On vain yksinäisiä miehiä.
Ei ole olemassa yksinäisiä naisia.
Yksinäinen mies
39679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Selvitän väittämän paikkansapitävyyden lähiaikoina. Lähialueella ulkoiluttaa koiraansa myöhään joka ilta naapuritalossa asuva nuori nainen, enkä ole nähnyt häntä koskaan kenenkään seurassa. Kerran hänen koiransa jäi nuuhkimaan kohdalleni ja hän vain vastasi hymyyni sanomatta sanaakaan.
Jospa alkaisit vähän katteleen mihin aikoihin hän koiraansa vie ulos.mullakin on aika samat ajat koska haukkujani pissatan.Sit lenkkivaatteet päälle että oot lenkille menossa.Kun sattumalta kohtaatte.Mutta muista yksi asia:sun TÄYTYY olla kiinnostunut sen koirasta ja paha juttu jos pelkäät tms koira vaistoo sen.Kyselet koiran luonteesta ja nimi tietysti,siis koiran nimi,ei missään nimessä naisen nimee heti.Mä tiiän noi jutut kun muo eräs mies yritti lähentyy mutta mutta kiva heppu mut sattumalta mun toinen koira murisi sille,ja koira naisille mikään ei oo tärkeempää ku oma koira.Ole kiinnostunut älä oo hyökkäävä.Sit sattumalta aina tapaatte(ei liian usein)ja katsos koiransa ehkä alkaa pitään sinusta,mutta älä varaa taskuun makupaloja,ois läpinäkyvää.Kyllä se siitä,muistat vaan että näytät ihastuksesi siihen koiraan ensin.Huh joko riittäis?Kerro joskus kuin kävi...
Parannan vähän juttua, noh kun aisa oli tämä:
Pitää paikkansa kyllä tuo, yksinäiset miehet ovat yleensä onnellisia.
Mutta sitten yksinäiset naiset ovat surullisia vastapainoisesti. Tasapainoisesti.
Aijaa? Minusta tuntuu, että asia on juuri toisinpäin...
Mullakin on käsitys että miehellä menee huonommin yksin. Eli ovat yksinäisiä ja syrjäytyvät helposti. Alkoholi on ystävänä monilla.
Naiset sosiaalisempia ja osaavat jopa nauttia itsellisyydestään.
Onpas, et tajua kuinka yksin sitä on kun poikakaveri lähtee viikoksi reissuun eikä ole ketään muutakaan ihmistä elämässä.
no on se nyt j.umalauta jos ei yhtä viikkoa pärjää yksin,toiset on yksin koko ikänsä!!!
Eikä ihmekään että jää yksin jos on noin vihainen.
no on se nyt naurettavaa jos ei pärjää yhtä viikkoa ilman poikaystävää,vai pelkääkö,että löytää toisen?!
Ei se viikko yksistään ilman kavereita ole pelkkää vapautta. Se voi olla kaipuuta - ja oikeata yksinäisyyttä.
Ei siinä tarvitse olla menettämisen pelkoa mukana.
no joo,en voi ymmärtää,kun olen aina ollut yksin ja vaikka naimisissakin olin,silti olin yksin,koska toinen osapuoli oli enemmän kiinnostunut itsestään,kavereistaan ja juhlimisesta
>>silti olin yksin, koska toinen osapuoli oli
Sinulla oli väärä puoliso. Harmittavasti miehet etsivät ensisijaisesti naisia (ja päinvastoin), ja vasta toissijaisesti elämänkumppania. Mikään pakkohan ei ole avioliittoon ole mennä, ja joillekin häät ovat vain hienot juhlat.
Jos on aina yksin on se elämäntapa. Siihen tottuu että aina menee yksin.
Ei yksinäisyyteen totu. Viikon yksinäisyys ei ole oikeastaan yhtikäs mitään... Pidemmällä aikavälillä se lamauttaa.
no voi voi,kun olin aviossa olin onnellinen ku mies lähti ulkomaille työmatkalle oli poissa viikon. Pyys mukaankin mut en mennyt,en käynyt vieraissa ku joku sitä heti kysyy vaan nautin hiljaisuudesta,omista ajatuksista,itseni seurasta.Sit ku kaipasin seuraa soitin parille ystävälleni.Oltiin ukon kaa sovittu ettei ihan turhaan soitella.Hyvin toimi.Nauti hyvä tyttönen ku saat hiukan vapaata,kerkiitte kyhnätä myöhemminkin.
