Toivoisin muilta ohutnahkaisia kommentoimaan ominaisuuksia ja syitä näihin.
Nostamaan omasta "sairaudesta" johtuvia ominaisuuksia esiin tai sellaisia, mitkä saattaisivat liittyä tähän.
Olen joskus tehnyt älykkyystestin ja häkellyin tuloksesta, koska olin pitänyt itseäni keskivertoa tyhmempänä. Nyt vasta olen ymmärtänyt, että korkea tulos johtuu siitä, että jotain muuta on jäänyt kehittymättä.
Onko teillä samanlaista?
- En seuraa urheilua, se ei yksinkertaisesti kiinnosta. En ole koskaan (oikeasti) ymmärtänyt ihmisiä, jotka seuraa urheilua, käy matseissa jne. Itse voisin käydä matsissa koska se "kuuluu" käydä, mutta en saisi oikeasti siitä mitään irti. En käsitä (siis oikeasti. osaan selittää sen, mutta...) mitä ihminen saa siitä, kun katsoo toisen suorittavan urheilusuoritusta.
- Esikuvani on George Washington tyyppinen henkilö, joka tekee isoja asioita, pelastaa maailmaa, mutta sitten kun homma on tehty, niin palataan maatilalle tavalliseksi ihmiseksi. Haluan pelastaa maailman, mutta tehdä sen kulisseista käsin niin että muiden ei välttämättä tarvitsisis edes tietää kuka minä olen.
Nostamaan omasta "sairaudesta" johtuvia ominaisuuksia esiin tai sellaisia, mitkä saattaisivat liittyä tähän.
Olen joskus tehnyt älykkyystestin ja häkellyin tuloksesta, koska olin pitänyt itseäni keskivertoa tyhmempänä. Nyt vasta olen ymmärtänyt, että korkea tulos johtuu siitä, että jotain muuta on jäänyt kehittymättä.
Onko teillä samanlaista?
- En seuraa urheilua, se ei yksinkertaisesti kiinnosta. En ole koskaan (oikeasti) ymmärtänyt ihmisiä, jotka seuraa urheilua, käy matseissa jne. Itse voisin käydä matsissa koska se "kuuluu" käydä, mutta en saisi oikeasti siitä mitään irti. En käsitä (siis oikeasti. osaan selittää sen, mutta...) mitä ihminen saa siitä, kun katsoo toisen suorittavan urheilusuoritusta.
- Esikuvani on George Washington tyyppinen henkilö, joka tekee isoja asioita, pelastaa maailmaa, mutta sitten kun homma on tehty, niin palataan maatilalle tavalliseksi ihmiseksi. Haluan pelastaa maailman, mutta tehdä sen kulisseista käsin niin että muiden ei välttämättä tarvitsisis edes tietää kuka minä olen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noh, minulla ny ei ihan ole oikein mielipidettä noihin mainitsemiisi asioihin...
Mitä tulee älykkyystesteihin, pärjään niissä aikas huonosti jos tarvitaan esim. jotain matematiikkaan/tekniikkaan liittyvää päättelykykyä...
Muutenkaan en aina ole kiinnostunut niin korkealentoisista teorioista narsimiinkaan liittyen vaan pitäydyn mieluusti keskusteluissakin suht maanläheisissä asioissa...ihmisen omissa kokemuksissa...
Läheisriippuvuuden/ohutnahkaisuuden teemaakin olen paljolta pohtinut siltä kannalta, mistä syistä minusta on tullut sellainen, miten se on vaikuttanut minuun, siihen millainen ihminen minä olen ollut/olen...miksi olen käyttäytynyt joissakin tilanteissa siten...
Urheilua en juuri katso itsekään paitsi jääkiekon isoja kisoja Suomen kannalta...ja se taas...omanlaisensa joukkohysteriaan yhtyminen...ehkä kansallistunteen nostatusta, yhteyden lisäämistä ihmisten välillä..."kun Suomi pelaa lätkää, se iskee joka jätkään, kaljaa koneeseen ja ukkometsoon..."
Minusta on mukavaa, että jäyhät/vakavat/tosikot suomalaisetkin edes joskus riehaantuvat...olkoonkin että vaikka sitte jääkiekon avulla...
jotain samaa, riehaantumisen iloa voi kokea myös musiikkifestareilla...tai jonkun bändin keikalla...joissa myös silloin tällöin käyn...tuon riehakkaan ilon kokemuksen jakaminen tuhansien ihmisten seurassa on hieno kokemus...
