kerron nyt jotain ihmisestä joka jollain tavalla kai on häiriintynyt. En halua häntä nimetä minkään diagnoosin alle koska en ole lääkäri. minulla ei ole valtuuksia antaa nimeä hänen käytökselleen. Hän on minun kielelläni sanottuna vain erittäin vaikea ihminen.
Kysymys on äidistäni. Biologisesta äidistäni joka synnytti minut esikoisenaan. 4 ensimmäistä vuotta äitini pahoinpiteli mua ja saman kohtalon kärsi 2 vuotta nuorempi siskoni. Äitini oli kateellinen että hain turvaa isästäni ja hakeuduin aina mieluummin isän lähelle... siitä syystä lensin päin seiniä isän lähdettyä töihin. Äitini oli julma ihminen.. kun minulla oli vajaa 4 vuotiaana ummetusta äitini vain huusi kylmästi että " älä kakara teeskentele ja hae huomioo."
Mitä äitiin siihen aikaan puolisona tuli... kuulin myöhemmin juttua että äiti petti isääni kokoajan. Oli äärettömän mustasukkainen isästäni. isäni ei saanut edes tv:tä katsoa jos sielä naisia ruudussa. äitini sai mustasukkaisuuskohtauksia esim.siitä että isä muka petti tv:ssä esiintyvien naisten kanssa sitä-
äitini oli väkivaltainen.. niin meitä lapsia kuin isääni kohtaan. muistan tavaroiden lentelyä seinille ja kohti. muistan puukkotappeluja ja lyömistä, potkimista, muistan äidin sanoja joilla hän vain julmasti haukkui..
he lopulta erosivat isäni aloitteesta ja me lapset jäimme isän luokse asumaan.
Äidilleni kuitenkin tämä kaikki oli ääretön loukkaus. Hän ei niellyt sitä että hänet jätettiin ja vielä lapset jäi isälleen. Siitä alkoi sitten 20 vuotta kestävä sota isääni vastaan. Milloin äiti valehteli sosiaaliviranomaisille isän hyväkskäyttävän meitä, milloin että isän omakotitalon omistuksesta kuului sille, milloin että isä varastaa häneltä elatusapuja, milloin että isä ei anna meidän lasten tavata äitiään.. äiti soitteli uhkaus soittoja meille joissa haukku isän ja uhkaili vievänsä lasten huoltajuuden.
Millainen hän sitten oli eron jälkeen oikeasti äitinä? Oliko hän lapsistaan taisteleva rakastava äiti joka oli huolissaan lastensa hyvinvoinnista?
Ei..kun olimme viikonloppuja äitimme luona. äiti haukkui koko sen ajan isäämme. Ei juurikaan meidän lasten kanssa ollut. leikimme siskopuolemme kanssa kun äitimme seurusteli toisessa huoneessa nykyisen miehensä ja alkoholin kanssa. tai sitten hän siivosi. Äitimme ei juurikaan meistä välittänyt. näimme hänen kännäämistään ja seksin harrastamistaan uuden miehen kanssa.
Sitten koitti se murrosikä! Ja mä aloin laukoon mielipiteitäni kovalla tahdilla ja laittaan äidilleni vastaan. Totesin että isä ei ole tehnyt mitään väärää ja mä muistan mitä tapahtui. älä enää valehtele. sossut teki oikean ratkaisun kun antoi isälle huoltajuuden.
Sen jälkeen äitini on vihannut minua. hän on siitä asti haukkunut minua hulluksi ja sairaaksi. hän jopa on päivä päivältä enemmän minulle menestymisestäni katkera. Minulla on hyvä ammatti hoitoalalta, paljon ystäviä ja olen todella pidetty ihminen lähipiirissäni. olen työpaikoilla ja kouluissa saanut hyvää palautetta älykkyydestäni ja hyvästä käytöksestäni. sydämmellisyydestäni. äidin odottaisi tällaisesta olevan iloinen ja ylpeä kun oma esikois lapsi pärjää niin hyvin. minun äitini tuntuu enemmänkin olevan katkera minulle ja jopa pitävänsä minua uhkana hänelle.. jopa naisena.
Mitä äidin muuhun elämään tulee, hän on ollut lähes koko elämänsä työtön. Ne kerrat kun hän on töissä ollut niin hän on riitaantunut niin asiakkaidensa kuin työtovereidensa kanssa. Ystäviä hänellä ei ole. yksi ainut ystävä joka hänelle joskus oli senkin hän on suututtanut käytöksellään.