Miä olin 17v naimisissa ja aina yksin.Toisen kaa ei voinut keskustella eikä tehdä mitään ku sille kaljan juonti oli perempaa tekemistä.Se oli mulle juhlaa kun sain välillä töitä niin oli paikka missä pystyi juttelemaan ihmisten kanssa ja kotiin tullessa sai katella hapanta naamaa.Oli vielä mustis kun tajusi että mulla oli kivaa töissä.Yritti että ottaisin lopputilin kun kotona oli niin tylsää ilman muo päivisin.nyt olen valinnut yksinolon ja mulla on tosi lepposaa ja kivaa.
Riippuu varmaan iästäkin. Nyt keski-iässä ei lamauta vaan mitä pitempään elää yksin sitä paremmalle se tuntuu. Kahdeksas vuosi menossa. Sitä ennen tosi pitkä parisuhde. En voisi kuvitella asuvani kenenkään kanssa. Seurustelukin veisi liikaa energiaa ja aikaani.. kokeiltu on tässä välilläkin.
Yksineläminen ja yksinäisyys ei kulje aina käsikädessä.
Jos yksinäisiä naisia ei ole nii miks tää nainen on yksinäinen?? Päivät menee jotenkuten kiireessä mut joka ilta haluisin pitelijää itelleni, katoin sit telkkarii tai yritän nukahtaa.. Joskus mietin päivällä miltä tuntus jos olis joku joka vois näyttää maailmalle tää nainen on mun. Ihan nätti mä oon ja hyvä kroppainen ja miun pahin ongelmakohta ei näy päälle päin mut kukaan ei haluu mua siltikään. Pahin tää ongelma on jos ihastuu johonki.. Toistaseks tuo on masentavinta yksinäisyydessä
Mut sulle ei varmaan kelpaa ruma mies. Pitää varmaan olla hyvä kroppa, pitkä ja komea. Tavis tuskin sulle kelpaa koska taviksia on vaikka kuinka paljon vapaana
mulle kelpaa mielummin tavismies,ei mies liian komea saa olla,mun mieleen on "karunkomea"mies ja yks sellanen on näköpiirissä,voi kun hän on ihana!
mut tavis ja ruma on kaks eri asiaa samoin ku kaunis/komea ja tavis. Mulle riittäs semmonen mies joka pitää itestään huolta ja oon ihastunu eri pitusiin miehiin mut kukaan niistä ei oo kiinnostunu musta. TIetysti jos ei käy suihkussa ku kerran kuukaudessa ja pesee hampaat silloin tällöin ei kiinnosta. Itekki pidän terveydestäni huolta nii miks ei miehenki pitäs. En mä eti mitään malli/näyttelijää ja oon ollu nii epätoivoinen että ottasin kenet vaan mut kukaan ei huoli mua. Tiiän että en oo mitenkään kaunis itekään. Ehkä en ookkaan ees nätti jos kaikille noille yksinäisille miehille en kelpaakkaan...
Minä olen tällainen iso rumilus mieheksi, mutta pidän kyllä itsestäni huolta ja pyrin syömään terveellisesti. Alkoholia ja tupakkaa en käytä ollenkaan. Koulutustakin on ja työt nykyään sen mukaisia, joten tulen ihan ok toimeenkin. En etsi mitään prinsessaa, vaan jotakin jonka kanssa osuu samalle aaltopituudelle ja jonka kanssa voisi jakaa ja nähdä tätä elämää.
miksi aina puhutaan rumista miehistä jotka ei kelpaa..juku pätkä! jos kerkeäisin "kierrellä" ottaisin miehen itselleni joka olisi kunnollinen, toista arvostava ihminen! ei ulkonäöllä ole väliä..itse olen tavis mutta en kyllä kovin sliipattua miestä itselleni ottaisi..mielummin tekevä kuin pukeutuva!
Minä olen ruma tavis eikä minua kukaan nainen halua. On siis selvää et se johtuu ulkonäöstä ettei naiset kiinnostu.
Ehkäpä sä et vaan osaa kommunikoida naisten kanssa oikealla tavalla? Ehkäpä sulla ei vaan ole sitä tiettyä karismaa?
Jos kirjoittaja on yksinäinen mies, niin tietääkö mies, että miltä tuntuu olla nainen? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja, eli olen yksin lasten kanssa. Siis yksinäinenkin sillo tällö... Jälkikasvu on kuitenkin elämänarvoinen asia... Yritän alkaa ajatella paljon positiivisemmin ku enne. Elämässä on runsain mitoin kauneutta. Mulla yksinäisyys tulee silloin, jos meditoin liikaa ja sairaudesta myös saattaa tulla. Noh, eihän skitsofrenia ja yksinäisyys välttämättä aina tartu skideihin=)
Miksi nainen jää yksinhuoltajaksi? Taitaa olla vika naisen mies maussa silloin.
