Eli olen 27-vuotias mies. Ulkonäöltäni olen söpöksi ja komeaksi kehuttu, käyn salilla ja urheilen muutenkin paljon. Eli kroppakin on tosi hyvässä kunnossa. Luonteeltani olen mm. todella ulospäinsuuntautunut, huumorintajuinen, hauska, sosiaalinen ja muut huomioon ottava.
.Kaikki koulut mitä olen käynnyt olen aina ollut semmoinen vähän suositumpi ja aina kaikkien luokkakavereitteni "kaveri". Aina kun nämä käymäni koulut ovat loppuneet, siis olen valmistunut ystävyys on vaan jäännyt vaikka olen kuinka yrittänyt vähän niinku tyrkyttää omaa seuraani heille ja yrittänyt jatkaa ystävyytttä. Mutta se vaan ei ole vaan jatkunut.
Olen yrittänyt hankkia uusiakin ystäviä eri tavoilla ja olen tavannutkin ihmisiä esim. netin kautta, mutta siinä käy aina niin että loppujen lopuksi siitä ei vaan tule mitään, vaikka itse haluaisin. siis ihmiset ei vaan halua olla miuun yhteydessä. en vaan tajua. ja en haluu olla tietenkään kauhea tyrkky! Baarissakin pystyn menemään juttelemaan vieraitten ihmisten kanssa ihan tosta noin vaan, mutta tuskin baarista nyt mi9tään uutta ystävyyttä löytyy ja siis ei ole löytynytkään.
Kaikki mun sukulaisetkin kuvittelee että olen varmaan tosi suosittu ja paljon kavereita, mutta totuus on juuri päinvastainen. Ne ei ikinä uskoi että tällainen "hurmuri" on täysin yksinäinen. Kavereita on ihan oikeesti 0 kappaletta.
Mää vaan halusin kirjoittaa tänne mun oman elänmäni yksinäisyydestä. Yksinäisyys eivälttämättä johdu ulkonäöstä eikä luonteenpiirteistä. Jotkut ihmiset vain jäävät yksin ja sen "kaveriverkoston" ulkopuolelle. Vaikka on kuinka" täydellinen" voi silti olla yksinäinen.
.Kaikki koulut mitä olen käynnyt olen aina ollut semmoinen vähän suositumpi ja aina kaikkien luokkakavereitteni "kaveri". Aina kun nämä käymäni koulut ovat loppuneet, siis olen valmistunut ystävyys on vaan jäännyt vaikka olen kuinka yrittänyt vähän niinku tyrkyttää omaa seuraani heille ja yrittänyt jatkaa ystävyytttä. Mutta se vaan ei ole vaan jatkunut.
Olen yrittänyt hankkia uusiakin ystäviä eri tavoilla ja olen tavannutkin ihmisiä esim. netin kautta, mutta siinä käy aina niin että loppujen lopuksi siitä ei vaan tule mitään, vaikka itse haluaisin. siis ihmiset ei vaan halua olla miuun yhteydessä. en vaan tajua. ja en haluu olla tietenkään kauhea tyrkky! Baarissakin pystyn menemään juttelemaan vieraitten ihmisten kanssa ihan tosta noin vaan, mutta tuskin baarista nyt mi9tään uutta ystävyyttä löytyy ja siis ei ole löytynytkään.
Kaikki mun sukulaisetkin kuvittelee että olen varmaan tosi suosittu ja paljon kavereita, mutta totuus on juuri päinvastainen. Ne ei ikinä uskoi että tällainen "hurmuri" on täysin yksinäinen. Kavereita on ihan oikeesti 0 kappaletta.
Mää vaan halusin kirjoittaa tänne mun oman elänmäni yksinäisyydestä. Yksinäisyys eivälttämättä johdu ulkonäöstä eikä luonteenpiirteistä. Jotkut ihmiset vain jäävät yksin ja sen "kaveriverkoston" ulkopuolelle. Vaikka on kuinka" täydellinen" voi silti olla yksinäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
No mitkäs sun huonoja puolia on? Eihän kukaan ole täydellinen.
Onko sulla mitään käsitystä miksi sinulla ei ole ystäviä?