Mitä taas tulee tuohon maailman pelastamiseen...minä taas olen pysytellyt/pysyttelen senkin suhteen enimmäkseen omassa pienessä maailmassani...vaikka silloin tällöin kansainvälisiin keräyksiin rahaa lahjoitankin...
ja jonkin verran pyrin valitsemaan ostoksiani ns. eettisin perustein...jos ei ihan lähivalikoimasta ko. tuotetta löydy...ja ostan useinkin lahjoja toisille kansainvälisten järjestöjen kautta jolloin osa hinnasta menee järjestölle...esim. Amnesty...
Aikoinaan kun teinityttäreni oli tuollainen maailman pelastaja, puhui sademetsistä sun muusta...mutta kuitenkin saattoi heittää karkkipaperinsa kadulle...minä kuivasti totesin, että mitähän jos aloittaisit sen maailman pelastamisen ensin itsestäsi ja omasta maailmastasi...
Että tässä tätä minun kokemusiani/pohdintaani noihin esille ottamiisi asioihin...
Olen myös miettinyt asiaa. Siis aivan muuta asiaa mitä aloittaja.
Jotenkin aistin että täällä on joku katkeroitunut.
Hän yritti käyttää hienoja termejä, mutta ei ollut sisäistänyt koko aiheita. Hän alkoi sekoittamaan faktaan omia näkemyksiään ja lopputulos oli täysin fiasko. Ilmeisesti tarkoituksensa oli vain narsistisesti pönkittää narsistien asemaan.
Noh, tänään on torstai ja hernekeittopäivä, joten niitä herneitä voi ihan vapaasti vetää nenään!
Tästä tulikin mieleen uusi aloitus:
Miksi tostai on "virallinen" hernekeittopäivä?
"Miksi tostai on "virallinen" hernekeittopäivä? "
niin kun kysymyksen esiin otit, enkä vastausta tiennyt niin kysyin googlelta ja vastaus tulee tulee tässä...
"Monet ruokiin ja ruokailuun liittyvät tavat palautuvat kristilliseen perinteeseen. Perjantai oli katoliseen aikaan paastopäivä, minkä vuoksi torstaina haluttiin tarjota tukevaa ja ravitsevaa ruokaa. Hernekeiton syöminen laskiaisena on samaa perua: katolisella kaudella laskiaisesta alkoi pääsiäistä edeltävä paastonaika.
Vaikka Suomessa siirryttiin prostestanttiseen uskontoon jo 1500-luvulla, tapa hernekeiton tarjoamisesta torstaisin on säilynyt. Tätä on saattanut edistää se, että armeijaan vakiintui käytäntö syödä hernekeittoa torstaisin.
Nykyisin hernekeiton kanssa tarjotaan pannukakkua. Tämä tapa lienee yleistynyt vasta 1900-luvun puolella, sillä vielä 1800-luvulla pannukakun raaka-aineet olivat kalliita harvojen herkkuja"
http://www.tiede.fi/kysy_asiantuntijalta/kysymys/568/miksi_torstai_on_hernekeittopaiva_
En seuraa urheilua, se ei yksinkertaisesti kiinnosta minua, mutta en myöskään kävisi urheilutapahtumissa vain siksi, että se "kuuluu" asiaan. Ymmärrän miksi jotkut viihtyvät tapahtumissa, sitä en ymmärrä, miksi joku muutaman sekunnin urheilupätkä, joka näytetään telsussa, on ihan pakko katsoa vaikka sen saman pätkän näki tunti sitten. Ihan käsittämätöntä. Hyvässä seurassa saattaisin istua jääkiekkosohvalle ja antautua siihen hommaan, koska tiedän miten hommiin antaudutaan ja usein alkukankeus häviää ja ennakkoluulojakin herättänyt asia saattaa olla ihan mukavaa.
Esikuvani voisi olla vaikka äiti Teresa. Teki työtä muiden hyväksi ja jatkoi vaikka oma usko asioihin horjui. Ei itse nostanut itseään esiin, mutta ymmärsi nimensä arvon käyttäen sitä tavoitteidensa saattamiseksi eteenpäin. Loppuunhan niitä ei varmaan saada koskaan saateltua. En halua omaa maatilaa, se on ihan liian suuri pala omistettavaa.
