Syvin salaisin haave olisi tietysti se, että rakastaisit minua niin paljon, että haluaisit päättää nykyisen suhteesi voidaksesi olla kanssani.
Se on se hulluin haave.
Siitä seuraava on se tilanne, jossa olemme joskus tulevaisuudessa kummatkin vapaita ja voimme ottaa selvää onko maailmassa sellainen ydinyksikkö kuin "me".
Kolmas on se, että ajaudumme hetkeksi tunteiden vietäväksi, vietämme yhden yön yhdessä ja koetamme jatkaa eteenpäin tahoillamme.
Neljäs? No pelkkä illanviettokin kanssasi kahdestaan olisi jo tärkeää minulle.
Se on se hulluin haave.
Siitä seuraava on se tilanne, jossa olemme joskus tulevaisuudessa kummatkin vapaita ja voimme ottaa selvää onko maailmassa sellainen ydinyksikkö kuin "me".
Kolmas on se, että ajaudumme hetkeksi tunteiden vietäväksi, vietämme yhden yön yhdessä ja koetamme jatkaa eteenpäin tahoillamme.
Neljäs? No pelkkä illanviettokin kanssasi kahdestaan olisi jo tärkeää minulle.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eikö nuo pidä kertoa hänelle itselleen, anonyymi viesti ei ole hyvä pelin avaus tai se ei ole sitä ollenkaan. Jokainen ihminen ansaitsee muuta kuin nimettömän viestin. Minun ajatus tämä.
Saat monta myöntävää vastausta tyrkyiltä. Aikuisten oikeesti ei näin.
Tai viides vaihtoehto- kerrot tunteistasi, mutta ne ovat yksipuolisia. Jatkat elämääsi ja saat rauhan.
Varoisin tarkasti kertomasta täällä toisen tilanteesta mitään koska ainahan on niin että kukaan ei voi tehdä mitään päätöksiä tai ratkaisuja elämässään nimettömien nettiviestien perusteella. Siihen tarvitaan niin paljon muuta ja ne on aina kahdenkeskisten, luottamukseellisten keskustelujen takana, mikään ei toimi eikä
järjesty näin. Kaikissa asioissa tarvitaan keskinäistä yhteyttä mitään ei voi hoitaa
nettiviestein, ei mitään oikeaa.
Vaikka kyseessä olikin toivelista lienee viisainta alkaa rakentaa yhteyttä toisin.
Mä toivoisin, että halutessaan voisi palata ajassa jonkin verran taaksepäin, aikaan, jolloin unelmillani oli vielä vahvat siivet, eikä mikään siihen liittyvä tuntunut ylitsepääsemättömältä. Mutta jos on liikaa turhautumista, epätietoisuutta, itkettyjä itkuja, ohittamista, välinpitämättömyyttä, aivan turhaa koettelua ja aidoilla tunteilla leikkimistä, niin jossain vaiheessa se vaan tuntuu liian kivuliaalta.
Jos haluat puhua / jutella mun elämäntilanteesta tai asioista yleensä niin teethän sen vaan mun kanssa, älä täällä, tää ei oo oikee paikka.
Mun on vaikee ymmärtää sun tarkotusperiä mihinkään, mitä tarkotat milläkin.
Miksi sä kirjotat tämmösen viestin ja heti sen perään meet ikäväpalstalle leikkiin naisten kanssa ? Sillähän sä kumoot tän viestin kokonaan.
Tällä hetkellä mun luottamus suhun on nollassa ja sä tiedät varmasti siihen syyn.
Sä oot ollu niin rankka mua kohtaan kaikki nää vuodet että mä en siinä mielessä ymmärrä tätä viestiä. Sä oot pelkästään satuttanut.
Mä oon kymmenet kerrat kertonut sulle miten muhun sattuu sun käytös mutta se ei oo merkinnyt sulle mitään, sä oot jatkanut ihan niinkuin ennenkin.
Jos sä haluat mun kanssa minkäänmoista yhteyttä niin se pitää rakentaa alusta asti uudelleen ja sun pitää osottaa että suhun voi luottaa.
