Olen vähän ihastunut yhteen poikaan, joka on kanssani samassa opiskeluryhmässä. Hän on meidän ryhmäprojektin johtaja. En ole koskaan varsinaisesti jutellut hänen kanssaan, mutta hän ottaa minut huomioon ryhmässä ja vastaa kun kysyn jotain. Hänellä ei siis ilmeisesti ole mitään minua vastaan, mutta luultavasti hän vaan yrittää olla mahdollisimman hyvä johtaja ja ottaa siksi kaikki huomioon. En usko, että hän voisi olla kiinnostunut minusta. Hänellä ei ole mitään syytä siihen, koska en ole kaunis ja olen niin ujo, ettei voi sanoa että mun luonne olis edes tullut esiin kunnolla, niin että siihen vois ihastua.
Kaiken järjen mukaan mun siis pitäis tajuta, että hän on ystävällinen vain koska on, eikä mun kannattais ruveta itsekään ihastumaan. Mutta silti vaan herättelen jotain toiveita, että hän kuitenkin tykkäisi musta. Enkä todellakaan uskalla kysyä häntä ulos tai mitään sellaista. En edes jutella muuta kuin kysymällä jotain kouluun liittyvää. Pelkään että hän ajattelee, että olen ehkä ihan ok ryhmän jäsen, mutta en yhtään viehättävä naisena.
Osaatteko kertoa jotain merkkejä, mitä voisin hänen käytöksessään seurata, että saisin seliville, mitä hän on minusta mieltä. Jotain, mikä voisi ehkä paljastaa, että hänellä on positiivista tunnetta mua kohtaan? Tai mikä muutoin ystävällisen ihmisen taholta osoittaa, ettei hän kuitenkaan ole kiinnostunut.
Hän ei ole ujo niin kuin minä ja johtajuus näyttää tulevan kuin luonnostaan. Silti hän ei vaikuta ihan täydellisen itsevarmaltakaan vaan luullakseni myös jännittää hiukan esim. esiintymistä, vaikkei se niin ulospäin näykään. Ylipäätään hän on musta tosi inhimillisen oloinen mies (vaikkakin aika teinimäinen vielä), joka ei varmaan olis edes mitenkään ilkeä, jos antais mulle pakkeja. Mutta en mä silti voi kertoa tai muuten ilmaista ihastumistani hänelle, en vaan pysty. Katuisin ja häpeäisin sitä hirveästi jälkeenpäin.
Mutta voisiko olla mahdollista että hänestäkin tuntuisi jollain tapaa samalta? Voiko ekstrovertinkaan miehen tapauksessa luottaa siihen, että kyllä se kertoo, jos tykkää? Pelkääkö myös hyvän itsetunnon omaavat ihmiset niin paljon pakkeja, ettei uskalla tehdä mitään aloitetta ainakaan selvinpäin, tai jos ihastus ei ole tarpeeksi voimakasta, että se olisi riskin arvoista? Oisko järkevää sitten hankkiutua hänen kanssaan baariin samana iltana ja mennä oleskelemaan siihen viereen odottaen kunnes hän on ihan kännissä? Jos hän lähtis toisen naisen mukaan tai ei neljältä aamullakaan tulis minkäänlaista tunnustusta ni eiköhän se ainakin varmistais, ettei mitään tunteita ole. Vai pitäiskö mun ehkä kokeilla juoda ite kunnes uskaltaisin sanoa jotain? En oo vielä toistaseks ollu koskaan kunnolla kännissä niin ei hajuakaan miten se muhun vaikuttais.
Sori nyt tällanen älytön vuodatus, mutta kiva jos joku jaksoi lukea ja jaksaisi vielä neuvoakin.
Kaiken järjen mukaan mun siis pitäis tajuta, että hän on ystävällinen vain koska on, eikä mun kannattais ruveta itsekään ihastumaan. Mutta silti vaan herättelen jotain toiveita, että hän kuitenkin tykkäisi musta. Enkä todellakaan uskalla kysyä häntä ulos tai mitään sellaista. En edes jutella muuta kuin kysymällä jotain kouluun liittyvää. Pelkään että hän ajattelee, että olen ehkä ihan ok ryhmän jäsen, mutta en yhtään viehättävä naisena.
Osaatteko kertoa jotain merkkejä, mitä voisin hänen käytöksessään seurata, että saisin seliville, mitä hän on minusta mieltä. Jotain, mikä voisi ehkä paljastaa, että hänellä on positiivista tunnetta mua kohtaan? Tai mikä muutoin ystävällisen ihmisen taholta osoittaa, ettei hän kuitenkaan ole kiinnostunut.
Hän ei ole ujo niin kuin minä ja johtajuus näyttää tulevan kuin luonnostaan. Silti hän ei vaikuta ihan täydellisen itsevarmaltakaan vaan luullakseni myös jännittää hiukan esim. esiintymistä, vaikkei se niin ulospäin näykään. Ylipäätään hän on musta tosi inhimillisen oloinen mies (vaikkakin aika teinimäinen vielä), joka ei varmaan olis edes mitenkään ilkeä, jos antais mulle pakkeja. Mutta en mä silti voi kertoa tai muuten ilmaista ihastumistani hänelle, en vaan pysty. Katuisin ja häpeäisin sitä hirveästi jälkeenpäin.
Mutta voisiko olla mahdollista että hänestäkin tuntuisi jollain tapaa samalta? Voiko ekstrovertinkaan miehen tapauksessa luottaa siihen, että kyllä se kertoo, jos tykkää? Pelkääkö myös hyvän itsetunnon omaavat ihmiset niin paljon pakkeja, ettei uskalla tehdä mitään aloitetta ainakaan selvinpäin, tai jos ihastus ei ole tarpeeksi voimakasta, että se olisi riskin arvoista? Oisko järkevää sitten hankkiutua hänen kanssaan baariin samana iltana ja mennä oleskelemaan siihen viereen odottaen kunnes hän on ihan kännissä? Jos hän lähtis toisen naisen mukaan tai ei neljältä aamullakaan tulis minkäänlaista tunnustusta ni eiköhän se ainakin varmistais, ettei mitään tunteita ole. Vai pitäiskö mun ehkä kokeilla juoda ite kunnes uskaltaisin sanoa jotain? En oo vielä toistaseks ollu koskaan kunnolla kännissä niin ei hajuakaan miten se muhun vaikuttais.
Sori nyt tällanen älytön vuodatus, mutta kiva jos joku jaksoi lukea ja jaksaisi vielä neuvoakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos hän vilkuilee sinua, niin sitten voisi jotakin olla ilmassa myös hänen puoleltaan. Mutta ei hän silti välttämättä halua mitään. Odota rauhassa. Laittaudu nätiksi ja ole iloinen. Miehistä on kovin vaikea ottaa selvää.