>>siis ihmiset ei vaan halua olla miuun yhteydessä
Eivät vastaa puhelimeen, kieltäytyvät esim. tulemasta seuraksi elokuviin?
Vaiko sitä etteivät soita sinullepäin?
Joissakin suhteissa minä olin aina se joka kävin jonkun luona, toisissa joku kävi minun luonani. Ne joiden luona minä kävin eivät ole kyselleet minne katosin, toisaalta en minäkään ole kysynyt miksi joku lopetti yhteydenpidon. Riitoja ei ole kenenkään kanssa.
Niin, ja olen minäkin kiva ja kaunis katsella.
Ehkä ne ei halua pyöriä ¨täydellisen¨ ihmisen kanssa. Mun kirjoissa kaikki jotka kehuvat itseään hirveästi ovat itseään täynnä ja omahyväisiä.
Ei ole tarkoitus haukkua tai mitään ja ihan hyväntahtoisesti kysyn, että oletko varma, että et ole luonteeltasi jotenkin ärsyttävä tai vastaavaa?
Otsikossasi kuitenkin lukee täydellinen ja valitettavasti ihmisestä, joka sanoo olevansa täydellinen tulee helposti mieleen ylimielinen ja ärsyttävä. Vaikka en tosiaan sano, että olisit sellainen.
Esimerkkinä minun kaverini johon ei viitsi enää olla yhteydessä kun aina kun jotain tehtiin, niin tämän piti päteä ja luulla olevinaan paras kaikessa jne jne. Esim autolla ajaessa kokoajan sai kuulla neuvoja "tee näin" "älä tee noin" "voisit näyttää vilkkua aikaisemmin". Lopputulos on se, että ei sitä viitsi sellaisen ihmisen kanssa mitään enää tehdä kun kokoajan ketuttaa ne jutut.
Myös on kokemusta kaikkien kavereista, jotka on kaikkien kavereita mutta oikeasti eivät ole kenenkään. Eivät ole luotettavia ja pystyäkseen olemaan kaikkien kavereita, pitää sitä hyväksyntää hakea mm aina haukkumalla muita kavereita aina toisille, riippuen kenen seurassa sillä hetkellä on
Tiedän mitä tarkoitat. Monilla on pätemisenhalu ja monet luulee ystävällistä ihmistä potkupalloksi, jota voi potkia ja ohjailla. Monet tuppaa olemaan narsisteja tänäpäivänä. Olen joutunut antamaan rukkasta epäluotettaville ja epämiellyttäville "kavereille."
Toki aina voi neuvoa, jos on aihetta. Kaiken ratkaisee tyyli, jolla asiansa esittää. Pahimpia on tapaukset, jotka nalkuttaa nalkuttamisen ilosta. Jotkut ei luota kuin omaan ajotaitoonsa.
"voisit näyttää vilkkua aikaisemmin"
Minä puolestaan arvostan sitä ihmistä joka aikanaan opetti minut ajamaan oikein. Kunnioitin häntä niin paljon että en pitänyt häntä muita parempana, vaan yksinkertaisesti niin hyvänä että mielellään kuunteli hänen neuvojaan
Oikeasti on ikävä istua sellaisen kyydissä joka ei noudata liikennesääntöjä, eli se fiilis on varmastikin molemminpuolinen.
Ylimielinen vähättelee toisia, mutta jos toinen on vaikka hyvä koulussa niin tottahan se voi kuullostaa pahalta jos keskustelukaveri ei pärjää. Siksi on oltava vähän varovainen keneen voi luottaa, vai pitääkö jättää parhaat onnistumiset kertomatta. Ei saakaan kehuja tai onnitteluja, vaan jää yksin.
Olen itse 42v ja ei mulla ole kavereita ja muutama ystävä on mutta en ole heidänkään kanssa tekemisissä. kaikki munki tuttavat luulee että olen todella suosittu ja nykysin mun kaverit on netissä ja en mä niiden kanssa koskaan ole tavannut. En kehtaa edes kertoa miten yksinäinen oikeesti olen. On mulla lapset mutta ei ne mun kanssa ole vaan he leikkivät omia leikkejään ja olen alkanut miettimään että tuleeko mun lapsistaki yksinäisiä koska itse olen alkanut vetäytymään tähän yksinäisyyteen vielä enemmä vaikka olen kyllä sosiaalinen mutta joku vaan nyt on menossa mitä en ymmärrä...
