Aviomieheni haluaa kissanpennun

Joo, kyllähän se kissa kannattaa ottaa ihmisellä jolla astma ja diagnoosi myös kissa-allergiasta. Ja joo, kyllähän se kissa kannattaa ostaa ilman tarkkaa miettimistä ja harkintaa ihan vain siksi että sattuu näkemään suloisia pentuja.

Kissa ei ole heräteostos vaan n. 20 vuoden sitoutuminen johon kuuluu paljon työtä, aikaa ja rahaa!

Omalla terveydellään ei kannata leikkiä vai haluatko sairaalaan kun meinaat tukehtua?

Mutta joo, provohan aloitus on. Toivottavasti ei oikeasti ole olemassa tuollaisia idiootteja.

Meinaako se, että jos haluaa kissan yhtäkkiä ettei siitä ole valmis huolehtimaan? Mua alkaa nii ärsyttämään ku aletaan heti negatiiviseen sävyyn puhumaan kun ei edes tunneta ihmistä. Jos lääkäri sanoo että se on ok nii ottakaa kissa, jos se ei sitten onnistu niin hommatkaa kissalle uusi koti.

Etukäteen ei voi tietää, miten sinun kohdallasi käy. Toisilla siedätys toimii ja toisilla ei. Prick testin tulos ei ole siinä mielessä luotettava, että käytännön allergiaoireet voivat olla aivan eritasoiset kuin mitä testi näyttää.

Voitteko sopia ystävienne kanssa, että saatte kissanpennun 'koekäyttöön'? Jos on huono tuuri ja sairautesi pahenee, niin voisitte palauttaa pennun alkuperäiseen kotiinsa.

Tässä oma kokemukseni:
Olen aina ollut hyvin selkeästi allerginen kissoille, koirille, hevosille etc.
Vuosi sitten löysimme mieheni kanssa orvoksi jääneen kissanpennun kadulta, ja päätimme ottaa sen kotiin ja kokeilla jos pärjäisin allergiani kanssa. Kissa eleli eristettynä eri tilassa kodissamme ja alussa aina vaihdoin vaatteet, kun olin ollut kissan kanssa, ettei karvoja (tai hilsettä, joka itse asiassa sen allergian aiheuttaa) tulisi muualle taloon ja pesin käteni.
Vähitellen sitten se käsienpesu ja vaatteidenvaihto rupesi unohtumaan ja huomasin, etten saanut oireita ja annoimme kissan olla vähän aikaa päivässä meidän kanssamme oleskelutiloissa. Kun edelleen meni hyvin, niin kokeilimme antaa kissan olla meidän kanssa koko ajan ja loppujen lopuksi siinä kävi niin, että siedätyshoito tepsi ja en enää saa muistakaan kissoista mitään oireita!
Nyt meillä on jo toinen adoptoitu kissa kotona, ja kunhan imuroi säännöllisesti ja pitää kodin suht puhtaana, ei kissa-allergiastani ole tietoakaan :)
Eli kannattaa tehdä siedätyshoito vähitellen, asteittain. Kyllä ainakin omalla osallani toimi!

Siedätyshoitoa ei todellakaan kokeilla ottamalla kissaa, vaan vierailemalla ahkerasti kissallisissa kodeissa tai toimimalla ensikotina (väliaikaiskotina) jollekin eläinsuojeluyhdistykselle.

Koskaan ei tiedä loppuuko allergia ja kissan ei tulisi kärsiä siitä, että ihmiset tekevät kokeita niiden kustannuksella. Kodinvaihto stressaa aina kissaa, ja kodista toiseen pompottaminen on julmaa.

Jos päätät ottaa niin vinkkinä että älä päästä kissaa makuuhuoneeseen, imuroi usein ja hankkikaa kissalle katollinen hiekka-astia, jottei hajut (ja allergeenit) leviä asuntoon. :) Suuri osa allergeeneistä on kissan syljessä ja täten myös turkissa, joten kissa kannattaa totuttaa myös vesipesuun, ja se kannattaa pestä n. kerran viikossa.

Tottakai allergia ja varsinkin astma voi pahentua kissan hankkimisesta, mutta on myös mahdollista, että omaan lemmikkiin tottuu niin, ettei oireita ajan kanssa tulekkaan.

Varsinaisia omia kokemuksia tilanteesta ei ole, mutta jos olisi niin luultavasti alkuun söisin allergialääkkeitä ja kokeilisin vähentää niitä ajan kanssa. Joko toimii tai sitten ei, yksilöllinen juttu..

Et voi ottaa kissaa.

Voi allergiasi oikesti tulla paremmaksi, jos sinu lapsesi hankkii kissan ja käyt siellä välillä.
Ja ystävsi kissojen luona.

Siinä jotain 20-30 vuoden päästä.

Minulle tuli pienoinen ongelma, meillä on 10v kissa ja nyt olen huomannut, että minulla on kurkku karhea ja kuivaa yskää Menin kurkkulääkärille hän tutki ja sanoi, että ei ole mitään vikaa, Mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että se on varmasti allegia mikä sirä kurkkua vaivaa, nyt en tiedä onko vaarallista jos jatkuvasti syön allegialääkkeitä, koska nyt en yski ja kurkku on ihan ok

Tätini on allerginen suunnilleen kaikille eläimille. Parisenkymmentä vuotta sitten hän siitä huolimatta adoptoi villikissapentueen (3kpl) ja hoiti niitä koko niiden elämän. Kissat juoksentelivat talossa siellä missä ihmisetkin. Tätini ei saanut niistä oireita, mutta sai kutiavaa ihottumaa ja vuotavat silmät ja nenän jos pikaisestikaan silitti jotain muuta kissaa. Ajan myötä hän jotenkin siedättyi kissoille yleisesti, ja nyt hän on jo jokusen vuoden ottanut hoiviinsa hylättyjä kissoja, hoitanut kuntoon ne joiden kohdalla järkevää, ja etsinyt niille uuden kodin. Mitään oireita ei ole ollut, mutta vieläkin hän saa ihottumaa jos silittää koiriani.

Siedätys voi siis onnistua hyvinkin, mutta toisaalta se saattaa yhtä hyvin pahentua. Ja sitä taas ei kai voi tietää etukäteen.