Sä tuskinpa yllätyt:
näät lakanat myllätyt.
Kas mies Hunningon vekkuli on
yöl käynyt lähitaisteluhun.
On yöt miehen Hunningon villit hetket.
näät lakanat myllätyt.
Kas mies Hunningon vekkuli on
yöl käynyt lähitaisteluhun.
On yöt miehen Hunningon villit hetket.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nyt on aika herätä unesta ja oikoa lakanat .näit vaan unta taaskin.
Vain tuhmat, tuliset neidot saa
noin vuoteella temmeltää
http://www.youtube.com/watch?v=b-qr0BMXddU
ei kulu lakanat.
Kaikilla on oikeus rakastaa ja hakea onnea. Niillä kusisukilla ja päivät kännäävilläkin toivottomilla.
Katos katos...
Niin mutta se on yllättävänkin monen naisen mielestä hyvin pieni hinta siitä, ettei Miehestä Hunningolla takuulla näy aamulla vilaustakaan.
Mä en halua lukea tällaista! Ei nyt. Ei tänään. Ei saa tuottaa tarkoituksellisesti pahaa mieltä ikävöijille. Mä en kestä ajatustakaan itkemättä :(((
No en minäkään. Olen jo kauan halunnut päästä pois täältä. Anteeksi.
Mutta olipa silti pakko kuitenkin? Kyllä mäkin täältä pois haluan - luulen että noin 99% täällä kirjoittelevista haluaa. Mä olen huomannut, että mun mieliala laskee aina muutaman pykälän siinä vaiheessa kun tämä sivu aukeaa läppärin ruudulle. Riippumatta siitä onko etusivu positiivista vai negatiivista juttua täynnä. Silti on aina pakko tulla. Yritän myös ajatella niin, että jos pidän itseni onnellisena ja elämäniloisena, niin mahdollisuuteni saada ikävöimäni henkilö joskus itselleni (tai vaihtoehtoisesti joku vastaava ihana) kohenevat. Toimii teoriassa, mutta ei käytännössä. Pöllytä sä niitä lakanoita, ei ole kiellettyä. Mä jätän sen väliin, mutta potkin itseni nyt hemmettiin täältä. Toivottavasti teet samoin, jos kerran et mitään kivempaa kirjoitettavaa keksi. Anteeksipyyntö on turha... Tuntemattomiahan tässä ollaan kuitenkin... MÄ EN JAKSA ENÄÄ TÄTÄ MIELIALOJEN HEITTELYÄ!!!
Minä tarkoitin hunninkoa: olen ollut jo liian kauan hunningolla, mutta se ei ole täysin omaa syytäni ja koska en yhtäkään naista tästä varsinaisesti syytä, niin on tässä kohdassa todettava, että se johtuu pohjimmiltaan siitä, että voin vastustaa kaikkea muuta paitsi en kiusausta. Mutta mistä näitä kiusauksia oikein tulee? Kysynpähän vaan!
Ikävän loppumiseen olisi yksi ainoa lääke, mutta mahdoton sellainen. Ei auta kuin roikkua täällä. :( Ehkä tämä helpottaa joskus?