En tiedä olenko kateellinen teille jotka tuntevat rakastavansa vai olenko onnellinen koska en tunne minkäänlaista "tunnetta" (onnellinen siksi etten voi enää satuttaa itseäni) joka tuntuu sydämmessä ja koko kropassa kuin mitä esimerkiksi 10 vuotta sitten.
-Esimerkiksi kun katson silmiin ja juttelen ihmisten kanssa näen vain kaksi pistetta enkä tunne sen suurempaa, johtunee kai siitä että olen kai kehittänyt puolustusmekanismin tietämättäni koska satutin itseni joskus kauan sitten niin pahasti että se tuntui niin pahalta että melkein olin itsemurhan partaalla, vai johtuuko se iästä, onko se kaikki mitä kuvailin alussa pelkkää teini-iän kokemattomuutta muuttuuko ihminen "kivisemmäksi" iän myötä?
-Vai eikö kohdalleni ole tullut ketään sen arvoista vai olenko vain katkeroitunut ihminen?
-Esimerkiksi kun katson silmiin ja juttelen ihmisten kanssa näen vain kaksi pistetta enkä tunne sen suurempaa, johtunee kai siitä että olen kai kehittänyt puolustusmekanismin tietämättäni koska satutin itseni joskus kauan sitten niin pahasti että se tuntui niin pahalta että melkein olin itsemurhan partaalla, vai johtuuko se iästä, onko se kaikki mitä kuvailin alussa pelkkää teini-iän kokemattomuutta muuttuuko ihminen "kivisemmäksi" iän myötä?
-Vai eikö kohdalleni ole tullut ketään sen arvoista vai olenko vain katkeroitunut ihminen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.