Eli siis tietämättä ajotavoistani ja tyylistäni mitään tulet sanomaan, että niissä on jotain vikaa?
Sattuipa nyt olemaan, niin, että tämä henkilö ajoi ammatikseen roska-autoa ja oli siis omasta mielestään todella ammattilainen. Hän oli myös omasta mielestään todella ammattilainen omasta mielestään minun ammatissani, kun myös siinä piti päteä.
Piti myös päteä ja neuvoa, jokaisessa muussa asiassa kuten harrastuksissa joiden parissa siis vietettiin aikaa.
Enkä ollut ainoa, joka sai tarpeekseen kyseisestä henkilöstä vaan ihan jokainen sai ja loppujen lopuksi hän sai harrastella yksinään. Ikävää sekin mutta itseaiheutettua.
Mielelläni minäkin neuvon, jos kysytään tai jos oikeasti näyttää siltä, että joku ei nyt tiedä mitä tehdä mutta pelkästä pätemisen tarpeesta en kehtaisi sillä tavalla edes käyttäytyä.
Vaikka sinä et ehkä ole oppinut ajamaan liikennesääntöjen mukaan autokoulussa ja itsenäisesti omassa elämässäsi, ei se tarkoita, että muut eivät siihen kykenisi.
"Eli siis tietämättä ajotavoistani ja tyylistäni mitään tulet sanomaan, että niissä on jotain vikaa?"
Pahoittelen jos koit sen niin. Mutta "sellaisen kyydissä joka ei noudata liikennesääntöjä", oletko se sinä eikä kukaan muu?
No, kuten kirjoitin niin "on oltava vähän varovainen keneen voi luottaa, vai pitääkö jättää parhaat onnistumiset kertomatta." Siinä en ole väärässä, enhän?
Ihan sama, miten ajatte ja kuka sanoi mitäkin!
Vastataan nyt alottajalle!!
1) Kysele muiden kuulumisia, älä kerro omiasi. Kun he kertovat, kysele rennosti lisää ja kuuntele vaikka tylsää olisikin.
2) Pidä oma erinomaisuutesi hieman piilossa. Nautiskele taidoistasi matalalla profiililla.
3) Pyydä kylään ja käyttäydy rauhallisen rennosti ja kysy taas niitä kuulumisia. Kuuntele taas!
4) Älä besserwisseröi vaan anna muille tilaa.
5) kysele taas toisten kuulumisia ja kuuntele.
6) kehu muita ansioista. Älä valehtele.
7) Älä käytä muita hyväksi.
ja näillä kun menet, saat hätistellä naisia ympäriltäsi.
Mielestäni ihmiselle on tärkeää se, että jos tulee onnistuminen tai joku muu positiivinen asia, niin pääsee jakamaan sen jonkun kanssa jota kiinnostaa.
Esim itselläni ei ole siihen ketään ja pitkän päälle on tosi tympeää iloita vaan keskenään ja välillä sitten keksin, että pitääkin kertoa vanhemmille jokin hieno asia, niin viimeistään kun pääsen perille, muistan, että eihän niitä kiinnosta ja siihen se sitten jää.
Jaettu ilo on suurempi ilo. Ja siinä mielessä se perisuomalainen asenne, että kerropas jotain onnistumisiasi jne, niin keleen leuhka vaan olet, on ihan pashaa..
Mutta tietysti ei pidä liiallisuuksin mennä ja se ero varmaan tuleekin juuri siitä, että kertooko niistä siksi, että on iloinen ja haluaa jakaa sen ilon vai siksi, että haluaa näyttää kuinka erinomainen ja paras on.
Naisiakos se aloittaja olikin vailla? Mulla on sitten varmaan lukemiseymmärtämisessä häikkää, minä kun luulin, että se haluaa kavereita ja ystäviä.
"mutta joku vaan nyt on menossa mitä en ymmärrä..."
Niin on.
Meistä kaikista tulee netin kanssa totaalisen yksinäisiä.
