Äsken taas mietin

mahdollisuuksia, joilla olisimme voineet saada asiat etenemään onnellisempaan suuntaan. Miten olemme pystyneetkään niin lahjakkaasti tuhrimaan ne kaikki???

Varmaankin osittain johtuu peloista, että onko toinen sitten kuitenkaan ihan yhtä vakavalla asenteella liikkeellä? Pelko joutua katkerasti pettymään on iso kanto kaskessa, kun ei tarkkaan tiedä toisen tunteista.

Niinpä niin...Se puhumattomuus...Niistä (tunteista) vaan olisi pakko joskus uskaltaa puhua avoimesti...

...Ei meistä ainakaan vielä ole ollut siihen.

Toivottavasti viimeisin yritys ei sitten kuitenkaan ollut se viimeinen, tämä on ollut kuitenkin liian kaunista jätettäväksi katsomatta, mihin se lopulta johtaa. Itse ainakin olen tätä mieltä, toivottavasti sinäkin?

Mieheltä naiselle.
16370
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

mihin päin tää menee

Äänestä

Olin:)
Oleko..

Äänestä

tietää mihinpäin menee vaik ei oo varmaan mulle!

Äänestä

Eihän viimeisimmällä kerralla edes ollut yritystä, ei puolin eikä toisin. Nauru on usein hyvä lääke. Osataan toki olla vakavampiakin. Se sinun seurassas on mukavaa, tunnelma on aina hyvä vaikka ei koko ajan puhuta. Ei tarvitse puhua eikä aina ehdi puhua ;)

Ehditään vielä, en ole katoamassa.

Äänestä
  • koskaan, lupaatkos?

    Äänestä

Kyllä se viimeisin sai jäädä myös viimeiseksi. Vain hullu hakkaa päätään seinään kahdesti. The rest is up to him.

Äänestä

hulluutta pitääkin olla jonkin verran,se kantaa.Lyö sitä päätänsä useamman kerran jos luottaa tunteeseen.Uskoisin että lopulta tuo tulosta,kyllä sieltä vielä paljastuu ne sanatkin.

Äänestä

:) :)

Äänestä

Toivoisin että meillä olisi vielä mahdollisuus! Yritetään vielä. n>m

Äänestä
  • Tämä ei ole minulta. Toivottavasti se nainen kuitenkin ajattelee niin ja saatte mahdollisuuden.

    Äänestä

  • no, ei ollut kyllä multakaan, hah hah haa

    Äänestä

Eikä multakaan, hih,hih.

Äänestä
  • Kun edellä viestivät kieltävät kirjoittavansa, niin voin sanoa, että minulta tämä teksti on. . . . koska mietin, jatkuvasti.

    Eivät lämpimät ajatukseni häviä mihinkään, ovat olemassa voimakkaana, vaikka en ole niitä tietoisesti ruokkinut. Ikävää tunnen ja taitamattomuuteni rakastuneena toimimiseen harmittaa. Tämä on ollut minulle niin ainutkertaista ja ihmettelyni aihe.

    Mietin usein, että miten tämä voi olla edes mahdollista, että kohdalleni osuu niin tutun tuntuinen ihminen - ja minä muuten sanavalmiina olen seonnut, mennen täysin pökerryksiin. Kohteeni on täytynyt olla hyvin taitava. . jos hän sattuu tämän lukemaan, annan 10 . . . kokonaisuudesta.

    Äänestä

  • Aika puhua? kirjoitti:

    Kun edellä viestivät kieltävät kirjoittavansa, niin voin sanoa, että minulta tämä teksti on. . . . koska mietin, jatkuvasti.

    Eivät lämpimät ajatukseni häviä mihinkään, ovat olemassa voimakkaana, vaikka en ole niitä tietoisesti ruokkinut. Ikävää tunnen ja taitamattomuuteni rakastuneena toimimiseen harmittaa. Tämä on ollut minulle niin ainutkertaista ja ihmettelyni aihe.

    Mietin usein, että miten tämä voi olla edes mahdollista, että kohdalleni osuu niin tutun tuntuinen ihminen - ja minä muuten sanavalmiina olen seonnut, mennen täysin pökerryksiin. Kohteeni on täytynyt olla hyvin taitava. . jos hän sattuu tämän lukemaan, annan 10 . . . kokonaisuudesta.

    Missä päin tämä pökerryttäjäsi asustelee? Onko pitkät vai lyhyet hiukset? Silmien väri? Kyselen, koska tekstisi voisi olla häneltä, (huom. voisi).

    Onko sinulla minkä väriset hiuset ja silmät?

    Äänestä

Minusta on tuntunut ihan samalta, turhautuneelta, että olemme arkailleet ihan tarpeeksi. Luovuttaa ei pidä, eikä saa.
Tahdon meidän juttumme siirtyvän jo toiselle tasolle ja nousevan siitä ylöspäin. Siksi on tärkeää puhua (kunhan vain uskaltaisi, mutta jos sinä uskaltaisit aloittaa).
Kosketuskin riittää kertomaan kaikki tarvittava, muista se.
Kosketus ihoon riittää, jälki jää ja lämpö säteilee...

Äänestä

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Asiat yleensä ratkeaa parhaiten puhumalla. Ota sinä se ensimmäinen askel asioiden selvittämisen suhteen...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kaikkia niitä kirjoitti:

mahdollisuuksia, joilla olisimme voineet saada asiat etenemään onnellisempaan suuntaan. Miten olemme pystyneetkään niin lahjakkaasti tuhrimaan ne kaikki???

Varmaankin osittain johtuu peloista, että onko toinen sitten kuitenkaan ihan yhtä vakavalla asenteella liikkeellä? Pelko joutua katkerasti pettymään on iso kanto kaskessa, kun ei tarkkaan tiedä toisen tunteista.

Niinpä niin...Se puhumattomuus...Niistä (tunteista) vaan olisi pakko joskus uskaltaa puhua avoimesti...

...Ei meistä ainakaan vielä ole ollut siihen.

Toivottavasti viimeisin yritys ei sitten kuitenkaan ollut se viimeinen, tämä on ollut kuitenkin liian kaunista jätettäväksi katsomatta, mihin se lopulta johtaa. Itse ainakin olen tätä mieltä, toivottavasti sinäkin?

Mieheltä naiselle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu