu meidän elämäämme, me emme aio sopeutua hänen elämäänsä" antaa ymmärtää että ei ei ne lapsen rutiinit ole tärkeitä, ei vanhemmat aio säätää omaa elämää niin että lapsi herää kahdeksalta, syö lounasta yhdeltätoista, välipalaa kahdelta, päivällinen viidelta ja iltapala seitsemältä ja nukkumaan, jos vanhemmat on tottuneet eri rytmiin.
Lapsi saa ruokaa kun vanhemmat jaksaa sitä laittaa ja tarjota lapselle.
Lapsentahtinen imetyskin on varmaan hössötystä, pullo suuhun kolmen tunnin välein vaan niin että se sopii hyvin äidille, ja äidille jää omaa aikaa.
Lasten ulkoilutkin sun muut on varmaan hössötystä, lapsi saa soputua sohveperunoitten elämään.
Lapselle voi myös hankkia heti 1kk iässä hoitajaa että äiti ja isää voi jatkaa elämää.
Palkataan yksityinen hoitaja kun lapsi on 3kk että sekä äiti ja isi pääsee töihin toteuttamaan itseään.
jos omat vanhemmat hössöttää noin niin se on vain merkki rakkaudesta.
Ei, vaan että ei höselletä niin, että lapsi päättää mitä talossa tapahtuu. "Herranjestas, nyt se ynähti, pitää heti mennä katsomaanmikä sillä on!" tai että lapset raahataan joka hemmetin paikkaan, vaikkei ne sinne kuuluisi (häät, jonne ei lapsia haluta, tai joku teatteri, missä kersa huutaa koko esityksen ajan). LAPSET ENSIN, vaatii joku.
Lapsentahtinen elämä on juurikin sitä, että jos lapsi ei syö ruokaa, niin sitten varrotaan ja suostutellaan, jospa nyt kuitenkin. Jos ei maistu ni anti olla sit! :) Jos lapsella on just nyt nälkä tai sillä on aina asiaa, niin kaikki muut lopettavat toimintansa, se on lapsen hyysäämistä se. Valitettavaa hyvin monissa perheissä. Yök. Jokainen odottakoon vuoroaan ihan alusta saakka. Mut on ainakin kasvatettu niin, että jos äiti keskustelee jonkun muun kanssa, niin ekaksi mentiin viereen koputtamaan, että olisi asiaa. Sitten kun vuoro tuli niin asia kerrottiin, eikä huudella muiden päälle.
Entä sitten, moni lapsi on rakkaudella pilattu. Mitä ihmettä se sitä lasta lohduttaa, että hei susta nyt tuli tuommonen mihinkään kykenemätön luuseri, koska sun vanhemmat rakasti sua niin kovasti, etteivät antaneet sun tehdä mitään itse.
Vaikka rakastaisi, ei tarvitse järkeään menettää. Minäkin rakastan miestäni, en silti hukuta sitä rakkauteeni, vaan käyttäydyn kuten normaalit ihmiset.
hössötys onkin ettei anneta lapsen tehdä mitään itse..Tästä hössötyksestä väännetään nyt kovasti mutta luulen ettei kaikki miellä edes samoja asioita hössötykseksi.
Hyvin kasvatetuista lapsista.
Lapset olivat hyvin oppineet sen, että vanhmepia ei häiritä kahvipöydässä, ei ainakaan jos vanhemmilla on vieraita.
Pikkuveli sitten hukkui lampeen kun isoveli nätisti odotti että milloin vanhemmat huomaavat että hänellä olisi asiaa, kun häiritäkään ei saanut.
http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/pamela-druckerman-ja-ranskalainen-kasvatuskaytanto-kuinka-kasvattaa-bebe
Amen :)
on sitten varmaan maailman onnellisimmat ihmiset eikä kukaan koskaan eroa jne.Voipi tietty olla että artikkeliä varten haastateltiin paria äitiä keiden lapset ovat rauhallisia nukkujia ja syöjiä.Tiedäppä tuota..