Ettekö näe tulevaisuutta?
TÄMÄHÄN se suuntaus on, ja koko ajan ! ! !
Voi olla, että todella olet "yli" muiden tason. "Liian" viehättävä, komea jne. Usein liian upeat ihmiset tuppaavat jäämään yksin. Syinä muiden kateus ja erilaisuus sinuun nähden. Ystävyys usein tarvitsee sitä jonkinlaista samankaltaisuutta ja jos olet liian "stara", ihmiset eivät koe sinuun hengenheimolaisuutta tai jopa kokevat olevansa "liian huonoja" seuraasi. Eivät uskalla vaivata niin upeaa ihmistä, jolla uskoakseen "kuitenkin on niin paljon muuta menoa ja paljon kavereita."
Suomessa iloiset, puheliaat ja hyvät tyypit usein leimataan pintaliitäjiksi, vaikka todellisuus voi olla ihan toinen. Ehkä et ole tyypillinen suomalainen, etkä siksi oikein "sovi" maahamme. Ja jos taas asuisit vaikka Ameriikassa tai vaikka Saksassa, saattaisit olla todella suosittu.
Sä oot todella ärsyttävä jollain tavalla etkä kykene tajuaan sitä asiaa. Kukaan ei jaksa olla sun kanssa pitempää aikaa. Vitut sä sillon oo lähellekää täydellistä.
Luin 2 riviä, oot kova narsisti ainakin.
Ehkä narsismi psykopatia.
Juu. Narsistithan eivät löydä itsestään vikoja.
Onpas täällä kateellista porukkaa, kun heti pitää haukkua ylimieliseks jne. jos joku vähänkin kehuu itseään.
Ei mikään ihme, että olette yksinäisiä.
hahaha, kukahan tuota narsua kadehtisi. Eihän meistä kukaan edes täällä tunne tuota ihmistä. Hänen viestinsä 2 ekaa riviä kertoo kuinka ylimielinen ihminen hän on..
"hahaha, kukahan tuota narsua kadehtisi. Eihän meistä kukaan edes täällä tunne tuota ihmistä. Hänen viestinsä 2 ekaa riviä kertoo kuinka ylimielinen ihminen hän on.. "
Vähän johdonmukaisuutta, please. Jos et tunne tarpeeksi kadehtiakseni, miten tunnet tarpeeksi diagnosoidakseni aloittajan "narsuksi" tai luonnehtiaksesi ylimieliseksi?
Jotta hyvää päivää...
Taas yksi joka luulee olevansa muitten yläpuolella . Varmaan joku katkeroitunut nainen .Menis lääkäriin
Jos oletkin täysin persoonaton, "massahurmuri" ja sen takia ihan helvetin tylsä. Ehkä tuo täydellisyytesi tiedostaminen hohkaa sinusta ulospäin ylimielisyytenä, EHKÄ.
Siinä kaksi vaihtoehtoa mitä miettiä.
Normaalit ihmiset karsastaa rajattomia ihmisiä, rajattomuus taas johtuu aina mielenterveysongelmasta, tähän viittaa myös käsitys omasta ylivertaisuudesta.
Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä, jos henkilö ei itse myönnä ongelmaansa sillä kaikki hoito perustuu siihen, että potilas ymmärtää olevansa sairas ja haluaa parantua siitä.
Rajattomuus liittyy useampaan mielenterveysongelmaan ja usein näitä henkilöitä pidetään kohtuu normaaleina tyyppeinä ja osa on päässyt ihan huipulle astikkin.
Karkean arvion mukaan noin 10% väestöstä kärsii sellaisesta mielenterveysongelmasta, johon liittyy rajattomuus tavalla tai toisella. Narsisteja näistä on vain 2%, eli sen leiman suhteen kannattaa olla hyvin varovainen.
