Auttaako tähän oikeasti mikään? Mikä? Edessä kuolema nuorena ja rakas mies jää leskeksi masentumaan. Lääkäreiltä tuntuu työkalut loppuneet. Ahmimista "hoidetaan" "hoitamalla" masennusta eli syöttämällä lääkkeitä ja hoitajan kanssa keskustelemalla siitä että "juu-u, ei ole ihmettä tapahtunut sitten viime käynnin, vieläkin on kaikki päin helvettiä, vieläkin vedän kaksin käsin ruokaa, hyvää päivänjatkoa, nähdään 3 viikon päästä." Ja paino vaan nousee ja nousee. Elämänlaatu 0.
Olen ihan epätoivoinen. Ikää 27, BMI yli 46 (160 cm 113 kg). Takana 5 v hoitoa: 3 v psykoterapiaa, tusina eri lääkkeitä, eri lääkäreitä, eri laihdutus/ruokavaliokokeiluja, osastojakso sairaalassa mielenterveyspuolella, kuntoutusjakso kuntoutuslaitoksella. Päädiagnoosi tällä hetkellä masennus. Muita: bulimia, ahdistuneisuushäiriö, ahmimishäiriö. Perusruokavalio ok, mutta kun syön normiruuan päälle ihan hirveät määrät makeaa, jopa 3 kiloa päivässä.
Olen ihan epätoivoinen. Ikää 27, BMI yli 46 (160 cm 113 kg). Takana 5 v hoitoa: 3 v psykoterapiaa, tusina eri lääkkeitä, eri lääkäreitä, eri laihdutus/ruokavaliokokeiluja, osastojakso sairaalassa mielenterveyspuolella, kuntoutusjakso kuntoutuslaitoksella. Päädiagnoosi tällä hetkellä masennus. Muita: bulimia, ahdistuneisuushäiriö, ahmimishäiriö. Perusruokavalio ok, mutta kun syön normiruuan päälle ihan hirveät määrät makeaa, jopa 3 kiloa päivässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu en ole asiantuntija mutta asiaa tutkiskelleena ja läheisiä lukuisia tuttuja tarkkailleena mielestäni lääkkeet vain pahentaneet ahmimista. Ongelma varsinkin noin pitkässä lääkityksessä on, että niiden lopettaminenkaan ei ole ihan yksinkertainen juttu, mm. fyysisen ja/tai henkisen lääkeriippuvuuden takia. Useimmat lääkäritkin ovat vastahakoisia lopettamaan lääkityksen, johtuneeko sitten lääkefirmojen maksamista provikoista vai lääketieteellisestä näkemyksestä, tiedä häntä.. Epätoivosta potilasta kun on helppo ammattilaisen auktoriteetin omaavan ihmisen johdatella. Uskaltaisin kuitenkin neuvoa etsimään lääkärin/terapeutin, joka on valmis tukemaan sinua lääkkeiden lopettamisessa ja ei-lääkkeellisten hoitomuotojen jatkamisessa. Muutenkin jos terapia on noin tuloksetonta, ei terapeutin vaihtaminen voi asiaa juuri pahentaakaan..? Kuten kaikissa vaikeissa asioissa, ratkaisu ei löydy kuin eri vaihtoehtoja kokeilemalla, mahdollisia ja mahdottomia. Usko parantumiseen on avain mutta missä sitä myydään, siinä pulma, itsekin masennuksesta ja syömishäiriöstä kärsivänä voin sitä vain ihmetellä. Oon kyllä kokenut myös onnistumisen hetkiä, juuri sen maagisen uskon ansiosta. Onhan sillä syövästäkin parannuttu. Se, mistä sitä ammentaa, on tää vaikeus. Ehkä siinäkin pitää vain väkisin kokeilla eri juttuja kunnes jokin toimii. Ja muistaa että jatkuvaa onnistumisen tunnetta ei ole olemassakaan.
Kannattaisi koittaa muita keinoja. Hypnoosi? Oma personal trainer - sellainen on vaikka vieressäsi vuorokauden ympäri tarvittaessa.
Itse ahmin vuosia ja ns parannuin siitää toisella syömishäiriöllä eli anoreksialla. Ahmimistani ei koskaan otettu tosissaan, kunnes jossain kai naksahti enkä enää syönyt juuri mitään. Sitten alettiin vasta hoitaa ja hössöttää, kun aloin näyttää luurangolta.
Mikä siinä on, että jos olet sh:n takia sairaalloisen lihava, se on vain oma vikasi ja sinun on siitä itse noustava, mutta kun olet sairaaloisen laiha vika on mielenterveyshäiriön johon olet sairatuntu ja siksi saat hoitoa?