Älykkyystesteistä en tiedä mitään. Joskus niissä sujuu huonommin, joskus paremmin. Aikaraja ei ainakaan minulla paranna suoritusta, vaikka en sitä mitenkään ylihitaasti teekään. Testit ovat yhden logiikan testejä, eli yksi vastaus on oikea, asia, joka ei minusta aina mene ihan niin. Toisella logiikalla saisi samoista palikoista kasattua toisenlaisen tornin.
Korkeakaan älykkyys ei välttämättä ja automaattisesti tarkoita sitä, että jotain jää väistämättä kehittymättä. Ihmisen aivot ovat siitä hauskat, että suhteellisen pieneen tilaan mahtuu uskomattoman paljon toimintoja, jotka eivät sulje pois toisiaan. Eli jos osaat laskea, ei se sitä tarkoita, että et oppisi lukemaan.
Olen lakannut määrittelemästä itseäni ja muita. En tiedä, olenko ohutnahkainen vai paksunahkainen. Väittäisin, että se mitä minä olen, ottaa aika paljon vaikutteita myös siitä, että mitä se toinen on ja nimenomaan minua kohtaan. Toisten kanssa viihtyy paremmin kuin toisten kanssa. Minun tehtäväni ei kuitenkaan ole viihdyttää väkisin niitä, joiden seurassa en koe viihtyväni.
Älykkyydeltäni olen keskinkertainen. Minulla on tavallista enemmän ongelmia ajatella samalla tavoin kuin muiden. Olen luullut pitkään, että muut ajattelevat samoin kuin minä, eli mahdollisimman paljon yhtäaikaa samalla kun eivät ollenkaan, mutta olen huomannut olevani väärässä. Olen oppinut, että suurin osa ihmisistä ajattelee oikeasti: "Mitäköhän tuo ajattelee musta? Onkohan mulla nyt vaatteet hyvin päällä, tukka kammattu ja näkyykö toi ihana rannekoru, jonka sain Pekalta häälahjaksi. PItää käydää kaupassa ja ostaa sieltä maitoa, leipää. Ai vitsit, se meidän uusi arkistonhoitaja on niin ihana. Vielä on satakaksikymmentä erää talolainasta maksamatta. Milläköhän sen auton osaerän kuittais. Liisa sitten otti ja lähti, mää en kyl mitenkään vois jättää Pekkaa. On se niin ihana. Mutta se uus arkistonhoitaja, mikä sen nimi nyt olikaan..." Ja tätä rataa.. Koko ajan, taukoamatta.
mm. lätkäkisat tulee tosiaan katsottua ja siitä saa jotain irti kun on innostuneita kavereita, mutta siihen se sitten jääkin.
Se älykkyystesti oli aika mielenkiintoinen, sillä en ollut uskaltanut tehdä sitä ennen "kuntoon" tuloani ja sen tekemisestä ei ole pitkää aikaa. Sen tekeminen olisi saattanut romahduttaa omakuvan ja se on varmaan se suurin syy.
Vaikea kuvata, mutta haaveilin ja perustelin itselleni olevani hyvin älykäs, mutta samaan aikaa "tiesin" olevani keskivertoa "tyhmempi". En tiedä miksi, mutta testin tekeminen oli minulle täysin mahdotonta.
Olen ajatellut minulta puuttuvan sellaisen palikan, joka mahdollistaa asettumisen sen urheilijan "housuihin" ME tunteen saamiseseksi...
Tunnen sympatiaa (välillä hyvinkin voimakasta) mutta ilmeisesti se on erilaista kuin mitä "normaali" tuntee. Joissain asioissa olen hyvinkin tunteeton.
Olen myös havainnut ajattelevani eri tavalla kuin muut ja sen, että muille oma ulkonäkö on ilmeisesti tärkeämpi kuin minulle.
"Olen ajatellut minulta puuttuvan sellaisen palikan, joka mahdollistaa asettumisen sen urheilijan "housuihin" ME tunteen saamiseseksi.."
No minulle se tunne/huuma tulee enemmänkin omasta suhtautumistavastani...ei niinkään yrittäen asettua itse urheiljan "housuihin"...kun en itse ole mitenkään urheilullinen...
vaikka myönnän kyllä, että toisinaan "omat jutut/asenteet " vaikuttaa urheiluunkin suhtatumisessa...esim. jos ei ole ketään erityistä suosikkia niin olen aina sen "altavastaajan"/pienemmän maan puolella...toki Ruotsi on aina se "perivihollinen" jos puhutaan urheilusta...vaikka Suomi ei mukana olisikaan...