No jo on jumankauta ilkeitä ja kateellisia vastauksia. En mä ainakaan lukenut aloittajan tekstiä niin, että hän muka väittäisi todella olevansa kirjaimellisesti täysin virheetön yli-ihminen. Mikä siinä on, että jos ei dissaa itseään täysin maanrakoon vaan myöntää pitävänsä itseään esim. keskimääräistä paremman näköisenä tai koulutettuna ja ystävällisenä ihmisenä niin sitten on heti "leso", ärsyttävä, narsisti jne? Niin tyypillistä perusnegatiivisuutta. Itseään ei saa koskaan kehua, mutta eipä suomalaiset todella kehu sen enempää toinen toisiaankaan. Ihmiset ja niiden keskinäinen paremmuus määritellään tässä maassa vain negatiivisen mollaamisen kautta.
Vai että oikein herra "täydellinen" vai täydellisen omahyväinen. Komea/söpö ulkonäkö ja se että on urheilullinen ei tee kenestäkään täydellistä ihmistä, paitsi ehkä täydellisen tähden saippuasarjaan. Oletkohan vain liian omaan napaan tuijottaja? Sellaista ihmistä en taatusti lähelleni kaipaisi!
Aloittaja, jos yrittää olla kaikkien kaveri, ei lopulta ole kenenkään. Oletko huomannut, että ihmisillä on loppujen lopuksi vain muutama hyvä ystävä? Nämä muutama haluavat, että pysyt heidän vierellään. Kun sitten lennähdät siitä juttelemaan kaikkien kanssa, he kokevat sinun jättäneen heidät ja menetät heidät. He mieluummin jatkavat ystävyyttä koulun jälkeen sellaisen kanssa, joka on "uskollinen".
Toinen juttu on tuo mainitsemasi seuran tyrkyttäminen. Älä tarjoa seuraasi liian innokkaasti!
Jos olet hyvännäköinen, hommaa tyttöystävä. Siinä sinulla on vakiseuraa, jonka suojista voit yrittää rakentaa ystäväpiiriä. Ei tarvitse mennä juhliin yksin, kun kaikki muut saapuvat kaverien kanssa.
"Jos olet hyvännäköinen, hommaa tyttöystävä."
:D :D :D :D :D
Ei mitään lisättävää...
Niin, aloittajahan mainitsi olevansa hyvännäköinen. Lähinnä tarkoitin sitä, että jos kerran on, niin miksei ota tyttöystävää? Hyvännäköisellehän se voisi olla helpompaa kuin rumalle.
En oikein ymmärrä, mitä sinä siinä käkätät. Yhtään neuvoa ei itselläsi ole kysyvälle antaa.
Mä oon kans täydellinen. Sport body. Rahaa on. Iso kalu. Eikä oo naista.
Et ole täydellinen. Pääsi on kuula.
Mua kyl nauratti tämä, siksi autan sua; keskity siihen, mitä sulla on korvain väliss'.
Kaveri paljastaa kirjoituksessaan heikkoutensa; sen, että ei saa kavereita. Siitä huolimatta kaikki kiinnittää huomiota siihen, miten hän sanoo olevansa "täydellinen" (huomatkaa hyvät ihmiset ne lainausmerkit..) ulkoisesti.
Jotenkin tuntuu, että täällä yksinäisyys palstalla seilaa ne todellakin yksinäisimmät, mutta myös pinnallisimmat ihmiset, jotka vihaa ulkoisesti kauniita ihmisiä eivätkä näe ulkokuoren takana olevaa oikeaa ihmistä. Aloittajalla kun ei minun tulkintani mukaan todellakaan ollut tarkoitus korostaa omaa erinomaisuuttaan, vaan pikemminkin mitätöidä se riittämättömäksi "sen jonkin" rinnalla, jolla pystyy rakentamaan kestäviä ihmissuhteita.
Lisäys edelliseen: Tuo nimenomaan lainausmerkeissä oleva "täydellisyys" on minun mielestäni osuva sana sille, mitä mediassa mässätään: täydellinen partneri naiselle on koulutettu, älykäs, hauska, seksikäs, komea, hellä, huomioonottava ym. Täydellisen partnerin stereotypia. Voidaan olla eri mieltä yksilötasolla siitä, onko em. partneri todella täydellinen, mutta moinen stereotypia elää, halusitte sitä tai ette.
