Jotenkin sunnuntaisivuilla olevasta jutusta sai vaikutelman että kodin ja koulun välit ovat kireät ja että lapsen kielteinen suhtautuminen kouluun psykologisoidaan.
Juttuhan sisälti tavanomaiseen tapaan vain pelkästään viranomaisten kannan asiaan. Rivien välistä voi vain arvailla mitä on tapahtunut. Onkohan lasta kohdeltu kaltoin viranomaisten toimesta? Ilmeisesti joku vanhempi on närkästynyt koulun puuttumisesta koti-asioihin.
Mitä jos Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen saisi osakseen vastaavanlaista törkeyttä viranomaisten suunnalta: ensin lyötäisiin halolla selkään niin kovaa että se menee katki (kuin Kuttulassa) ja sen annetaan pieni insuliinishokki. Lopuksi Pentikäinen vielä käärittäisiin mattoon (Loikala). Mitähän Pentikäisen miettisi jos hänen kielteinen suhtautuminen luokiteltaisiin hänen omaksi henkilökohtaiseksi ongelmakseen.
Kuinkahan monta insuliinisurmaa täytyy tulla julkisuuteen ennen kuin poliitikot ryhdistäytyvät ja alkavat toden teolla puuttua virkarikoksiin?
Juttuhan sisälti tavanomaiseen tapaan vain pelkästään viranomaisten kannan asiaan. Rivien välistä voi vain arvailla mitä on tapahtunut. Onkohan lasta kohdeltu kaltoin viranomaisten toimesta? Ilmeisesti joku vanhempi on närkästynyt koulun puuttumisesta koti-asioihin.
Mitä jos Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen saisi osakseen vastaavanlaista törkeyttä viranomaisten suunnalta: ensin lyötäisiin halolla selkään niin kovaa että se menee katki (kuin Kuttulassa) ja sen annetaan pieni insuliinishokki. Lopuksi Pentikäinen vielä käärittäisiin mattoon (Loikala). Mitähän Pentikäisen miettisi jos hänen kielteinen suhtautuminen luokiteltaisiin hänen omaksi henkilökohtaiseksi ongelmakseen.
Kuinkahan monta insuliinisurmaa täytyy tulla julkisuuteen ennen kuin poliitikot ryhdistäytyvät ja alkavat toden teolla puuttua virkarikoksiin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu, Matti. Itse olen kokenut julkisen sektorin mielenterveystyössä sellaista mm. totuuden väärentämistä sairaskertomuksiin, että minusta ne ovat tehty tahallaan ja asiakkaan vahingoittamistarkoituksessa. Kyse on voimakkaasta vallan väärinkäytöstä ja uskoisin myös, että väärentäjä on saanut nautinnollisia vallan käyttämisen elämyksiä, joita on haettu sopivan uhrin kohdalla alunperinkin. Tämä voi kuulostaa hätkähdyttävältä, mutta olin silloin kun sairaalaan jouduin 37 vuotias ja oli eräs nainen kiikarissa, mutta muutama hoitaja ja jopa lääkärikin väärensi rakkauteni psykoottiseksi. Valtaa halutaan ja sitä halutaan myös omankäden oikeudella. Maailmasta eristävä diagnoosi alunperin tuli, koska epäilin erästä virkamiestä rikoksesta. Nyt sitten vuosien jälkeen tämä mainitsemani nainen on lähestynyt minua tietyillä merkeillä ja en voi välttää vaikutelmaa, että hän silloin aikanaan pelkäsi itsekin joutuvansa mielisiraalaan, mutta nyt haluaa tutustua minuun ja kai halusi alunperinkin. En ole voinut ottaa tähän naiseen yhteyttä, koska lääkäri ja eräs hoitaja uhkasivat vuosien pakkohoidolla jos vielä ilmaisen tunteitani. Asia on todella monimutkainen ja pitkä ja aika usein öisin mietin, että ollakko vaiko eikö olla. Juttu on alkanut jo vuonna 1981 eräässä korkeakoulussa ja yhä se kai on kesken. Toisaalta sanoisin, että suurin osa ainakin lääkäreistä noudattaa lakia ja hyviä hallintotapoja, mutta nyt on ja oli kyse vakavasta mädännäisyydestä. En kuitenkaa yleistä tapahtumien johdosta muihin lääkäreihin tai hoitajiin ja olenkin saanut oikein empaattistakin kohtelua hoitotaholta.