Mutta jos mä koko ajan luen täältä joka palstalta sitä mitä niissä on ollut niin meidän välille ei voi kasvaa minkäänlaista yhteyttä. Sä oot repinyt sen rikki näiden vuosien aikana ja nyt sun pitää alkaa rakentaa jos niin haluat.
Jos toivoo jotakin niin pitää osottaa että sitä haluaa oikeesti.
Ja se alkaa rakentuun hyvin pienin askelin ja varoen ja se rakentuminen on susta kiinni.
"heti perään meet ikäväpalstalle leikkiin naisten kanssa"
Tää oli ehkä sairainta mitä täältä oon lukenut. Pakko olla joku pilailuviesti.
Kun vastaa itselleen ja vielä pilkkaa itseään, ei voi kuin kiittää luojaa siitä kuin loistavan yksilön hän onkaan tänne antanut. Ei meinaan käy aika pitkäksi.
Ps. minäkin olen onnellinen siitä että olen olemassa. Enhän voisi koskaan nauraa itselleni.
Sillä erotuksella, etten koskaan arvostele pilkkamielellä omia kirjoituksiani. Niissä on aina aivan muu tarkoitus kuin voisi luulla.
Öööö, kuka vastaa itselleen? Voitko selventää?
En. Mieti sinä vaikka sitä, miten on, onko marssissa ollut vettä, onko muovinpala joutunut sinne siitä vempaimesta joka maaperää tutkii, vai mistä he lvetistä on kyse koko siinä inventoinnissa. Toivotaan, ettei kaikki mene aivan hukkaan. Meidän elinaikana ei kuitenkaan siitä hyödy vaikka jotakin elämään viittavaa löytyisikin, niin mitä loppujen lopuksi on hyötyä pistää piiloinvestointeja sieltä täältä koko asiaan... Onhan se mielenkiintoista ja auttaa tiedettä, mutta kumpaan pitäisi panostaa...ulkopuoliseen elämään vai kehitysmaiden naisten olojen ja hivin kitkemiseen ym?
Sama vaahtoaja monessa ketjussa. Luulee aina jokaista tietysksi mieheksi (?), vaikka tämä täällä tuskin on edes ollutkaan.
En jaksa tästä kapitalismista avautua en enempää, mutta mietippä, miten tämä kaikki oikeus tänne rakentuu, ja sinullakin on oikeus kirjoittaa tänne koska olet tänne syntynyt ( etkä esim, pohjois-koreaan)..
Tasan ei mene onnen lahjat, ja suomessa sinulle vielä syöteään "pakolla" tietoa yhteiskunnasta ym. demokratiasta, niin sinä penäät nimettömien vastauksien perään jotakin selventävää...
Mitä antaisit kaiken maailmankaikkeudessa ihmisyyden synnyttämän ankaruuden suomissa puitteissa itsellesi rangaistukseksi?
MItä soveltaisit?
-Ankaraa Islamia
-kristinuskoa
-katolilaisuutta
-jotakin erityista rotuoppia?
-buddhalaisuutta
-
-
-satanismia
-koulun suomia oppeja
-sovellat käytännössä
-omaa tunnetta, jonka pystyt perustelemaan oikeudessa
"pakkosyöttöä" yhteiskunnasta pidän toki hyvänä asiaan että tietää miten maa makaa.. perusasiat on hyvä tietää, ei siinä mitään. Tänne kun täytyy edes YRITTÄÄ perustela sanomiaan.
Ihmiset -ne hyväntahtoisetkin, ovat mitä ovat ja inhimillisiä kaiken äärellä.
Kunhan ihmiset tajuaisivat sen perustehtävänsä kulloinkin, mitä ovat tekemässä jossei muuta!!!
Ajattele, mitä ajatuksia mä suollan tänne ei mihinkään, ja sinä olet sellainen kuin olet, Ei mikään ihme, että saat jäädä omaan paskaasi. Minä pärjään näillä, sinä tällä!