Täydellinen ihminen kanssakäymiseen on avoin, sosiaalinen, tulee toimeen kaikkien kanssa, hauska, hyväntuulinen, rento, älykäs, empaattinen ym. Ja taas kerran, te kaikki jotka olette telkkaria katsoneet ja lehtiä lukeneet ja työelämässäkin olleet, olette varmasti törmänneet tähän ihmisen ihannekuvaan. Ulkoapäin tällainen ihminen voi vaikuttaa täydelliseltä, ja siihen uskon aloittajan juuri viittaavan. "täydellinen".
Todella täydellisyys on suhteellinen käiste ja myös yksilöllinen. Hyvä että luottaa itseenä mutta jos on liian hyvä kuva itsestä niin se heijastuu jollakin tavoin jopa ylimielisyytenä ja ylpeytenä. Silloin vaatii myös toiselta miltei samaa ja jos kaveri ei sitä ole, katselee häntä kuitenkin ylhäältä alas.
Myös käsitys;seksikäs, hauska, ko´mea, hellä oat myös katsojan silmissä olveia käsitteita. Jos olet mielestäsi komea, voi katsojan arvio olla komeudesta aivan toisenlainen.
Missäs päin hurmuri asuu? Tääl olis kans yks naispuolinen, sinkuks hetki sit ittensä laitattanu:) Mulla on kyllä kavereita ja pari ystävääki, etten oo oikeestaan kovin yksinäinen. Vaikka on yksin asuminen aika yksinäistä ilman kivaa kainaloa... Luulen että jos ettii niin ei ainakaan löydä, et pitäs vaan elää normaalisti ilman jatkuvaa metsästystä, niin saattas osuu joku kohille :)
Naiseksi tekeytynyt miestrolli hus hus nyt. Tämä ei ole oikea paikka sinulle.
Mullakaan ei ole yhtään kaveria,enkä tiedä mistä se ees johtuu ja tällä hetkellä työttömänä,niin sosiaaliset kanssakäymiset jäävät tosi vähäisiksi.Nuorempana oli kavereita,olen nyt 48v nainen.On mulla miesystävä jota tapailen sillointällöin,mutta onpa sitä näinkin pärjänny....olen ehkä muutenkin hieman erakkoluonteinen ja viihdyn yksin.
Jaa jaa, sähköpostiosoite tässäkin! Eipä ole enää kohta!
Hauskaa yksinäisyyden jatkoa :)
hah, mulla on ihan sama juttu paitsi että olen nainen. :( 22 vuotias.
ulospäin kaikki on kai ok, tuntemattomat miehetkin tulevat kehumaan kadulla vaikka olen ujo ja pukeudun melko peittävästi yms. treenaan paljon ja olen naisellinen. moni sanoo, että naisellisin tuntemansa nainen. ja persoonaa kehutaan ja kauniiksi ihmiseksi kehutaan. elämän asennettakin kehutaan sellaiseksi, että kuulemma jokaisella pitäisi olla "tällainen" elämänasenne. ihmiset ihmettelee "sosiaalisuuttani".
..sosiaalisuutta, kun kavereita on tasan nolla, ystäviä muutama lapsuudenystävä.
okei, olen melko itsenäinen luonne mutta silti haluaisin että olis sellanen perus verkosto, niin kuin muillakin. sitä ei vaan osaa, niinkuin moni muu osaa.. :(
on se jännä joo.
Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi on löytää luontevasti ystäviä, kun kaikilla on jo verkostonsa.. Ihmiset ei jaksa alkaa luoda uusia ystävyyssuhteita.. Ehkä jonkun harrastuksen parissa tai jos muuttaa tai menee uuteen työhön.. Ite oon 40v, kihlattu, ei lapsia. Mun elämäntilanne on niin erilainen kuin perusnelikymmpisten. Luulen, että perheeliiset jotenkin ystävystyy lasten kautta tai sit on jo vanhat hyvät ystävät.
