Eli just rupesin vaa miettimää et ainaki omalla kohalla, oon ollu masentunu monta vuotta. En voi asua yksin enkä vanhempien luona, joten asun perhekodin tyyppisessä paikassa mikälie tuettu asumismuoto yms. tääl on ohjaajat ain arkisin päivällä.. Oon nykyää melkee aina vaa tääl, enkä liiku ulkona tai missää. Ei vaa kiinnosta. Sukulaisiin pidän todellä vähän yhteyttä ja niille ainoille kavereille hermoon ainaa ja valitan mun pahastaolosta. Lääkäri on sanonu et lääkkeet ei auta mun oloon ja en suostu käymää millää psykologilla/omallahoitajalla. Käyn toimintaterapiassa kerran viikkoon ellen keksi jotaa hyvää syytä peruu sitä. Viiltelen ja angstaan sit blogissa siitä mite paskaa kaikki on. Ja toivon vaan kokoajan kun vaa pystysin tappamaan itteni. Ei tämmöstä oloo vaa jaksa enää. Oon vast 18 vuotias mut tää elämä vaa on nii helvetin vaikeeta. Joten eiks se ois vaa kaikille helpotus jos päättäsin elämäni ?
Eiks se ois helpotus jos tappas ittesä..?
blögger94
399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Blogiin linkki?
Oma mielipide on, ettei kellään oo tai pitäisi olla sanavaltaa sun elämääs, että teet sillä mitä tahdot kun kyse on sun kehostas ja sillee. Jos haluat tappaa itsesi, ni go a head. Siihen ei oo kellää juuri sananvaltaa. Mut kyseessä on hyvin peruuttamaton teko, joka epäonnistuessaan voi jättää hyvinkin ikäviä fyysisiä/psyykkisiä vammoja pitkäksi aikaa. Mahdollisesti jopa loppuelämän ajaksi.
Suosittelisin siis mieluummin hakemaan apua tai vaatimaan terapiaa, jos lääkkeet ei tehoa. Vastoinkäymiset ikävä kyllä kuuluvat elämään, vaikkakin masennus ja muut ovat munkin mielestä liikaa vaadittua ihan keneltä tahansa. Et ansaitse masennustasi, saati kuolemaa. Ansaitset onellisen, tasapainoisen ja terveen elämän.
Ei olisi helpotus sinunkaan vanhemmille, jos lähtisit omin avuin. Miksi et halua käydä psykologilla? Kannattaa toki käyttää kaikki mahollinen apu. Käännä ihmeessä nuo emää tuhoavat mietteet iloisempiin. Kyllä ymmärrän että ihmien väsyy kun kaikki näyttää toivottomalta. Kyllä masennuksestakin voi parantua tai olomessaolo voi muuttua siedettäväksi. Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi ja sinullekin voi löytyä vielä lääke, terapia tai keino jolla saat elämisen motiivin takaisin. Jos sinulla on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus niin helpotusta saa kun muistoja ja patoutuenita tuntoja työstää kirjoittamalla ja puhumalla.
http://maailmaonpaha.blogspot.fi/ miu blogii.. en vaa haluu enää käydä missää psykologilla ku kävin ennen eikä mitää hyötyy ollu.. enkä muutenkaa oo mikää semmone ihminen joka pystyy puhumaan suoraan omista ongelmistaan, siis silleen kasvotusten. Kyl mie voin kertoo asioita mitkä on tapahtunu aikasemmi ja mitä ne jo tietää mut nykyhetkestä en pysty puhumaan.. Jotenki vaa tuntuu silt et se ois helpotus äitille jos mua ei ois enää ja muita tuskin ny hirveemmi ees kiinnostaa.