"Where do i begin, to tell a story, what is greatest love can be..."
Sitä päivää, jolloin sinut ensimmäisen kerran näin, en koskaan unohda. En siksi, että ensikohtaaminen olisi ollut jotenkin henkeäsalpaavaa, vaan siksi, että sekin kuuluu kokonaisuuteen, siitä kuitenkin kaikki alkoi...
En voi sanoa, että olisin aluksi ollut edes ihastunut, olit minulle vain yksi nainen toisten joukossa, kaunis toki, muttet kuitenkaan mitenkään ylivertainen.
Kun sitten aikaa kului, ja tutustuimme paremmin, huomasin ajattelevani sinua aina vaan enemmän, sinussa oli jotain kiehtovaa, persoonallisuutesi niin erilainen. Aloin odottamaan jokaista hetkeä, jolloin saisin olla kanssasi kahden, ja puhua. Tunsin vihdoinkin löytäneeni ihmisen, joka ymmärsi jo puolesta sanomastani sanasta, mitä aioin sanoa, ja toisinkin päin.
"Tuttavuus-> kaveruus-> ystävyys-> rakkaus"
Siihen tuskin on olemassakaan mitään selvää vastausta, miten tunteet etenivät tuttavuudesta kaveruuden, ja ystävyyden kautta rakkaudeksi, ne vain etenivät vääjäämättömästi, siihen kai kuitenkin alitajuisesti pyrittiinkin, pääsemään aina vaan lähemmäs...Selvittämään mysteeriä...
...Alku on jo koettu, kaikin puolin tunnustettu, loppua ei voi kukaan tietää...Kuitenkin kaikki tähän asti tapahtunut pistää haukkomaan henkeä epäuskoisena, ja sielun soimaan aivan uudella, iloisella sävelellä.:)
RAKKAUS...Sitä se on...USKOMATONTA!
Sitä päivää, jolloin sinut ensimmäisen kerran näin, en koskaan unohda. En siksi, että ensikohtaaminen olisi ollut jotenkin henkeäsalpaavaa, vaan siksi, että sekin kuuluu kokonaisuuteen, siitä kuitenkin kaikki alkoi...
En voi sanoa, että olisin aluksi ollut edes ihastunut, olit minulle vain yksi nainen toisten joukossa, kaunis toki, muttet kuitenkaan mitenkään ylivertainen.
Kun sitten aikaa kului, ja tutustuimme paremmin, huomasin ajattelevani sinua aina vaan enemmän, sinussa oli jotain kiehtovaa, persoonallisuutesi niin erilainen. Aloin odottamaan jokaista hetkeä, jolloin saisin olla kanssasi kahden, ja puhua. Tunsin vihdoinkin löytäneeni ihmisen, joka ymmärsi jo puolesta sanomastani sanasta, mitä aioin sanoa, ja toisinkin päin.
"Tuttavuus-> kaveruus-> ystävyys-> rakkaus"
Siihen tuskin on olemassakaan mitään selvää vastausta, miten tunteet etenivät tuttavuudesta kaveruuden, ja ystävyyden kautta rakkaudeksi, ne vain etenivät vääjäämättömästi, siihen kai kuitenkin alitajuisesti pyrittiinkin, pääsemään aina vaan lähemmäs...Selvittämään mysteeriä...
...Alku on jo koettu, kaikin puolin tunnustettu, loppua ei voi kukaan tietää...Kuitenkin kaikki tähän asti tapahtunut pistää haukkomaan henkeä epäuskoisena, ja sielun soimaan aivan uudella, iloisella sävelellä.:)
RAKKAUS...Sitä se on...USKOMATONTA!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kauniisti kerrottu. Toivottavasti onnistutte.
Mikset kerro tunteistasi suoraan rakkautesi kohteelle? Luuletko, että Hän täältä tämän viestisi löytää ja tunnistaa omakseen? Rakkauden pelissä on uskallettava ottaa riskejä ja uskon vakaasti, että sinunkin tapauksessasi voit vain voittaa. Kyllä sen vaistoaa toisesta ihmisestä, mitä hän oikeasti tuntee ja ajattelee. Rakkauden täyttämää syksyä sinulle ja sydämesi valitulle. :)
näin kävi myös meille, mutta tilanne mikä on varmaan parempi,että annetaan vain asian olla, vaikka ikävä on sanoinkuvaamaton ja enkä tiedä kun seuraavan kerran kohtaamme, että miten siitä sitten selvitä,odotan tapaamistamme koska meidän kahden on todella helppo kertoa toisillemme asioita kuin asioista, mutta mitä sen jälkeen, kun tietää ettei toista enään näe.....
No hooh saat aikaiseksi jonkunlaisen vakuuumin sisääni pitää vetää henkeä hitaasti ja pitkään ja happi ei tunnu riittävän. Oiskohan parempi olla vaan ja yrittää vaieta hiljaa kärsien kun ajattelu aiheuttaa tuskaa. Yritän olla ajattelematta liikaa tätä umpikujaa, kuitenkin joku pentele sen taas aina käynnistää minussa.
tämä tunne on kauhea,kaikkien osapuolien takia olisi parempi antaa olla, mutta välillä tulee tunne, että onko meidän pakko kärsiä,tekisi huutaa kaikkien ilmoille tämä meidän välillä oleva rakkaUS, MUTTA ENHÄN SITÄ TEE...
Eikö kannattais tuumailla sen toisen kanssa, mikä on paras ratkaisu? Et sä yksin voi mitään tehdä, tai jättää tekemättä, etkä toisen puolesta.
kyllä pitää, mutta tavallaan tiedän meidän ratkaisun,pitää mennä järjellä,vaikka minulle on ainakin kovaa koska olen tunne ihminen,kyllä tulemme keskustelemaan pakko on asiat johonkin päin mentävä sitten koskee......
Rakkaus kasvaa ajan saatossa
:) kauniisti kerroit
Puhutteleva aloitus, vei hetkeksi sanattomaksi, niin todelta se tuntui.
On yritettävä elää tätä hetkeä ja uskoa kaiken ratkeavan hyvin. Kahden ihmisen välinen käsittämätön yhteys tekee olon heikoksi ja araksi.
Miten lämpö ja kauneus pysyy ja säilyy edelleen, puutteellisia ihmisiä kuitenkin olemme, vaikkakin rakastuneita.
Käsittämätön lämpö saa sisimmän soimaan herkästi, iloitsemaan elämästä, toisista ihmisistä. . . kaikesta. Elämällä on merkitys.
Hertsileijaa, kun työ itketätte miuta ihan urakalla. Aloitus ja nyt tämä - kuin suoraan omasta elämästäni ja tunteistani erästä tuntemaani henkilöä kohtaan. En vain voi kertoa tunteistani hänelle - en ihan vielä.
"I thought, i knew, what love is. I did not know, how wrong i was, until you came into my life"
Viedään tämä loppuun, katsotaan, tuleeko tästä "vuosisadan rakkaustarina"?
http://www.youtube.com/watch?v=Axk7Epaf8mM
En voinut kuunnella loppuun asti. Taas tuli pala kurkkuun.
I wish it's my pleasure to show to you what love is.
Kiireessä.. Sori. Show you..
Mun on pakko mennä pois täältä, etten alan kuvitella liikoja ja uskoa mahdottomiin asioihin.