Olin koulukiusattu koko kouluajan ja olin tosi arka.. Oon muuttunut ja helppo on jutella tuntemattomillekin, rakastan satunnaisia kohtaamisia, kun niissä ei ole mitään odotuksia tai vaatimuksia. Jostain syystä mun "ystävät" on kummasti ollu ns. "terapiasuhteita". Aina uudelleen löydän itseni tilanteessa, että multa kaivataan tosi paljon henkistä tukea ja apua. Ehkä olen sitten niin kotelossa, että mua luullaan vahvaksi. Tai tavallaan olenkin, kun oon tottunu selviytymään yksin. Viihdyn eläinten parissa ja luonnossa paremmin. Jostain kumman syystä tää parisuhde on kestänyt kuitenkin vuosia ja minusta tää on aika tasapainoinen. Mutta kerta toisensa jälkeen orastavat ystävyydet muuttuu muhun ripustautumiseksi ja sitten en jaksa ja pakko on vetäytyä.. En saa jotenkin omille asioille yhtään tilaa, en sitä osaa ottaa, pysyn piilossa tavallaan ja sitten ärryn ja väsyn.
Jos sun henki tai kainalot tai jalat haisee?
Jos ei haise, niin ota rennosti ja kyl se siitä.
mä inhoon sanaa narsisti jne. se vaan todistaa ihmisten tietämättömyyttä lisää.. (sori suorapuheisuus) heh
Ap:lle; mulla on sama ongelma.. tai monesti jää vaan yhteydenpito ystäviin.. saamattomuuttani ja olen vähän erakkoluonne.. tai oikeastaan on niin, että hengailin ystävien kans ku biletin (eli paljon) ja nyt oon selvin, niin en näe ketään vapaa-ajalla.. ehkä kerran kuus jaksan olla aktiivinen ja jos muistan..
onko kavereillas naisystävät tms. jospa jokainen tuon ikäinen keskittyy enemmän oman elämän/uran luovimiseen kuin muiden viihdyttämiseen. sun täytyy järkkäillä sellasia hyötyharrastuksia (mitä sulla varmaan jo onkin).. eli esim lenkkeily sähly kalastus tms. sieltä löytyy samanhenkisiä ja pystyy harrastuksen varjossa syventämään ystävyys suhdetta ihan rauhassa. ja kannattaa jutella ihan niitä näitä maailman ja paikkakunnan menoista. harva haluaa heti olla jakamassa elämänkertaansa. se tulee sitten ajallaan.. toiset tarttee siihen ehkä jopa pari rohkasuryyppyä. paras adjektiivi kavereitten hankinnas on rentous mutta myös aktiivisuus. ylläpidon tulis olla molemminpuolista..
ja useilla tosiaan tulee uusia kavereita ja tuttavia puolison myötä. ja päinvastoin saattaa vanhoja tuttuja ja kavereita jäädä taka-alalle.
tsemiä.. ;)
Näin siinä käy. Minua aikoinaan koulukiusattiin, ja aloin tosissani huolehtia itsestäni ja kehittää itseäni. Nyt olen siinä pisteessä, että minua haukutaan kylmäksi. En nimittäin löydä yhteisiä mielenkiinnonkohteita ihmisten kanssa ja koen ihmisten seuran tylsäksi. Siinä missä muut juoksivat baareissa, niin minä kehitin itseäni.
Täydellisen ihmisen elämä on yksinäistä, koska olemme kylmiä. Jos olet rehellinen itsellesi, saatko mitään noista ihmissuhteista? Oletko jo niin itsenäinen, että et enää tarvitse muita kuin tuntemaan tunteita?
Kerran tapasin erään miehen, joka piti itseään täydellisenä. Oli todella kylmä mies. Hänessä ei ollut lainkaan humaanisuutta. Hän kuvitteli, että olisimme hyvä pari, koska olemme molemmat niin täydellisiä. Kävikin niin, että huomasin, että toisin kuin mies, minä aidosti välitän lähimmäisistä enkä suunnittele kostoja entisille ystävilleni. Oikeasti se mikä ratkaisee on tunteet ja toisen ihmisen arvostus. Minä en kaikessa täydellisyydessäni kuitenkaan siedä ihmisiä, jotka eivät voi auttaa lähimmäistä ihan hyvää hyvyyttään. Minä olenkin epätäydellinen, koska olen hyvin tunneherkkä ja ylpeä siitä.
Täydellinen ei tarkoita tunneköyhää, koska tunneköyhä ei ole täydellinen.
Selvitätkö, miten sinä olet täydellinen?