Naapureiden kanssa hän riitaantuu heti joka paikassa. Naiset ovat hänelle aina uhka ja siksi hän lehmittelee ja huorittelee jopa kadulla ohikulkevat naisetkin järjestäen. Miehille hän flirttailee. (paitsi exät on aina sikoja)
Omien sukulaistensa kanssa riidoissa.
Äitiäni en juurikaan tunne kuin päällisin puolin. minulle hän oli aina kylmä ja etäinen lapsesta saakka. mitä sisaruksien kanssa olen puhunut niin samanlainen ollut heillekin. Äitini ei osaa näyttää lämpimiä tunteitaan. ei halata tai olla hellä ja rakastava äiti. kun (6 v) häntä halasin hän jäykistyi täysin... ja seisoi kylmän tunteettomana paikallaan.
Äitini käytös muutenkin on aikas tunne kylmää.. sääliä ja ymmärrystä ei hän jakele rollaattoreilla kulkeville vanhuksille eikä pienille lapsille.. kaikki saa samaa ilkeää kielenkäyttöä ja haistattelua tuola kaduilla osakseen.
Pahin mihin itse suutuin täysin oli äitini tapa valehdella. hän on patologinen valehtelija. se miten helposti hän niitä suustaan on vuosien aikana päästellyt on uskomatonta. suuttuu kun jää kiinni.. mutta aina syy kaikkeen on toisten. ymmärtäisin jos tällainen käytös kohdistuisi ex mieheen tai hänet pettäneeseen sukulaiseen tai ystävään. Mutta pienet viattomat hänen omat lapset kun kohteena.. .Mitä äitiäni olen oppinut tuntemaan niin ainoat asiat hänen elämässään jotka merkitsee on hän itse, raha ja seksi.
Kysymys on äidistäni. Biologisesta äidistäni joka synnytti minut esikoisenaan. 4 ensimmäistä vuotta äitini pahoinpiteli mua ja saman kohtalon kärsi 2 vuotta nuorempi siskoni. Äitini oli kateellinen että hain turvaa isästäni ja hakeuduin aina mieluummin isän lähelle... siitä syystä lensin päin seiniä isän lähdettyä töihin. Äitini oli julma ihminen.. kun minulla oli vajaa 4 vuotiaana ummetusta äitini vain huusi kylmästi että " älä kakara teeskentele ja hae huomioo."
Mitä äitiin siihen aikaan puolisona tuli... kuulin myöhemmin juttua että äiti petti isääni kokoajan. Oli äärettömän mustasukkainen isästäni. isäni ei saanut edes tv:tä katsoa jos sielä naisia ruudussa. äitini sai mustasukkaisuuskohtauksia esim.siitä että isä muka petti tv:ssä esiintyvien naisten kanssa sitä-
äitini oli väkivaltainen.. niin meitä lapsia kuin isääni kohtaan. muistan tavaroiden lentelyä seinille ja kohti. muistan puukkotappeluja ja lyömistä, potkimista, muistan äidin sanoja joilla hän vain julmasti haukkui..
he lopulta erosivat isäni aloitteesta ja me lapset jäimme isän luokse asumaan.
Äidilleni kuitenkin tämä kaikki oli ääretön loukkaus. Hän ei niellyt sitä että hänet jätettiin ja vielä lapset jäi isälleen. Siitä alkoi sitten 20 vuotta kestävä sota isääni vastaan. Milloin äiti valehteli sosiaaliviranomaisille isän hyväkskäyttävän meitä, milloin että isän omakotitalon omistuksesta kuului sille, milloin että isä varastaa häneltä elatusapuja, milloin että isä ei anna meidän lasten tavata äitiään.. äiti soitteli uhkaus soittoja meille joissa haukku isän ja uhkaili vievänsä lasten huoltajuuden.
Millainen hän sitten oli eron jälkeen oikeasti äitinä? Oliko hän lapsistaan taisteleva rakastava äiti joka oli huolissaan lastensa hyvinvoinnista?
Ei..kun olimme viikonloppuja äitimme luona. äiti haukkui koko sen ajan isäämme. Ei juurikaan meidän lasten kanssa ollut. leikimme siskopuolemme kanssa kun äitimme seurusteli toisessa huoneessa nykyisen miehensä ja alkoholin kanssa. tai sitten hän siivosi. Äitimme ei juurikaan meistä välittänyt. näimme hänen kännäämistään ja seksin harrastamistaan uuden miehen kanssa.
Sitten koitti se murrosikä! Ja mä aloin laukoon mielipiteitäni kovalla tahdilla ja laittaan äidilleni vastaan. Totesin että isä ei ole tehnyt mitään väärää ja mä muistan mitä tapahtui. älä enää valehtele. sossut teki oikean ratkaisun kun antoi isälle huoltajuuden.