Ensinnäkin aloittaja on nainen.
Toisekseen en todellakaan selvitä mitään asioita täällä, sillä eihän täällä tiedä kuka kulloinkin vastaa.
Kolmanneksi nuo olivat toiveita ja haaveita, joita en tohdi muualla ääneen sanoa.
Neljänneksi - ei ole helppoa rakastua varattuun.
Viidenneksi en halua olla se, joka jahtaa. Asiat joko tapahtuvat tai ovat tapahtumatta.
Aloita siitä neljännestä ja katsokaa mitä tapahtuu. Puhukaa hiljaa keskenänne, tämä on paha paikka, tänne ei pidä tuoda yksityisimpiä asioita, ne hoidetaan muullalailla. Täällä olevien viestien perusteella ei kukaan voi tehdä mitään.
se sun ihastus on antanut sulle plussan !
Niin, mistäs sitä tietää! Ja hän tietäisi olevansa juuri kyseinen kaivattu henkilö koska? ;-)
hyviä ja asiallisia kommentteja. Harvoin on.
Onko tuossa takana jotain enemmän kuin se tavallinen tarina varattuun ihastumisesta? Oletko itse varattu, ja valmis lopettamaan nykyisen suhteesi? Kuinka kaukaisia nämä toiveet ovat, kun pelkkä yhteinen illanviettokin on vasta toive?
Näitä ajettelen.
Ei, olen itse sinkku ja olen pelännyt mennä elämässäni eteenpäin, kun en ole varma hänen tunteistaan ja toiveistaan. Täysin turhaa, tiedän, mutta tunteet vain toimivat sellaisena jarruna.
Tavallinen tarina tavallaan, mutta jo monen vuoden sellainen. Yhteinen illanviettokin vain tuntuisi jotenkin todella intiimiltä kun tietää omalta osaltaan olevan tunteet pelissä eikä pelkkä kaveruus.
Pääset eteenpäin kun otat hänen tunteistaan selvää. Mutta et oikeastaan halua mennä eteenpäin, vaan pitää kiinni tunteista ja haaveista?
Niissä on kyllä oma viehätyksensä, mutta on myös vaikea löytää toisista miehistä sitä sellaista oikeanlaista luonnetta ja tunnetta. Toivon kyllä myös että tulisi vastaan joku sellainen, joka saisi unohtamaan.
Plussa sille että löytäisit. Täällä rakastat toiveissasi tavallisimmin naista. Olet siis lesbo!
Olet kaunis. Suorastaan satumainen.
Misä sä sen kuvan näit ? Mä en missään !
kuvaa ei.
Vastaisin mitä missä minne? Ja satua minussa ei liene tippaakaan. Kyllä tosielämässä ihmiset vastaavat, jos heille vain puhutaan? :-)
Hyvä aloittaja, minä olen paininut samanlaisessa tilanteessa joitakin kuukausia. Meillä ei ole ollut mitään ihastumiseen viittavaa toimintaa, päinvastoin yritän vältellä entistäkin harvempia tilanteita jotten törmäisi tähän mieheen. Hän ei siis tiedä, enkä aio hänelle sitä edes katseillani viestittää, sillä hän on parisuhteessa.
Kysymyksiä tässä on herännyt..., että onko mahdollista hakea omaa onnellisuutta ja toteuttaa omia haaveitaan tekemättä sitä välillisesti tai välittömästi jonkun "sivullisen" kustannuksella? Onko se vain näkökannasta riippuvaa pahaa oloa mitä jollekin voi aiheuttaa? Onko maailmassa mahdollista sanoa mikä on hyvää ja mikä pahaa? Toisen hyvä on toisen paha? Onko paha aina pahaa, siitähän voi seurata (ja usein seuraakin) hyvä lopputulos? Ja mikä on oma roolini asioiden tapahtumisessa, voinko lopulta vaikuttaa yhtään mihinkään...
tämä viesti on alunperin kirjoitettu. Toisen mieleen ei voi nähdä.