Se menee näin. Katsellaan toisiaan, salaa, mutta arvellaan että se toinenkin kyllä katsoo, on kiinnostunut.
Kohdataan tai nähdään, mutta rohkeus pettääkin vuoroperään eikä uskallakaan katsoa silmiin vaikka haluaisi, katsoo ohi tai pois, uusiksi sama juttu, ja vielä kerran.
Jompi kumpi lopulta ajattelee ekana että ei sitä kiinnosta kun katsetta välttelee, siksi vetäytyy.
Toinen huomaa että vetäytyy, luulee ettei tätä kiinnostakaan, luovuttaa, homma jää sikseen.
Kohdataan tai nähdään, mutta rohkeus pettääkin vuoroperään eikä uskallakaan katsoa silmiin vaikka haluaisi, katsoo ohi tai pois, uusiksi sama juttu, ja vielä kerran.
Jompi kumpi lopulta ajattelee ekana että ei sitä kiinnosta kun katsetta välttelee, siksi vetäytyy.
Toinen huomaa että vetäytyy, luulee ettei tätä kiinnostakaan, luovuttaa, homma jää sikseen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä sitä sitten uskaltaa kun keskittyy niihin positiivisiin viesteihin, ei pelkästään negatiivisiin.
Olettaen että niitä positiivisia viestejä on saanut tai onnistunut välittämään, sitä kun voi antaa itsestään ulospäin niin väärän, välinpitämättömän, kylmänkin kuvan.
Rohkeuden puute voi kertoa tietynlaisesta herkkyydestä, tässä vaiheessa tuo ei vain palvele ketään.
Itsellä sama umpikuja meneillään.
Aina odottaa näkevänsä.. ja kun näkee, käy juuri noin.
En osaa siis neuvoa, vain myötäelämistä ;)
Rohkeat usein kulkevat kuin zetorit, herkkydestä ei tiedetä, eikä anneta "turhien" vaivata.. Haluaako herkkä itselleen zetorin? Tuskin. Alle jäämisen vaara kummittelisi.
Onko rohkea sellainen joka ei pelkää, vai sellainen joka tekee sitä mitä pelkää?
Rohkea = tekee sitä mitä pelkää
Samaa mieltä.
Se, että on kaikkivoipaisen erinomainen, ei tee kenestäkään rohkeaa. Kaikissa tarinoissakin sankareilla on yleensä jokin tietty heikkous, jonka he lopulta selättävät.
Kysymys ei ole toisen voittamisesta, vaan itsensä voittamisesta. Se on se suurin voitto minkä voi saavuttaa ja ainoa mikä tuntuu hyvältä.
Tarkoitin tässä tilanteessa rohkealla ehkä enemmänkin sellaista suoraviivaista ihmistyyppiä.
Jotka menevät sivuilleen tai taakseen katsomatta.
Pystyn olemaan tietyissä tilanteissa rohkea, kohtaamaan hyvinkin hankalia ja "pelottavia" asioita.
Jostain syystä se ei tiettyyn ihmiseen tunnu riittävän alkua pidemmälle.
Ehkä siksi, että kaksi samanlaista.
Mä just ajattelin tätä samaa asiaa tänään, mistä aloittaja puhuu. Mietin omalla kohdalla, etttä onko siitä kyse, että kumpikin luulee toisen vetäytymistä kiinnostuksen puutteeksi, eikä tajua sitä oikeaa syytä miksi toinen vetäytyy.
Surullista. Silti ainakaan omalta kohdalta en pysty tätä kierrettä katkaisemaan.
vaikka rohkaisisit mieles ja kysyisit asiaa suoraan, tuskin toinen pahakseen laittaa.Tiedän et se ei ole helppoa mut ainakin sit tietää,helpompaa jatkaa sit suuntaan tai toiseen.
Näinhän se menee. Jokin aikaa takaperin voitin tuon valtavan pelon ja sain kysyttyä suoraan, vastaus oli kyllä ehkä vähän tyly, mahdollisesti koska hän koki olonsa kiusaantuneeksi, tmv. Pahalta tuntui. Mutta joka tap. olin tulkinnut viestejä ihan väärin, ehkä siitä on kyse nytkin..
Luulen kyllä saaneeni niin voimakkaan negatiivisen signaalin eilen, että tulkkaan paremmaksi jättää homman sikseen. Katsotaan nyt mitä viikko tuo tullessaan.
Menitkö Sä taas ehdottelemaan jollekin pelkkää seksisuhdetta? Voi hyvänen aika, pitääkö mun iskeä sulle nainen?
En selvästi ole se jota luulet, kyseessä ehdotus lähteä kahville.
Ok. Ehkä se sitten siitä. Hänelle tekee hyvää saada pakit välillä. Mä olin aina niin helppo. Paitsi tuoda parissa asiassa. Varmaan sun tapauksessa asiat kuitenkin etenee hyvään suuntaan kun olet kärsivällinen.
Mitä eilen tapahtui.
Osuvampi kysymys lie että johtuiko hänen käytöksensä alun alkaenkin hänen omista ajatuksistaan, vaiko siitä miten olen itse käyttäytynyt häntä kohtaan,
Näin juurikin. Sitten on vielä yksi painava syy miksi toinen vetäytyy. Ja monia muita syitä miksi rohkeus pettää.
Onko heillä mitään juttua edes päällä?
Tuskimpa, en ole ainakaan nähnyt
Näinpä. Siis vapaita tahoillansa.
asialle tehtävän?