Mitä taas tulee tuohon joukossa riehaantumiseen, yhteisen ilon/onnistumisen kokemuksen jakamiseen...niin ajattelisin ettei paksunahkainen kykene siihen syystä, että hän itse kokee olevansa se maailman napa...ja kuvittelee muiden ihmisten tunteiden/tekemisen niin hyvässä kuin pahassa liittyvän häneen...jos ei niin ole...hänen täytyy mitätöidä koko asia...
Olen lukenut myös toisten ajatuksia siitäkin, ettää samaa pätee ikäviinkin kokemuksiin, ei kykene suruunkaan toisen puolesta...kun tunne ei liity häneen...
"Olen myös havainnut ajattelevani eri tavalla kuin muut"
tuohon tekee mieli vastata...että ihminen lie kutakuinkin järjissään jos tiedostaa tuon, että kullakin ihmisellä on omat ajatuksensa...että jos kokee itse ajattelevansa erilailla kuin toinen ...niin ymmärtää, että muutkin ajattelevat niin...se sitä rajojen ymmärtämistä siltä osin että käsittää toisen ihmisen olevan erillinen yksilö...
Ajatusten erilaisuus syntyy siitä, että samastakin asiasta/aiheesta kukin ihminen suodattaa itsensä/omien tunteidensa kautta kuulemansa/näkemänsä/kokemansa...ottaa esille/korostaa juurikin niitä itselle tärkeitä/häntä koskevia tai itselleen merkityksellisiä asioita...
Eikä kahta täsmälleen samnalaista ihmistä/kokemusta/ajatusta samastakaan asiasta ole...koska kukin ihminen elää omanlaistaan elämää...ja kaikki vaikuttaa kaikkeen...
Sen vuoksi niin ohut-kuin paksunahkaiset narsistitkaan eivät ole kaikki toinen toisensa kopoita/samanlaisia...koska eivät ole eläneet samaa elämää, kokeneet täsmälleen samoin...
Siis eihän näillä asioilla ole mitään tekemistä ohutnahkaisuuden kanssa. Eikä sillä, että tykkääkö urheilusta vai ei ole mitään tekemistä narsismin kanssa.
Ohutnahkainen narsisti on uhrautuja, ihminen joka kokee itsensä huonoksi, syyttää itseään kaikesta. Jos mies vetää lättyyn ohutnahkainen sietää sen ja yrittää olla parempi, jotta ei olisi niin huono, että pitää lättyyn vetää. Ohutnahkainen syyttää itseään kaikesta, hänellä on huono äärimmäisen itsetunto. Ohutnahkainen tekee mitä vain saadakseen toisen hyväksynnän, vaikka satuttaa itseään henkisesti.
Suomi-Ruotsi maaotteluilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Paksunahkaisia älyllisiä narsisteja, itsestään retostelijoita tässä ketjussa on. Ohutnahkaista ei ensimmäistäkään.
"Suomi-Ruotsi maaotteluilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa"
juu ei olekkaan...kohteliaasti ny vain yritin keskustella aloittajan itsestään kertomista asioista, kun hän halusi mielipiteen, kiinnostaako urheilu muita ohutnahkaisia narsisteja...
Vaikka pikkusen voisin ajatella niinkin ettei paksunahkainen narsisti ehkä pysty niin innostumaankaan toisten suorituksista tai ilostutaan toisten menestyksestä/saavutuksista...liittyi se ny urheiluun tai mihin tahansa...jossa hän ei ole "päätähti"...
"Ohutnahkainen narsisti on uhrautuja, ihminen joka kokee itsensä huonoksi, syyttää itseään kaikesta. Jos mies vetää lättyyn ohutnahkainen sietää sen ja yrittää olla parempi, jotta ei olisi niin huono, että pitää lättyyn vetää. Ohutnahkainen syyttää itseään kaikesta, hänellä on huono äärimmäisen itsetunto. Ohutnahkainen tekee mitä vain saadakseen toisen hyväksynnän, vaikka satuttaa itseään henkisesti."
Tästä olen sinun kanssasi samaa mieltä...
"Paksunahkaisia älyllisiä narsisteja, itsestään retostelijoita tässä ketjussa on. Ohutnahkaista ei ensimmäistäkään"
Tästä taas en olisi niinkään kanssasi samaa mieltä...
tuskin pelkkä urheilusta puhuminen/tai puhumatta oleminen tekee kenestään sen kummemmin paksu- kuin ohutnahkaistakaan narsistia...
"Ohutnahkainen narsisti on uhrautuja, ihminen joka kokee itsensä huonoksi, syyttää itseään kaikesta. Jos mies vetää lättyyn ohutnahkainen sietää sen ja yrittää olla parempi, jotta ei olisi niin huono, että pitää lättyyn vetää. Ohutnahkainen syyttää itseään kaikesta, hänellä on huono äärimmäisen itsetunto. Ohutnahkainen tekee mitä vain saadakseen toisen hyväksynnän, vaikka satuttaa itseään henkisesti."
Niin palaan vielä tähän kohtaan...josta ajattelen että ohutnahkainen narsisti voi oppia elämään hieman toisella tapaa...lähteä siitä huonosta suhteesta, lakata uhrautumasta...parantaa itsetuntemustaan, tutustumalla omiin tunteisiinsa/tarpeisiinsa, siihen itse mitä elämältä haluaa...ja sitä kautta itsetuntokin paranee...
että sallittakoon ohutnahkaisellekkin narsistillekkin joskus hieman kepeämpikin keskustelu...ilman että aina joka tilanteessa pitäisi ajatella, että muista mikä olet..."olen /olen ainakin ollut huono, syyllinen kaikkeen..." ja sen vuoksi ei voi muuta ajatella, muusta puhuakkaan...
No joo...kovinpas minä ny kärttyisellä/kriittisellä tuulella...
viisain mennä vissiin ny nukkumaan...joten hyvää yötä meille kaikille...niin ohut-kuin paksunahkaisellekkin narsiteillekkin...tämän biisin myötä...
http://www.youtube.com/watch?v=ScxZ2Z4-HeM
ihmisiä kuitenkin ollaan kaikki tyynni...
Samaa mieltä. Eli sitä, että jos joskus on onnistunut ajattelemaan ansainneensa turpaan siksi kun toinen kerran vetelee turpiin, niin ei se sitä tarkoita, että sellaiseksi pitäisi jäädä.
Jos olenkin huono, siksi että toinen jaksaa toitottaa sitä, voin kuitenkin valita olla välittämättä. Tai voin ainakin yrittää olla välittämättä. Narsistista retostelua on mikä vaan. Suomalainen ei saa tuntea itseään eikä tietää sitä, että missä on hyvä. Varsinkaan jos siihen liittyy oma mielipide, eikä nöyristely muiden mielipiteen edessä, on samantien itsestään liikoja kuvitteleva ja narsisti.
Ei se nyt sen kummempaa ole. On aivan sama lukea kirjoituksia siitä, että miten kukaan ei tiedä mitä on kun kohtaa oikean narsistin ja että sellaisesta tietää vain oikean narsistin oikeasti kohdannut ja sellaisen taas tunnistaa tasan oikeanlaisesta oikeasta olemisesta, joka on siis lyhyesti kaiken suhteen alisteinen KUN samat ihmiset ovat sitä mieltä, että terveellä itsetunnolla varustettu yksilö on paska, luulee olevansa toisia parempi, luurankoja kaapissaan kuitenkin piilotteleva alisuoriutuja ja luultavasti tyhmä, koska on osoittanut taipumusta positiivisemman puoleiseen mielenlaatuun.
Oli kyse mistä tahansa, ainoa sallittu olemisen muoto suhteessa itse asiaan on suvaitsemattomuus. Suvaitsemattomuus sinne ja suvaitsemattomuus tänne, samalla kun kilpaillaan hampaat irvessä siitä, että kuka on eniten oikeassa ja kuka vähiten väärässä. Ikään kuin silläkään olisi koskaan tosielämän tilanteissa minkäänlaista merkitystä, että mikä tälläkin palstalla sanotusta jää "voimaan".
Niin onhan olemassa laulukin, jossa lauletaan...
sä koskaan et muuttua saa...
http://www.youtube.com/watch?v=XMTFe_lJxQA
Että jos menneisyydessään on ollut kaltoinkohdeltu ja luullut että kaiken pitää vain kestää hampaat irvessä ollakseen ns. hyvä ihminen...kelvatakseen jollekkin...