"Miksi nainen jää yksinhuoltajaksi?"
Lapset muuttavat parisuhteen perhesuhteeksi. Etukäteen ei voi tietää miten se muuttaa toisen sitoutumista, ja miten vuodet eri tapahtumineen muuttavat ihmistä.
Meillä vanhempien avioliitto päättyi huonoon kesämökkikauppaan ja siihen ettei ymmärretty kunnioittaa toista yksilönä, ja väsyminen yhdistettynä moitteisiin aiheutti riitoja joita ei enää voinut sopia.
Ymmärrän että nainen jää yksinhuoltajaksi kun lapset ovat jo vanhempia, sanotaanko n. 12 vuotiaita. Siinä ajassa on jo biologisessakin mielessä miehen kannattavaa etsiä uutta naista lastentekoa varten koska noin vanhat lapset periaatteessa pärjäävät jo yhden vanhemman kanssa. Mutta herkimmässä iässä
Yksinäisyys
Kun luona on mies, lapset, kissat ja koirat. Hyvin menee, kai, ei ainakaan ole mitenkään tulehtuneet suhteet. Mut silti vain on sellanen kaivertava yksinäisyys. Mistä helvetistä se johtuu. Se tunne lähtee hetkeksi pois, vaikka kuinka käpertyy, hellii ja rakastaa. Kun hetken saa olla yksin ajatustensa kanssa, tuntuu, että voisi viritellä narun kaulaan.
Yli 30 vuotta yksin ja nyt se yksinäisyys alkaa painamaan enemmän ku tältä sälliltä voimia riittää. Ok ulkonäkö ja iso sydän ei yksinään riitä, kun ei sitä naisten-iskutaitoa vaan luontaisesti löydy.
Noh, on tässä vielä vuosia jäljellä. Tsemppiä kaikille meille yksinäisille!
Minkalainen on muuten ruma mies? Ei oo semmosta vielä tullu vastaan. Vain semmosia jotka, ei no en keksi parempaa kuin, viehätä. Biologisesti kaikki ihmiset ettii kumppania jolla on tiettyjä piirteitä. Puhun siis vaan ulkonäöstä tällä hetkellä. Niinhän se sanontaki menee että kauneus on katsojan silmässä. Ite en pidä Angelina Jolieta erityisen kauniina mut tuhannet ihmiset on toista mieltä.. Sama juttu miehissä. Jotkut piirteet ei sytytä mut en sanois että kukaan heistä olis ruma.
Ei muuten aina noi pretty boytkaa sytytä naisia. Henkilökohtaisesti en ymmärrä kaikkea hypetystä jostain Depistä tai Pitistä..
Joo, ihan totta... jos mä olisin nainen ni kuolaisin Gary Oldmanin perään :p
Alan Rickman on parempi vaihtoehto.. Se taivaallinen ääni.. voi hyvänen aika!!
kuka on gary oldman?mulle kelpais sellanen "tavallinen"suomalainen mies,eikä se nyt ulkonäöstä oo kiinni,mut mä vaan en kelpaa kelleen,kun en oo sellanen kaunis hihittelevä pissis sipsutinkengissä ja kauheissa pakkeleissa ja hajuvedessä kylpeny
Sirius Black on Gary Oldmanin yks hahmoista eka mikä nyt tulee mieleen.
Itekkään en oo just tommonen pakkelimimmi ja mitä vaatteisiin tulee nii joko lyhyt hame tai paljastavampi paita, ei missään nimessä molempii, nii ei kukaan huomaa mua. Ärsyttää eniten ku kaveri sanoo "kyllä tulee semmonen vastaan joka tykkä samoista jutuista ku sä, ei eti tommosia pinnallisia bimboja, jne" GRRRR!! missä ne muka sit on ku ei oo vielä ku yks tullu vastaan tommonen.. Ja sit ku tulee nii miks ne kiinnostus musta? Tämmöset tavalliset naiset ei kiinnosta ketään, etenki jos sattuu pitämään jostain erikoisemmasta.
no tässä on http://www.youtube.com/watch?v=k7VA1yY0mZg&feature=plcp
Mun miesmaku: Jensen Ackles.