Sen jälkeen äitini on vihannut minua. hän on siitä asti haukkunut minua hulluksi ja sairaaksi. hän jopa on päivä päivältä enemmän minulle menestymisestäni katkera. Minulla on hyvä ammatti hoitoalalta, paljon ystäviä ja olen todella pidetty ihminen lähipiirissäni. olen työpaikoilla ja kouluissa saanut hyvää palautetta älykkyydestäni ja hyvästä käytöksestäni. sydämmellisyydestäni. äidin odottaisi tällaisesta olevan iloinen ja ylpeä kun oma esikois lapsi pärjää niin hyvin. minun äitini tuntuu enemmänkin olevan katkera minulle ja jopa pitävänsä minua uhkana hänelle.. jopa naisena.
Mitä äidin muuhun elämään tulee, hän on ollut lähes koko elämänsä työtön. Ne kerrat kun hän on töissä ollut niin hän on riitaantunut niin asiakkaidensa kuin työtovereidensa kanssa. Ystäviä hänellä ei ole. yksi ainut ystävä joka hänelle joskus oli senkin hän on suututtanut käytöksellään.
Naapureiden kanssa hän riitaantuu heti joka paikassa. Naiset ovat hänelle aina uhka ja siksi hän lehmittelee ja huorittelee jopa kadulla ohikulkevat naisetkin järjestäen. Miehille hän flirttailee. (paitsi exät on aina sikoja)
Omien sukulaistensa kanssa riidoissa.
Äitiäni en juurikaan tunne kuin päällisin puolin. minulle hän oli aina kylmä ja etäinen lapsesta saakka. mitä sisaruksien kanssa olen puhunut niin samanlainen ollut heillekin. Äitini ei osaa näyttää lämpimiä tunteitaan. ei halata tai olla hellä ja rakastava äiti. kun (6 v) häntä halasin hän jäykistyi täysin... ja seisoi kylmän tunteettomana paikallaan.
Äitini käytös muutenkin on aikas tunne kylmää.. sääliä ja ymmärrystä ei hän jakele rollaattoreilla kulkeville vanhuksille eikä pienille lapsille.. kaikki saa samaa ilkeää kielenkäyttöä ja haistattelua tuola kaduilla osakseen.
Pahin mihin itse suutuin täysin oli äitini tapa valehdella. hän on patologinen valehtelija. se miten helposti hän niitä suustaan on vuosien aikana päästellyt on uskomatonta. suuttuu kun jää kiinni.. mutta aina syy kaikkeen on toisten. ymmärtäisin jos tällainen käytös kohdistuisi ex mieheen tai hänet pettäneeseen sukulaiseen tai ystävään. Mutta pienet viattomat hänen omat lapset kun kohteena.. .Mitä äitiäni olen oppinut tuntemaan niin ainoat asiat hänen elämässään jotka merkitsee on hän itse, raha ja seksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hirmuinen on äitisi ollut.Onneksi isä ollut hyvä elämä on rankkaa.
äitini käytöksen syystä en tiedä.. mahdollisesti jotenkin mieleltään sairas tai persoonallisuushäiriöinen hän on sillä selvinpäin tällaista toimintaa harjoittanut vuosia. 20-50 vuotiaana. eli siis ei mikään lyhyen ajan juttu, ei kohdistu vain yhteen ihmiseen, ei johdu alkoholista/päihteistä, vaihdevuosista, juuri tullesta erosta tai fyysisestä sairaudesta.
Ymmärrän kyllä että avioero tai avoero nostaa hetkellisesti voimakkaita tunteita esiin. Rakkaus on isoja tunteita herättävä ja kun rakkaus loppuu tai tulee rakastetultaan loukatuksi jäljelle jää vain voimakas viha ja katkeruus. kuuluu ero / sydänsuru prosessiin.
viha, katkeruus jopa koston halu, toisen mitätöinti... jopa lasten avulla satuttaminen on yleistä ero taistelua ja ero tuskan oireilua. Sen kuitenkin pitäisi jossain vaiheessa laantua. surukäsittelyssä toiset voi jämähtää vihaan ja ammattiapu olisi tarpeen ehkä silloin että se erosurun käsittely saatais päätökseen... se ei vielä narsistia tee..
