isotätini, joka oli uskossa lapsesta saakka. Usein hän puhui Jumalan valtakunnasta. Kun kysyin siitä tarkemmin, hän sanoi, että sitä ei osaa kertoa, se pitää kokea. Mitä hän teidän mielestänne tuolla tarkoitti?
Muistan rakkaan
rannalla pyhän maan
5127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Katsos se kokemus on sun sisällä, voisiko sanoa sydämessä. Se on kaikilla, se pitää löytää, nöyrästi etsiä... Kun löytyy, niin ottaa vastaan nöyrästi, ehdoitta, ansiotta. Rakkautta se on, aitoa, ehdotonta, absoluuttista, ehtymätöntä. Sinun sisällä, joka näkyy ulos!, ei jossakin tuolla, tai kuoleman jälkeen, vaan tässä ja nyt.piste.amen.
Tuota rakkautta näin isotädissäni. Näin hänen olevan iloinen ruumiillisten kärsimystenkin keskellä. Näin miten hän otti vieraansa vastaan. Tarjosi pienen kodin parasta istuinta jokaiselle kotiinsa tulleelle. Oli ihminen rikas, tai köyhä sai tuon saman istuimen. Tuo täti auttoi kaikkia niin kauan, kun voimaa avun anttoon riitti. Vanhana hän auttoi omalla iloisella ja rauhallisella olemuksellaan. Hän oli lestadiolainen, mutta ei uskonut kaikkeen mitä siitä seurakunnasta sai, vaan toisinaan sanoi, että Raamattu sanoo näin ja näin minä uskon.
Mitä vanhemmaksi hän tuli sitä varmemmaksi usko tuli hänessä. Hän ikäänkuin harjaantui uskossa.
"Hän ikäänkuin harjaantui uskossa. "
-Tarkoittaako tämä nyt sitä "omalakisuutta" mitä tällä palstalla viljellään?
En tiedä mitään omalakiisuudesta. Itse olen uskossa, mutta en lestadiolainen. Minulle Jumalan laki, jonka Hän on omalla soremellaan sydämeeni kirjoittanut on ainoa laki.
Tapahtui sitten niin, että tulin itse nuorena aikuisena tunnustavaan uskoon. Ensin iso- täti suri, että en tullut lestadiolaisuskoon ja sanoi jopa, että olisi ollut parempi, kun et olisi ollenkaan alkanut uskomaan, kun tuollatavalla aloi sitä tekemään.
Aikaa kului ja pysyimme rakkaudenväleissä, vaikka hänen mielestään en uskonutkaan oikein. Vuosia olimme rakkaudenväleissä ja puhuimme välillä uskosta, kunnes rakas isotätini sanoi silmät kirkkaan, että mehän uskomme samaan Jumalaan, sinähän ymmärrät uskon.
Niin ymmärsin ja sain kerran tulla Jumalan valtakuntaan. Muutaman vuoden jouduin hiljaa vaikenemaan ja kuuntelemaan evankeliumia ja lukemaan Raamattua ja tapahtui ihme, Jumala kastoi minut Hengellään. Olin saanut kasvaa evankeliumin ja Jumalan Pyhän Hengen kautta Jumalan valtakuntaan ja nyt ymmärsin isotätini maininnat siitä valtakunnasta.