Noniin, nyt se sitten taisi tapahtua, ero.. ? Olen todella rikki enkä tiedä mitä tekisin. Päässä pyörii kaikenlaista:(
Kaikki on n kuukauden ajan mennyt "hyvin".. yritettiin aloittaa puhtaalta pöydältä.. tai ainakin luulin niin. En juonut alkoholia, aina odotin häntä kotiin ja taas tein kaiken hänen ehdoillaan, jotta luottamusta syntyisi edes vähän. Yritin kaikkeni.... ihan kaikkeni.. kuitenkin hän itse vain joi.. viikonloppuisin ei paljoa näkynyt ja selityksiä löytyi... Kaiken lopun loppu tuli nyt sitten viikonloppuna, Hän tuli luokseni, saunottiin ja oli muutenkin ihanaa ja ajattelin että vihdoin... tällaista tämän pitää ollakkin.. ja tätä olen odottanut, mutta.. yhtäkkiä päsähti. Hän ilmoitti " noh, minäpä taidan lähteä", kysyin vain että minne? "tuhon kaverin luokse menen vähäks aikaa ja sit meen toisen kaverin kyytiin, en ole myöhään ja tulen sitten tänne, soitan sit" olin vain että okei.. ei siinä mitään.. oli niin hyvät fiilikset illasta ettei se kamalasti haitannut vaikka toivonkin että vietetään ilta yhdessä.. NOh hän lähti, sytytin kynttilöitä ja vajosin sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria, olinkin nukahtanut..
Heräsin 2 aikaan yöllä kuitenkin, ihmettelin kun ei vieläkään soittoa ole tulllut vaikka puhetta oli ettei myöhään ole.. koska hänen PITI aamulla mennä 7 töihin.. no en tietenkään saanut unta kun odotin ja odotin... kello alkoi olemaan jo 4 ja laitoin viestiäkin että missä olet?.. ei vastausta.. valvoin ja valvoin..
puoli 8 aikaan ovikello soi.. avasin, ja siellä oli hänen kaverinsa. Kysyi että olenko nähnyt X:sää? heidän piti yhdessä lähteä töihin.. ei kuulemma vastaa puhelimeen.. no, en tosiaan tiennyt.. hän sitten lähti yksin.
Olin niiin raivoissani ja ahdistunut.. ja tiesin että jotain on meneillään.
Puoli 10 aikaan puhelin sitten viimein soi, hän soitti.. oli kuulemma nukkunut pommiin ja pyyteli anteeksi... ja kertoi että oli ollut kämpällään ja koittanut laittaa viestiä että jää sinne yöksi mutta viesti ei ollutkaan lähtenyt perille.. TEKOSYY.. ei se mitään viestiä ole koittanut laittaa.. pyysin näyttää viestin mutta sehän hermostu kun epäilin edes. no kamala riitahan siitä sit kuitenki tuli. Illalla se sit tuli tänne ja en puhunut aiheesta pahemmin kun en jaksanut riidellä..
Maanantaina lähti tästä sitten töihin ja jotain ihme viestiä laitto päivällä " on se vaan uskottava ettei koko ja taidot riitä"..
siitähän se sit taas lähti se riita.. se jätti mut.. kun sanoin että kuule, se on semmonen homma, että jos sä valehtelet mulle lauantain tapahtumista tai yhtään mistään muustakaan ja saan selville, niin tämä meidän juttu on tässä. siitä kommentista se suuttu niin paljon, että jätti.
no sehän oli mulle selvä.. sanoin etttä jos tarkotat tota oikeesti.. niin ok. heippa. ei vieläkään ole mitään herrasta kuulunu, ei siis kadu? sen kaikki tärkeimmät tavarat on täällä mutta ei oo hakenu vaikka sanoi? mitä tää nyt taas on? elätteleekö se vielä toiveita että MINÄ pyydän anteeksi? uskoin että se oli vaan niin raivoissaan että sano noin, eikä oikeasti tarkoittanu.. mutta niin se taitaa olla.. koska jos sitä oikeasti kiinnostais niin kyllä se olis anteeks pyydelly ja soittanu tai jotain? aivan varmasti.. kertokaa mitä teen? en oo itekkään pitänyt yhteyttä minkäänlaista.. vaikka tekisi mieli.
Oon niin rikki kun kuitenkin tykkään siitä ihmisestä tosi paljon enkä voi ymmärtää mistä tää kaikki johtuu?