Mutta äitini käytös on jotain sellaista joka ei ole vain eroon liittyvää, jotain mikä minusta menee jo kaiken mun ymmärryksen ja empatia kykyni ulkopuolelle. En tiedä onko tällainen ihminen narsisti, psykopaatti, rajatilahäiriöinen vai jokin ihan muu.. mutta normaaliksi en hänen käytöstään voi sanoa. Hänen ansiostaan ainakin tiedän millainen äiti ja puoliso en halua koskaan olla.
Kyllä isäni oli aivan ihana isä vaikka ei hänkään virheetön. mutta aina lasten parasta ajatteli tinkien omasta hyvinvoinnistaan ja tarpeistaan. Siihen aikaan päätökset että lapset jää isälle eivät olleet yleisiä mutta meidän kohdalla sossut teki oikean ratkaisun. Isääni käy välillä sääliksi. ikävää että hän rakastui sellaiseen naiseen.. isään se jätti arvet vaikka hän ei sitä koskaan ääneen ole sanonutkaan.
Tuttu surullinen tarina :(
Äitisi oli tyypillinen narsisti.
Itse luulin kokeneeni jotain täysin poikkeuksellista, sairasta... Sitten menin narsistien uhrien tuki ry:n verteistukiryhmään ja olin ensimmäisellä kerralla tippua tuolilta, MUUT IHMISET kertoivat MINUN tarinaani...
Meitä uhreja on tosi paljon! ja lähes identtiset tarinat, korkeintaan pieni vivahde ero.
Kun isä jätettiin, niin hän "kuului" edelleen äidille ja... no tiedät mitä tarkoitan. Isä joutui maksamaan todella kovan hinnan, en tiedä johtuiko se puhtaasti äidistä, mutta isä jäi hiljaiseksi hissukaksi, joka yritti auttaa meitä kaiken kykynsä mukaan ja olisi antanut paitansa päältään, jos olisimme tarvinneet.
Olen vasta nyt antanut itselleni luvan vihata äitiäni, hän pilasi elämäni, sisarieni elämän, isäni elämän ja niin monen muun elämän... Rakastan isääni, sisareni rakastaa isäämme (vaikka nuorin sisareni biologiseksi isäksi paljastui toinen henkilö, niin meidän isä on MEIDÄN isä! oli se biologinen sitten kuka vain). Äidistäni en halua enää mitään muuta kuin sen, että näen hänet arkussa ja tiedän, että hän ei pysty enää vahingoittamaan ketään. Olen jo päättänyt, että yhtään kyyneltä en vuodata sen takia!
hmmm.. onkohan tuo joku miesten juttu.. ? vai persoona kohtaista narsistien uhreilla sitten?
Minunkin isäni muuttui "hiljaiseksi hissukaksi". On isäni aina ollut liian kiltti. vältellyt parhaansa mukaan riitoja ja halunnut olla kaikkien kanssa sopuisissa väleissä. (tai enhän mä tiedä aikaa ennen äitiäni kun eipä mua silloin vielä täällä maailmassa ollut mutta oletan niiin)
Mutta isäni ei enää ikinä äidin jälkeen uudelleen seurustelu suhteeseen halunnut ryhtyä. olen olettanut että äitini käytös jätti niin isot traumat ettei hän halua vahingossakaan uudelleen kokea samaa. ja aikanaan ehkä ajatteli meitä lapsiakin ettei meidän tarvisi uutta samanlaista "äitiä" kohdata uudestaan.
Äitini oli mielenkiintoinen tapaus. Hän väitti kaikille ja uskoi itsekin että isä haukkuu sitä meille lapsille ja sukulaisillemme. Mutta isä ei pahaa sanaa äidistä sanonut. Isästä kyllä näki ettei se äidistä pidä ja sen seuraa välttelee, mutta ääneen se ei äitiä koskaan haukkunut. kun nyt äitiä kritisoin isä on vaan hiljaa jopa yrittää hiukan vältellä aihetta ja hiljentää mut. Äitini sen sijaan haukkuu edelleen isääni ja kuvittelee edelleen isän tekevän samoin.
oikeudenmukaisuus ja totuus tässä ainakin on hiukan pielessä. Mutta ne ihmiset jotka nyt taistelee oikeasti narsistista ex-puolisoa vastaan huoltajuus asioissa ja pelkää lapsiaan toisen manipuloivan..sanon että lapset on aikas fiksuja kuitenkin näkemään ja aistimaan sen totuuden vanhemmistaan. Mä itse muistan tapahtumia jopa 3 vuotiaasta saakka.. ja vaikka äitini vuosia valehteli ja mollas isääni. tuli päivä jolloin olin tarpeeksi vanha ja uskalsin sanoa muistikuvani ääneen. Totuus paljastuu kyllä. lapset muistaa ja ymmärtää paljon enemmän asioita kuin aikuinen voi kuvitellakaan.
