Osoiteeseen, jonka sait. Edes nimesi, muuta ei tarvitse, koska tiedän...
Lähetätkö sähköpostia?
Jalat maassa
11476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lämpimän ajatuksen lähetän.
sen osoitteen sain? sano pvm
Tämän viikon tiistai.
Tämä ei sitten ole multa. Niinkuin varmaan tiedät.
Eipä näkynyt, mutta joku varmaan yllättyy kivasti. :)
Anteeksi, en ilmeisesti tiedä ja nyt mietin miksen saa postia:
a) hän ei halua keskustella kanssani
b) hän ei voi keskustella kanssani
c) en tiedä miksi
Itse veikkaan vaihtoehto a:ta, koska muuta selitystä en keksi, vaikka ne moikkailut ja katseet antoivat ymmärtää aivan jotain muuta.
Sähköposti unohtunut..puhelin parempi vaihtoehto.
Noniin taitaa olla sitten turha odotella postia. Laita viestiä jos numeron olet jostain saanut. :)
Tätä se sitten teettää, kun ei näe toista moneen päivään. Alkaa kuvittelemaan ja toivomaan vaikka mitä. Sanoin, että laittaa viestiä, jos haluaa jutella ja hän sanoi kohteliaasti kiitos. En halunnut tietää nimeä, vaikka nyt tuntuu, että haluan.
Eniten tässä ottaa päähän se, etten ole koskaa tiennyt, että tälläisiä tunteita voi olla toista tuntematonta ihmistä kohtaan. Edes oma vaimoni ei ole tälläistä myrskyä herättänyt.
Olemme molemmat varattuja ja tämä jo pelkästään riittää moraaliseksi syyksi, ettemme juttele, koska pelkästä katseesta jo näkee, ettei siitä seuraisi muille mitään hyvää. Pyrinkin nyt välttelemään häntä, vaikka pahaa tekee.
Mutta nämä tunteet, kun nyt tiedän, etten ole koskaan vaimoani kohtaan tälläistä tuntenut, niin miten pystyn jatkamaan hänen kanssaan. Lasten vuoksiko, että saisivat ehjän lapsuuden, mutta samalla oppisivat, miten peittää tunteensa?
Kerroin vaimolle kokemistani tunteista. Hän ei suuttunut eikä syyttänyt mistään, vaan ymmärsi, miksi näin oli tapahtunut ja haluaa parantaa suhdettamme, joka oli unohtunut kiireisen perhe-elämän alle. Minäkin yritän lasten vuoksi.
Mutta mielessäni on alkanut pyörimään ajatus erosta. Tuntuu että haluan vain maksimoida tämän kurjuuden tunteen ja rankaista itseäni, mutta samalla siinäkin kärsisisivät myös muut.
Olen lukenut, että rakastumisen ja ihastumisen tunteet katoavat ajan myötä ja haalistuvat. En tiedä, että haalistuuko tämä, mutta sen tiedän, että tämä jättää ikuisen arven minun sydämeen, koska minusta tuntui, että tämä rakastuminen/ihastuminen on ollut molemminpuolista.
Koeta jaksaa, vaikea neuvoa tuohon mitään. Tuntuu olevan tilanteita, johon ei oikein ole vastausta. Ulkopuolisen on hyvä sanoa, että olet veemäinen ihminen jne, mutta itsehän sun täytyy itsesi kanssa elää koko loppuelämä. Jos sulla on hyvä suhde vaimoosi, niin ehkä kannattaisi tosiaan yrittää ja on aika fiksua, kun kerroit tilanteen hänellekin. Ehkä on mahdollista löytää ne kuolleet tunteet jostain vällyjen alta, jos selaisia on joskus ollut. Kyllä lapset toivoo, että perhe pysyisi kasassa, se on ihan selvä. Toisaalta ei ne siihen eroon kuole, ehkä näkisivät ja kokisivat sinun onnellisempana. Ei kannata ryntäillä minnekään kuitenkaan, vaan antaa tunteiden ja järjen tulla yhtä aikaa.
Kiitos vastauksesta, kyllä se tästä. Järki voittaa **tun hormonit vaan vetää laidasta laitaan. :) Pohjimmiltaan syynä tähän tunteen voimistumiseen on varmasti se että toinen osoitti kiinnostusta. Onneksi järki voittaa pitää vain ottaa etäisyyttä häneen.