Der Altelle: Psykiatrit ja psykiatrit ovat patologisia, minkä takia he valehtelevat tarkoituksellisesti. http://urbaanisanakirja.com/word/patologinen/34328/
Heillä on niin huono omatunto, että he eivät osaa kertoa tosiasioita asiakkaalle. Tarvittaessa keksitään diagnoosi, jota todellisuudessa ei ole asiakkaalla.
Sitten Matin aloitukseen:
Varsin todennäköistä on, että viranomaiset kohtelevat tylysti lapsia, kun taas vanhemmat liiankin hellästi. Koulun henkilökunnan ei kuulu puuttua kodin yksityisasioihin. Jos lapsi ei joka aamu ole ajoissa paikalla, niin se ei johdu aina kodista. Esim. koulumatkan liikennejärjestelyt ratkaisevat, mutta viranomaiset eivät huomioi tällaisia.
Aikaisempina vuosikymmeninä opettajan ja oppilaan välillä oli vuorovaikutus. Vuosi toisensa jälkeen se on vähentynyt ja muuttunut sähköpostin muotoon entisen reissuvihkon sijaan.
Poliitikot suojelevat viranomaisia, eivät osaa rankaista heitä. Sama on sekä opetus- että tarveysalalla. Ei kannata unohtaa, että sekä psykiatrit että poliitikot harjoittavat myös poliittista rasismia. Ainakin Harjavallassa poliittinen rasismi kuuluu paikallis- ja hoitokulttuuriin.
Kyllä useita tuhansia insuliinisurmia saadaan odottaa, että lääkkeiden väärinkäytöstä (lääkärin aiheuttamasta) "herätään" kehittämään valvontaa.
Kun lapsi lähtee turvallisesta pienestä kotiyhteisöstä suureen kouluyhteisöön hän muuttaa kirjaimellisesti toiselle planeetalle. Ympärillä on kymmeniä vieraita, erilaisia ihmisiä, joihin pitää luoda suhtautuminen. Koulu vaatii lapselta suuren ryhmän käytöstä, jota kotona ei ole koskaan ollut eikä siten myös opittu. Jos opettaja ei lapselle tätä opeta lapsen oman tarpeen mukaisesti, hänestä ei tule kunnon koululaista vaan alkaa syrjäytyminen.
Tänäkin vuonna tuhannet innokkaat ekaluokkalaiset alkavat nyt pudota. He alkavat oireilla ja mitä tekee opettaja? Hän saattaa moittia, pakottaa, alistaa yrittäessään saada hänet muuttumaan kouluputkilapseksi.
Vanhemmat häviävät lapsen elämästä totaalisesti koulupäivän aikana. He työskentelevät omassa työpaikassaan ansaitsemassa leipää lapselleen. Alaikäinen lapsi tarvitsee kuitenkin uudessa kouluyhteisössä jatkuvaa henkilökohtaista aikuisen läsnäloa ja huolenpitoa ja opastusta pikkuasioissakin. Ei opettajilla ja avustajilla ole kuitenkaan tähän mahdollisuuksia jokaisen kohdalla.
Sitten aletaan huutelemaan vanhempien perään apua. EI! Koulun ja sen aikuisten tehtävä on pitää huolta lapsista silloin kun heidän on pakotettu koulun penkille heidän vastuulleen. Vanhemmilla ei ole tietoa opettajien suhtautumisesta lapseen, hänen opetusmetodeistaan, eivätkä he voi tulla antamaan työnohjausta opettajalle. Vanhemmilla ei ole myöskään kokemusta siitä, miten lapsi elää suuressa monen sadan lapsen laumassa. Eivät he voi tulla työstään päivystämään ja opastamaan lastaan. Se on opettajien toimenkuvaan kuuluvaa toimintaa.
Lapsen lähimmät opastajat koulupäivän aikan ovat saman ikäiset toverit ja yläluokkien lapset. Kun lapselle tulee ongelmia kouluyhteisössä, lähimmät auttajat taitavat olla kaverit, jotka ovat yhtä tietämättömiä. Ei vanhemmilla ole sen kanssa mitään tekemistä koska he loistavat poissaolollaan.
Jos opettaja ei osaa (kerkiä) opettaa lasta hänelle sopivalla tavalla, turha on huudella psykologien ja kuraattoreiden puoleen ja käskeä heitä syyttämään siitä vanhempia.
Tämä on koululaisen todellista elämää.