Se "pahis" aikuinen voi pelata vain aikaa sillä lapset kyllä muistaa varsinkin traumaattisia tapahtumia hyvinkin selkeästi. Itse muistan jopa äitini sanomia lauseita ajalta jolloin olin 3 v. Se on uskomatonta mutta totta. ei aikuinen voi kovin pitkään valehdella ja lasta manipuloida. lapsi kyllä kasvaessaan alkaa omaa kuvaa asiasta rakentaan muistikuvien perusteella.
Isällä oli joitain ystävättäriä, mutta se ei tuonnut niitä koskaan meidän elämään. Itse ajattelin sen menneen samalla tavalla, sillä oma isäni ei koskaan enää alkanut seurustelemaan, ei ainakaan niin, että me olisimme tienneet siitä.
Aina oli ahdistavaa kun äiti oli kotona, isän luona oli ihan erilaista.
Minulle tuli erilaisia fyysisiä oireita sunnuntaisin kun piti lähteä "kotiin" ja tämähän tietysti tulkittiin aina isäni syyksi.
Olen vasta nyt ymmärtänyt äidin nähneen isän kaltaisenaan, eikä sen takia voinnut uskoa, että isä ei mustamaalannut äitiä.
Äiti oli siedettävä silloin kun hänellä oli joku uusi poikaystävä, me saimme olla rauhassa ja joskus jopa saimme jotain kun piti esittää hyvää äitiä ja uusi "isäpuoli" yritti myös ostaa huomiota meiltä. Me tosin saimme maksaa sen nahoissamme, jos uusi "isäpuoli" (näitä on ollut useita) oli ollut käymässä ja tuonnut meille jotain ja jättänyt äidin ilman lahjaa.
Isä maksoi käsittääkseni aika suurta elatusmaksua ja siitä huolimatta kaikki "arvokas" oli aina isältä. Äidille ei tuottanut omantunnontuskia laittaa minun isältä saamiani tavaroita "kiertoon" ilman lupaani. Äiti hommasi meille sen verran, että emme herättäneet suurempaa ihmetystä koulussa. Itseensä hän laittoi ihan hirveät määrät rahaa. Äidin puheissa isän ostamat asiat aina vaihtuivat sellaiseksi, että HÄN oli "hankkinut", HÄNEN ansiostaan sinulla on.
Äidillä oli myös suuri tarve kertoa, mitä minun isäni "haluaisi" minun tekevän.
Vasta tänään olen alkanut ajattelemaan, itse asiassa nyt kun kirjoitan... Se syy isän yksinäisyyteen oli varmaan äiti, isä varmaan pelkäsi äidin kostavan meille, jos hänen elämäänsä olisi tullut joku uusi.
tosi surullista :( Meillä kans toi raha oli äidin ainainen tappalun aihe ja kiista isän kanssa. lähinnä se elatusapu. Äiti ei sitä suostunut maksaan ja isä meni sitten ilmeisesti sossun kautta vaatiin sitä. Äitihän siitä sitten suuttui. Syytti että isä käyttää HÄNEN rahojaan ostaen uusia autoja jne.
Totuus oli hiukan toinen. Ne elatusavut meni meihin lapsiin. ruokaan ja vaatteisiin.uusi auto tuli lainalla ja sitä makseltiin vuosia. Lapsilisät isä keräsi meille aikuisuutta varten pesämunaksi. Kun täytin 18 vuotta sain tilikirjan jossa oli ihan hyvä summa säästettynä rahaa minulle lapsilisistä isän toimesta. Maksoin sillä autokoulun ja osan ensi asuntoni takuuvuokrasta.
Äitini siis jälleen kerran syytti syytöntä. Äitini itse taas ei edes synttri korttiin vaivautunut rahaa laittaan kun kyse meistä sen kahdesta ensimmäisestä lapsesta. Ei se ostanut vaatteita, ei lahjoja, ei kortteja. ei juhlinut meidän kanssa syntymäpäiviä, ei jouluja ei edes tullut rippijuhliin vaikka oli kutsuttu.
Jos se jotain osti meille se vaati isältä siihen rahat. Mitään se ei ostanut omasta pussista maksaen meille. silti kehtasi rahasta syytellä isäämme.
Olen kauan miettinyt että kyllä aikas tarkkaan pitää itse miettiä että millaisen ihmisen kanssa niitä lapsia alkaa hankkiin ettei samoihin ongelmiin joudu kuin isä. isä kun ei irti äidistä täysin päässyt yhteisien lapsien takia edes eron jälkeen.