Sen kaverilta sain eilen tietää ettei se ollut edes lauantaina ollu siellä vaikka niin mulle väitti, eli se siis valehteli. ja taas oli se ja sen kaveri lisänny uuden naisen fb kaverikseen.. Oon niin varma että se petti mua.. ja että sillä on joku toinen.. ollu koko ajan.. oon vaan vara? Mä en enää tiiä miten selviän, olisin tehnyt kaikkeni sen eteen että meidän suhde toimis ja oltais onnellisia, kaikki oli aivan turhaa :(
Kaikki on n kuukauden ajan mennyt "hyvin".. yritettiin aloittaa puhtaalta pöydältä.. tai ainakin luulin niin. En juonut alkoholia, aina odotin häntä kotiin ja taas tein kaiken hänen ehdoillaan, jotta luottamusta syntyisi edes vähän. Yritin kaikkeni.... ihan kaikkeni.. kuitenkin hän itse vain joi.. viikonloppuisin ei paljoa näkynyt ja selityksiä löytyi... Kaiken lopun loppu tuli nyt sitten viikonloppuna, Hän tuli luokseni, saunottiin ja oli muutenkin ihanaa ja ajattelin että vihdoin... tällaista tämän pitää ollakkin.. ja tätä olen odottanut, mutta.. yhtäkkiä päsähti. Hän ilmoitti " noh, minäpä taidan lähteä", kysyin vain että minne? "tuhon kaverin luokse menen vähäks aikaa ja sit meen toisen kaverin kyytiin, en ole myöhään ja tulen sitten tänne, soitan sit" olin vain että okei.. ei siinä mitään.. oli niin hyvät fiilikset illasta ettei se kamalasti haitannut vaikka toivonkin että vietetään ilta yhdessä.. NOh hän lähti, sytytin kynttilöitä ja vajosin sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria, olinkin nukahtanut..
Heräsin 2 aikaan yöllä kuitenkin, ihmettelin kun ei vieläkään soittoa ole tulllut vaikka puhetta oli ettei myöhään ole.. koska hänen PITI aamulla mennä 7 töihin.. no en tietenkään saanut unta kun odotin ja odotin... kello alkoi olemaan jo 4 ja laitoin viestiäkin että missä olet?.. ei vastausta.. valvoin ja valvoin..
puoli 8 aikaan ovikello soi.. avasin, ja siellä oli hänen kaverinsa. Kysyi että olenko nähnyt X:sää? heidän piti yhdessä lähteä töihin.. ei kuulemma vastaa puhelimeen.. no, en tosiaan tiennyt.. hän sitten lähti yksin.
Olin niiin raivoissani ja ahdistunut.. ja tiesin että jotain on meneillään.
Puoli 10 aikaan puhelin sitten viimein soi, hän soitti.. oli kuulemma nukkunut pommiin ja pyyteli anteeksi... ja kertoi että oli ollut kämpällään ja koittanut laittaa viestiä että jää sinne yöksi mutta viesti ei ollutkaan lähtenyt perille.. TEKOSYY.. ei se mitään viestiä ole koittanut laittaa.. pyysin näyttää viestin mutta sehän hermostu kun epäilin edes. no kamala riitahan siitä sit kuitenki tuli. Illalla se sit tuli tänne ja en puhunut aiheesta pahemmin kun en jaksanut riidellä..
Maanantaina lähti tästä sitten töihin ja jotain ihme viestiä laitto päivällä " on se vaan uskottava ettei koko ja taidot riitä"..
siitähän se sit taas lähti se riita.. se jätti mut.. kun sanoin että kuule, se on semmonen homma, että jos sä valehtelet mulle lauantain tapahtumista tai yhtään mistään muustakaan ja saan selville, niin tämä meidän juttu on tässä. siitä kommentista se suuttu niin paljon, että jätti.
no sehän oli mulle selvä.. sanoin etttä jos tarkotat tota oikeesti.. niin ok. heippa. ei vieläkään ole mitään herrasta kuulunu, ei siis kadu? sen kaikki tärkeimmät tavarat on täällä mutta ei oo hakenu vaikka sanoi? mitä tää nyt taas on? elätteleekö se vielä toiveita että MINÄ pyydän anteeksi? uskoin että se oli vaan niin raivoissaan että sano noin, eikä oikeasti tarkoittanu.. mutta niin se taitaa olla.. koska jos sitä oikeasti kiinnostais niin kyllä se olis anteeks pyydelly ja soittanu tai jotain? aivan varmasti.. kertokaa mitä teen? en oo itekkään pitänyt yhteyttä minkäänlaista.. vaikka tekisi mieli.
Oon niin rikki kun kuitenkin tykkään siitä ihmisestä tosi paljon enkä voi ymmärtää mistä tää kaikki johtuu?
Sen kaverilta sain eilen tietää ettei se ollut edes lauantaina ollu siellä vaikka niin mulle väitti, eli se siis valehteli. ja taas oli se ja sen kaveri lisänny uuden naisen fb kaverikseen.. Oon niin varma että se petti mua.. ja että sillä on joku toinen.. ollu koko ajan.. oon vaan vara? Mä en enää tiiä miten selviän, olisin tehnyt kaikkeni sen eteen että meidän suhde toimis ja oltais onnellisia, kaikki oli aivan turhaa :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
"olisin tehnyt kaikkeni sen eteen että meidän suhde toimis ja oltais onnellisia,"
Niin kunnioitettava ajatus tuokin, mutta kohdistettuna ihmiseen...joka ei tarinastasi päätellen halunnut sinun kanssasi toimivaa suhdetta, ei halunnut olla onnellinen kanssasi...