No se on varmaa,että Suomessa ei ainakaan ole. Itsemurhatilastot kukoistavat ja ranteet vedetään auki pienemmästäkin vastoinkäymisestä!
Ja jo kerkesin hetken pohtia olenko muka aivan väärillä jäljillä;). En ole.
Olisi mielenkiintoista tutustua lisää "ranskismalliin", varsinkin tuo vauvan syöttö kiinnostaa. Esimerkiksi eläimethän eivät todellakaan aina anna jälkikasvunsa imeä nisää silloinkun nämä sitä tahtovat..
on täysin loogista, että aina lapsen käskiessä kun paapotaan, syntyy näitä kaikki-mulle-heti -tapauksia.
En voi sietää sitä, että tuttavieni jotkut kersat keskeyttävät aikuisten keskustelun.
En myöskään siedä tapauksia, kun lapselta kysytään, haluaako tämä syödä sitä vai tätä. Tai, että aina kaupassa lapsi saa jotain haluamaansa. Joskus tietenkin, mutta että aina ja niin että se on enempi sääntö kuin poikkeus
No tästä kyllä huomaa, että imettänyt et ainakaan koskaan ole. :) Ei siitä kovin kauaa ole, kun Suomessakin imetettiin kolmen tai neljän tunnin välein, piste. Ihan sama, halusiko vauva rinnalle useammin. Niinpä isolla osalla maito mystisesti loppui ennen aikojaan. Rinnat kun tuottavat maitoa kysynnän mukaan. Jos lapsi ei ole rinnalla varsinkin alkuun riittävän usein, eivät rinnat saa viestiä maidon tilaamisesta. Jos haluaa imettää, niin aiiiika varovaisesti suhtautuisin varsinkin aivan pienen vauvan rinnalla olemisen rajoittamiseen.
Ja missähän olen muuta väittänyt?
se että on muutamaa imettänyt,ei muuten sekään tee ketään ammattilaiseksi...
tietäväiseksi.Mua kyllä surettaa tää keskustelu,kylmän tuntuista menoa mutta toivottavasti vauvanne sulattaa sydämenne.
No siihen suuntaan nyt kuitenkin viittasit, että vauvan rinnalla oloa voisi rajoittaa. Imettämisessä tuskin kukaan on ammattilainen, mutta kyllähän siitä yleensä tietävät enemmän ne, jotka asiaa ovat jo käytännössä kokeilleet. Sitä paitsi en perustanut tietojani niinkään kokemukseeni, vaan ihan ajantasaiseen tietoon imetyksestä. Aika nokkavia ja kaikkitietäviä ovat kirjoituksesi, mutta ihan kuten kaikki muutkin tuoreet vanhemmat, tulet huomaamaan, ettei se vauvan kanssa eläminen ja toimiminen ole niin suoraviivaista. Etukäteen on helppo suunnitella kaikenlaista, mutta sitä joustamista joutuu itse kukin opettelemaan.
Sukulais- ja tuttavapiiriin pohjautuen: Minusta ongelmia on monilla kyllä enemmän niiden hieman isompien lasten kanssa. Vauva-aikana käsittääkseni VÄHITELLEN totutetaan vauvaa siihen, että syömis- ja unirytmi muodostuisi. Sen sijaan ihmettelen miten vielä leikki-ikäisen syömisasioista tehdään semmoinen show ettei mitään rajaa: Jos lapsi ei syö ruoka-aikaan, mennään paniikkiin ja ollaan muutaman minuutin välein kysymässä "onko nälkä, ottaisitko sitä / tätä / tuota", tuputetaan keksejä ja mehua jne naposteltavaa "oikean" ruoan sijaan. Äkkiä lapsi hoksaa, että saa herkkuja kun ei ruokapöydässä syö - joten miksi söisikään? Makea maistuu hyvälle, eikä lapsi osaa harkita millaista ravintoa hän TARVITSISI - hän syö, mitä annetaan. Pätee sekä hyvässä että huonossa.