Tämä palsta on kumma. Voi nainen olla yksinäinen, vaikka olisi ihana mies (jonka kanssa hyvä parisuhde ja elämä) mutta yksinäisyyteni ainakin minulla johtuu siitä, että vaikka mies onkin ihana ja hyvä juttukumppani ja intohimoinenkin, niin minulla ei ole ystäviä. EI ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa olisin kovinkaan samalla aaltopituudella. Miehelläni on vähän sama ongelma..
Eli miten tämä nyt ilmenee..
Itse olen aika pohdiskeleva persoona. Käynyt kouluja, tehnyt työtä. Nyt olen opiskelemassa. Suurin osa kavereistani on kuitenkin tyyppejä, jotka ovat työttöminä tai muuten vain paljon kotonaan, eli ei esim, tarvitse aamuisin nousta mihinkään, vaan elämä on aikalailla staattista. Ja vielä sekin, että jopa keskustelu on sellaista, että jos minä puhun vaikkapa omista asioistani, niin ystäväni lähinnä kadehtivat. Tästä johtuen, en voi puhua mitään "iloista" ystävilleni, sillä heitä se ei kiinnosta, ja he vain ärsyyntyvät. Eräskin ystäväni kysyy aina näin "no, ruukaatteko riidellä miehesi kanssa ?". Vastaukseni olisi ei, sillä me ei oikeastikaan riidellä paljoa.. Mutta jos sanoisin asian miten se on, ystäväni heti haluaa lopettaa puhelun tms. Joten valehtelen, että "joo, eilenkin riitelimme siitä että.." ja hetken kuunneltuaan, kaveri kertoo minulle pitkän litanjan hänen riidoistaan miehensä kanssa..
En voi kertoa kenellekään oikeastaan mitään mitä mielenpäälläni liikkuu, kun ystäväni ovat aikalailla omalaatuisia. Aiemmin ajattelin että mitä erilaisempia, sitä rikkaampaa elämä on.. Mutta alan olla väsynyt siihen, että kun minä puhun jotain, niin toinen ei vain ymmärrä itseasiassa mitään. Syyksi kertoo hahmotushäiriöt tai jotain vastaavaa.
Monesti tuntuu, että sinkkuna minulla olisi tuhat kaveria enemmän.. Kukaan ei kestä ns. onnellista ihmistä. Mikä on minusta ihme. Olen itsekin ollut masentunut ja hetken "poissa" elämästä, ei elämä helppoa ole ollut. Mutta vaikka minä kuinka iloitsen muiden hyvistä asioista, niin huomaan että aivan kuin kaikki kaverini pitäisivät minusta enemmän, jos olisin taas varjo itsestäni, täysin maassa ja muualla. Kaikki ystäväni ovat todella suorasanaisia. He räjäyttävät naamalleni suoraa tekstiä, mutta itse olen kyllästynyt tähän - nimittäin minä taas olen aika hienotunteinen. Senkin takia, että joskus olen ajatellut että olenpas minäkin sitten suorempi, niin yllätys yllätys, joka ikinen ystäväni suuttunut jos minäkin alan olemaan yhtä suora kuin hekin. Eli jotenkin huomaan, että minä olen ystävyydessä aina se antava osapuoli. Ja voin vannoa että en ole yleensä ihmistenedessä mikään polkumatto enkä kyllä ystäviltänikään tällaista siedä..
Onko olemassa tasapuolista ystävyyttä? Sellaista että olisi jollakin oikeasti ystäviä, jotka osaisivat iloita muidenkin onnesta ja lohduttaa tai kuitenkin tasapuolisesti välittää toisistaan? Ei aina jatkuvaa tunnetta siitä, että toinen yrittää hyötyä minusta jotenkin
>>Kukaan ei kestä ns. onnellista ihmistä.
Sinun pitäisi löytää uusia kavereita kun olet nyt eri vaiheessa elämässäsi kuin ne muut. Kyllä tasapuolista ystävyyttä on, mutta luottamuksen ja kiintymyksen syntyminen vaati aikaa.
(http://www.imdb.com/media/rm1628748800/nm0000171 )
olin naimisissa 31v sitten mies hylkäsi ,5v myöhemmin hän kuoli ,koskaan en ole elänyt niin hyvää aikaa kuin nyt elän yksin ,käyn töissä j vietän vapaa päivää tehdrn mukavia asioita leipoen ja ulkoillen kuinka tässä haluaisi vielä palvella vanhaa miestä joka röhöisi sohvalla j< haisisi