Mutta jos on onnistunut ponnistelemaan ja nousemaan ylös siitä lattialta ja löytänyt paremmin omat rajansa, oppinut pitämään itsestään/arvostamaan/puolustamaan itseään edes sen verran ettei enää siedä huonoa kohtelua...niin sittenkö onkin ns. paksunahkainen narsisti...itsekäs toisia tallova p'ska...
Minä en tiedä, enkä väitä olevani oikeassa...tässäkään asiassa...mutta olen sitä mieltä, että ainakin ohutnahkainen narsisti, jota myös läheisriippuvaiseksi kutsutaan voi muuttua...eikä se tarkoita sitä, että muuttuu ilkeäksi narsistiksi...jos arvostaa/puolustaa itseään...
Jos ajattelemme ettei ohutnahkaisen ei pidä milloinkaan ajatella /puhua muusta kuin siitä, miten huono, syyllinen, tekopyhä, mielistelijä, marttyyri jne...hän on/on ollut tai muistella jatkuvasti vain kärsimäänsä pahaa, sitä mitä hänelle on tehty...niin miten sitä voisikaan muuttua...
Niin palaan vieläkin aiheeseen...kun kerran innostuin...joka lie salittua, koska aihe ohutnahkaisuus/läheisriippuvuus on minulle tärkeä ja rakas...sen oman kokemuksen kautta...
Kun tuli mieleeni yksi valokuva itsestäni...lähen kahdenkymmenen takaa...jonka alkoholisoitunut puolisoni otti minusta tilanteessa, jossa hän oli kaatanut kannullisen vettä päälleni...
Noh, pahempaakin on koettu, sinäkin iltana tapahtui toki muutakin...eikä tuo teko ny ole tämän jutun juju...
Vaan tuosta illasta alkoi se minun muuttumiseni...lähdin ensimmäisen kodistani...olin poissa reilun viikon...mutta palasin takaisin...ja olihan se paluu sovintoineen yhtä juhlaa...valitettavasti vaan mikään ei muuttunut...
No jonkun vuoden kuluttua tapahtui taas jotain sellaista, joka sai minut lähtemään...olin parisen viikkoa turvakodissa...sitten sain asunnon, mutta joo...en vieläkään ollut valmis...
kahden kuukauden päästä palasin taas kotiin...uskoen lupauksiin raitistumisesta ja kaiken muuttumisesta...sekin paluu oli yhtä juhlaa...hankittiin koirakin...
mutta kovin lyhyt oli sekin onnen aika...jo saman vuoden marraskuussa lähdin taas kotoani...ja siellä tiellä olen edelleen...tuosta kaikesta on aikaa jo lähes viitisentoista vuotta...
Kerroin tämän ny vain siksi...että tiedän kyllä...ettei se muuttuminen...vastuun kantaminen omasta elämästä ja siitä mitä minulle saa tehdä/miten kohdella...ole mitenkään helppoa...
muutos ei tapahdu yhdessä yössä...jos hankitut selvitymiskeinot/toisia varten eläminen... ovat olleet osa elämää jo lapsuudesta saakka...ehkä seuraavalla kerralla se lättyyn saanut/ottanut...uskaltaisi kysyä itseltään...tätäkö minä haluan...tällä tavallako minä olen hyvä ihminen... Arvostanko/rakastanko minä itseäni...
yhä vieläkin joskus katselen tuota valokuvaa...muistan kyllä tuonkin illan tapahtumat...olen siinä märkä, itkuisen näköinen, kuin uitettu koira...mutta siltikin ikäänkuin yrittäisin hymyillä...
Nykyään kun katselen tuota kuvaa...ajattelen aina ettei koskaan enää...
Noh...minäkin haksahdin sitte vuosien päästää kyllä narsistiin...mutta kuitenkin...jotain olin oppinut...sitten kun aloin voida huonosti, koin että minua mitätöitiin, haluttiin että tuntisin itseni luuseriksi...ja elämäni mitättömäksi...
minä päätin suhteen...että jotain olin oppinut...ei tarvinnut enää jäädä makaamaan lattialle ja antaa toisen talloa...että olisin hyväksytty...joku pitäisi minusta...eikä kuvitella että hän muuttuisi jos tarpeeksi yrittäisin...tekisin kaikkeni saadakseni pitää hänet...
Että ohutnahkaisille/läheisriippuvaisille...tekisi mieli sanoa...ettei ihmisen "hyvyyttä" mitata sillä...miten paljon hän sietää huonoa kohtelua tai ymmärtää toista loputtomiin...ei sellainen tee ketään ihmisenä paremmaksi...