Kuinka pian lemmikin kuoleman jälkeen uusi lemmikki?

Otan osaa kissastasi : ( Mutta minun mielestäni voit ainakin ottaa pennun heti se antaa vähän tekemistä ja helpottaa surua sekä niin vanha kissasi elää aina muistoissasi.

Aina kun näet pennun muistat myös vanhan kissai : )

Kiitos. Tänään aamulla vanha kissa pääsi parempaan paikkaan.

Oma oloni on niin ristiriitainen.. suren vanhaa kissaa paljon, mutta samaan aikaan odotan ilolla uutta pentua. Ollaanhan me mun avopuolison kanssa odotettu tätä pentua jo pari kuukautta. Pennun haku on sovittu viikonloppuun ja viikonloppuna myös vanhempani pitävät vanhalle kissalle hautajaiset. Kaipa tämä olo tästä helpottaa.

Kyllähän sinä pennun haet. Samassa talossakin voi olla monta eri ikäistä eläintä.
Vanha tekee kuolemaa ja taloon tulee uusi kissa tai pentue omille. Elämä jatkuu.

Oma kissasi on ollut jo tilattuna hyvissä ajoin, eikä se tule korvaamaan sitä vanhaa herraa. Hän oli kuitenkin kissan iässä hyvin korkean iän saavuttanut.
Itse päinvastoin ajattelisin, että hyvä kun tuli uusi kissa.

Ikänä ei uusi vanhaa korvaa, mutta antaa uskoa tulevaisuuteen ja elämä jatkuu

Olen pahoillani kissasi puolesta.

Hakekaa ihmeessä pentu kotiin! Ei ole väärin ottaa uutta kissaa niin pian, varsinkaan kun te olisitte joka tapauksessa sen ottaneet. Eteen vain tuli surullinen yllätys, mutta ei suunnitelmia tarvitse eikä kannata sen takia muuttaa.

Noin vuosi sitten meille tuli uusi kissa kolme päivää sen jälkeen kun edellisen (14v) jouduimme lopettamaan kun sillä todettiin pitkälle edennyt luusyöpä. Olisimme odottaneet hieman pidempään, mutta sattui olemaan sopivan ikäisiä pentuja verrattain lähellä, joten surusta huolimatta tartuimme tilaisuuteen. Emme olleet edes varanneet pentua. Satuin vain selailemaan nettiä saadakseni muuta ajateltavaa ja eksyin sivuille jossa ilmoiteltiin pennuista. Ja kun sieltä sitten löytyi sopivan kuuloinen pentue...

Niin että jos tässä jotakuta täytyy huonoksi ihmiseksi sanoa, niin sitten meitä. Sinulla ei ole mitään hävettävää!

Kiitoksia vastauksista. Olo alkaa helpottaa. Vanha kissahan tosiaan eli todella vanhaksi. Ja sehän siinä on, että kuolema tuli yllättäin, ei mitenkään oltu suunniteltu, että pentu tulee heti sen jälkeen kun vanha kuolee. Ei uusi pentu mitenkään pystyisi korvaamaan vanhaa kissaa. Vanhan kissan kanssa kasvoin yhdessä lapsuuden, nuoruuden ja nuoreen aikuisuuteen, kunnes muutin kotoa. Ne muistot, jotka on, ei katoa koskaan! Toivottavasti vanhempani ottavat ilolla uuden tulokkaan vastaan, heille, kun tämän piti olla iloinen yllätys, enkä siksi ollut hiiskunutkaan asiasta, vaikka se oli hyvin vaikeaa. Toivottavasti yllätys olisi edelleen iloinen.

Hmm... Noin herkässä tilanteessa yllätys ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa esitellä uutta tulokasta, varsinkaan jos vanhempasi olivat kiintyneitä vanhaan kissaasi. Jos he ovat vähänkään äkkipikaisempaa tyyppiä, he saattavat vetää asiasta liian pikaisia johtopäätöksiä ennen kuin ehdit selittää asian heille. Mutta toki tunnet itse vanhempasi parhaiten.

Mutta yllätys tai ei, uskon ja toivon, että he toivottavat uuden kissasi tervetulleeksi joukkoon! Jos eivät, saattaa kestää melkein viisi minuuttia kauemmin ennen kuin se pieni karvakerä varastaa heidän sydämensä. :)