Nukkumisesta: muistelen itse joskus kolmevuotiaana iltarutiinieni mennen jo niin, että tiettyyn aikaan ilmoitettiin olevan iltapala- ja nukkumaanmenoaika. Iltapala, hampaanpesu, yöpuku päälle, satu / laulu / iltarukous, hyvänyön toivotukset ja valot pois. Joskus koitin jotakin vetkuttaa, mutta johdonmukaisesti minulle vaan ilmoitettiin, että nyt pitää alkaa nukkumaan, hyvää yötä. Ei ilkeästi eikä mitään sellaista, mutta opinpahan että näin homma menee ja sillä sipuli.
Monessa tutussa lapsiperhessä nukkumaanmeno on tuntien taistelu, jossa käytetään uhkailua, kiristystä, maanittelua ja lahjontaa. Neljävuotiasta pitää vielä joka ilta olla jommankumman vanhemman ihan tosissaan NUKUTTAMASSA pitkän aikaa.
Tuntuu ettei monikaan vanhempi uskalla olla lapselleen missään tilanteessa johdonmukainen ja tarvittaessa myös jämäkkä auktoriteetti, vaan pelkää kaikenlaista pahan mielen aiheuttamista lapselleen ihan liikaa. Lastenpsykologi Jari Sinkkonen on joskus osuvasti sanonut, että 'vanhempien tehtävä on aiheuttaa lapselleen pettymyksiä.' Pettymyksiä tulee elämässä vastaan aivan varmasti, ja osa kasvatusta on opettaa lapsi sietämään niitä ja pahaa mieltä ja pääsemään pettymyksistä ja pahasta mielestä yli. Pienistä asioista se lähtee. Esim siitä, että aina ei voi syödä herkkuja, kaikkia leluja ei voi saada ja nukkumaanmenoaikaa noudatetaan.
Meni ehkä nyt vähän ohi aiheen, mutta aasinsilta löytynee kuitenkin.
"Olisi mielenkiintoista tutustua lisää "ranskismalliin", varsinkin tuo vauvan syöttö kiinnostaa. Esimerkiksi eläimethän eivät todellakaan aina anna jälkikasvunsa imeä nisää silloinkun nämä sitä tahtovat.."
Ei yhtään pahalla, eikä vähätellen sun ajatuksia - sillä olenhan itsekin ollu odottaja, jolla on ollu ties kaikenmoista suunnitelmaa ja fiksua ideaa ;)
Kyllä sitä tissiä kannattaa antaa, kun vauva tahtoo, koska ei niin pieni osaa vielä odottaa, eikä sitä edes opi vielä. Kun pieni vauva tahtoo tissiä, se huutaa pää punaisena, kunnes sitä saa :/ Niin meijän tyttö ainakin huusi. Helpommalla sitä pääsee, kun tottelee. Se on se vähemmän vaivan tie. Tissi suuhun vaan.
Sitten myöhemmin, kun on kiinteät ruoat tullu kuvioihin, ei se ole niin minuutista kiinni. Samaa mieltä olen sun kanssa tuosta kaupassa käymisestä.
Mä taas olen hössäysvastainen kaikenmaailman vauvauintien, muskareiden ja muun vastaavan suhteen. En vaan jaksa, ärsyttää jo ajatuskin. En myöskään ota itseeni, jos en joka päivä käy vaunuilemassa, enkä jaksa vääntää jokaista sosetta itse.
Maito loppui, kuin vauva oli 9 kk, enkä ota siitäkään pulttia. Joku voi tietenkin siihen hihkaista, että hei - imetystukilistan sivuilla sanotaan, että maito EI VOI loppua, että se on MAHDOTONTA, oot varmasti EREHTYNYT, etkä ole YRITTÄNY tarpeeksi ja että tissimaito se on PARASTA ravintoa vauvalle ja nyt se altistuu LEHMÄNMAIDOLLE liian aikaisin ja oonko nyt yhtään AJATELLU? Hössöti hössöti hössöti höö! Ei kiinnosta. Oon vaan iloinen siitä, että se imetysrumba on ohitse. Ei ollu mun juttu ollenkaan. Sattu ihan saatanasti kaiken aikaa.