Jännää, heti kun kehutaan niin tulee sontaa joka tuutista. Tiedän itsekin mitä on maksaa hinta siitä että uskaltaa sanoa olevansa jossain parempi kuin toiset ja on uskaltanut kehua itseään. Tosin se mitä joillain kauniilla ja komeilla ei ole, sitä ei kuntosalista eikä puuteriastioista löydy ja sitä sanotaan sydämeksi .
Ei se realistinen itsensä arviointi puoleen tai toiseen mitenkään huono juttu ole, mutta jos ruvetaan täydelliseksi itseä kehumaan, niin kyllä sitä mielellään pudottaa sellasen stuck-upin sieltä pilvilinnoista...
On väärin sanoa, että olen täydellinen. Lähinnä se, että jos toinen on lukenut ja kokenut paljon, niin alkavat perinteiset small talk -keskustelut tuntua tylsiltä. Itse ainakin rehellisesti myönnän olevani rationaalisesti hyvinkin itsenäinen. Toki olen tunnetasollakin, mutta kaipaan kuitenkin silloin tällöin muitakin ihmisiä.
Jokainen on täydellinen omana itsenään. Ihmiset eivät vain luota tunteeseen. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat todella tylsiä. Puhuvat vain monologisesti itseään kiinnostavista asioista eivätkä huomioi toista. Arvaa kiinnostaako tällaisen ihmisen seura? Jos toisesta välittää, niin voikin kuunnella, mutta jos ei ole edes tunnesidettä, niin mitä ihmettä jää jäljelle? Minä voin lukea samat asiat kirjasta. Kyllä me ihmiset tunnetta kaivataan eikä mitään rationaalisia juttuja.
Meitä on moneen junaan. Itse en ymmärrä facebook-villitystä, koska minua ei kiinnosta kuin parhaan ystäväni ja perheen tekemiset.
Siihen,että ei oo oikeita ystäviä voi olla monta syytä.Elämäntilanteet&kriisit vaikuttaa tosi paljon.Jos muuttaa elämäänsä toisenlaiseksi,eroaa,lapset kasvaa tms.Toiset tarvitsee enemmän ihmisiä ympärilleen,kun toiset.Toiset tykkää elää ikuista nuoruutta ryypäten.Ja toiset keksivät muita tapoja elää elämäänsä.
Voi kun voisin jutella sinulle "Olen yrittänyt :(". Ei vain taida oikein olla mahdollista saada yhteystietojasi!? Kirjoitin äskettäin viestin "Siis mistä ja miten ystäviä oikein saa" tälle samaiselle palstalle.. Jue se.
Nimimerkillä paljon kavereita omaava, mutta ei yhtään todellista ystävää.
no mistä päin eudaimonia87 olet? olen aloittaja.
Ja en todellakaan ole täydellinen! "täydellinen" on eri asia kuin täydellinen.
Ehkä tuo mun kirjoittama teksti oli muutenkin vähän huonosti selitetty, mutta olen tosi mukava ja sosiaalinen nuori mies ja silti olen yksin :(, siis tätä niinku yritin selittää. En ole täydelllinen enkä edes kovin hyvän näköinen omasta mielestä. siis ihan tavallinen vaan. huonosti selitetty teksti ja kauheesti tullut vastauksia :D
mut uusista ystävistä oon unelmoinnut!
Niin, kyllä "täydellinen" kuvaa varsin eri asiaa, kuin täydellinen. Eli Ymmärrän kyllä hyvin mitä tarkoitat.
Asun tällä hetkellä kuopiossa ja itselläni on se ongelma, että en oikein viihdy kovinkaan monen ihmisisen seurassa. Omaan siis paljon sellaisia kavereita, joiden kanssa voi käydä vaikkapa kuntosalilla, mutta kaikki nämä kaverit ovat vain joiltainosilta kavereita. Kukaan ei ole sellainen todellinen ystävä..
Siinäpä sitä sitten ollaan, kun viikonloppu tulee - yksin. Muut ovat toistensa kanssa ja minä miulummin sitten yksin, kuin heidän kanssaan.. Pelottaa, ettei omanlaisia ihmisiä sitten ole tarpeeksi tms..
ok. sä kuopio mä jyväskylä. harmi. :(