Suhteessa on aina kaksi osapuolta, eikä toista voi pakottaa haluamaan/rakastamaan/olemaan onnellinen...
Se että rakastat on varmaan totta ja hyvä niin...on onni kyetä rakastamaan...mutta jos toinen ei halua/rakasta...niin suurinta rakkautta on silloin päästää toinen menemään...
Muistelen että jossain kohtaa puhuit lapsenkin hankkimisesta...lapseenkin liittyy sellainen opetus rakkaudesta...ettei toista voi omistaa vaikka rakastaakin ..vaan joutuu luopumaan, että lapsi löytää oman elämänsä/oman onnensa...
Sinun onnesi olisi ollut elämä hänen kanssaan...mutta ilmeisesti hän ei kokenut sinua/suhdettanne samoin...siihen sinun on tyytyminen...kun et muuta voi...
Loppuun kliseinen lause...olet kovin nuori...elämää on vielä jäljellä...tulee uusia suhteita, joissa ehkä molemmat koette, että olette löytäneet elämän onnen toisissanne...
kunhan ny päästät irti tuosta mahdottomasta haaveestasi...pakottaa toinen ihminen rakastamaan/jakamaan elämänsä/olemaan onnellinen sinun kanssasi vaikka hän ei itse sitä halua...
Rakastaa ja saa sitä myös takaisin. Jos toi ei toimi, niin mielestäni kaikki muu on hukkaan heitettyä "rakkautta".
"olisin tehnyt kaikkeni sen eteen että meidän suhde toimis ja oltais onnellisia"
Kaunis ajatus, mutta et sinä pysty rakastamaan toista "ehjäksi".
Toivottavasti hänen päätös pitää ja suhteenne on ohi, koska se olisi vain sinun parhaaksi. Mutta eipä taida niin tapahtua, homma saattaa jatkua niin pitkään kunnes sinä oikeasti teet päätöksen......
No ei tuo nyt kyllä narsistiseltä ihmiseltä kuulostanut millään tavalla. Anteeksi nyt vaan.
Ennemmin pojalta joka ei ole valmis suhteeseen kanssasi,mutta koska olet halukas niin ei osaa päästää irti.
ootko lukenu aiemmat osat "anteeks ny vaan"????
Pahanolon suhde on kuin huone mistä ei ole ulospääsyä. Kun sitten kaikki menee rikki, ja ero tulee, avautuu uusi ovi, joka johtaa poispäin tuskasta. Tämän asian ymmärtää valitettavasti vasta jälkeenpäin, sillä tapahtumahetkellä ihminen on sokea. Luota silti selviytymiskertomuksiin. Se mitä sinulle nyt tapahtuu, muuttaa eläsi suuntaa.
No oon lukenu ja ei kyllä oikealta narsulta kuulosta todellakaan!
Roikut pojassa joka ei sua selvästikään halua. Mutta ei osaa pesäeroa tehdä. Se ei vielä ihmisestä narsissista tee!
Itteki soutanu ja huovannu kun en ole osannut irti suhteesta/ihnmisestä päästää. Enkä ole narsku. Kuin sillä terveellä tavalla.
Teskstisi kuulostaa vaan joltain suhdesopalta missä et ymmärrä että poika ei ole susta oikeasti kiinnostunut. Kivahan pojista on varalla pitää tyttöjä. Mutta ei se vielä heistä narskuja tee.
Tuli tästä(kin) mieleeni, että onko sillä väliä mikä toista vaivaa jos suhde aiheuttaa pahoinvointia eikä toimi sitten niin mitenkään ?
Vai onko niin, että "diagnoosi" jotenkin helpottaisi tai avaisi tilannetta ?
Antaisi eroluvan, saisi pestä kädet itse, oikeuttaisi johonkin ?
Avautuminen varmaan helpottaa mutta joskus tuntuu siltä, että oli kyse minkälaisesta kaltoinkohtelusta tahansa, itse diagnoosista tulee pääasia vaikka sokeakin näkee ettei hommasta tulee yhtään mitään, oli toinen narsissi tai tulppaani.
Itse keskittyisin omien motiivieni tarkasteluun.
En tiedäkään mikä tässä on ollut homman nimi ja miksi hän kohteli minua niin :( toivoin todella että hän tykkäisi minusta todella :( mutta kaikki on tainnut olla vaan turhaa ja olen elänyt valheessa :(? Nyt erosta on 4 päivää ja ei ole hakenut tavaroitaan eikä ole minkäänlaista yhteydenottoa ollut, ei myöskään minun puolelta vaikka tekisi mieli koko ajan, en saa ajatuksia pois hänestä ja tuntuu että elämänon loppu :( itken ja itken ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä että selviän tästä.. Pitäisikö soittaa? Ja sanoa kuinka ikävä on? En muuta toivoisi kun että hän laittaisi edes jonkun viestin tai että tietäisin että hänkin ikävöi ja katuu valheitaan ja tekojaan... :( sitä ei taida tapahtua :( olen ihan rikki vaikka meillä on ollu kaikenlaista mutta silti ikävöin vain :(