Ajan päivittäin työmatkaa 40 km/suunta, ja reitilleni mahtuu tieosuuksia lähes kaikenlaisilla nopeusrajoituksilla, taajama-alueista kanta-/maanteihin ja moottoritietäkin toistakymmentä kilsaa. Tällä työmatkalla joudun toistuvasti todistamaan niin uskomattomia piittaamattomuuden, välipitämättömyyden, minä ite-ajattelun ja suoranaisen liikennevittuilun tapauksia, että on vaikea uskoa asuvansa ns. sivistysvaltiossa, jossa eräiden kertoman mukaan sellainenkin instanssi kuin poliisi pitää virkaa.
Haluan huomauttaa, että en todellakaan pidä itseäni "muiden jaloissa" pyörivänä kuskina, vaikka pyrin aina noudattamaan nopeusrajoituksia ja muita liikennesääntöjä kuten autokoulussa on opetettu. Teen ratkaisuni nopeasti ja toimin ripeästi, mutta sekään ei tunnu tuolla riittävän.
Eli edetäänpä alueittain, ja aloitetaan taajamista: 40 km/h:n alueilla se 40 km/h tuntuu olevan lähestulkoon mahdoton ajatus toteutettavaksi. Ajetaan takapuskuriin kiinni, välillä lasketaan vähän rakoa ja sitten taas kiihdytetään perään kiinni, ikäänkuin sillä saataisiin edelläajava jotenkin "pelästymään" ja ajamaan kovempaa. Ohituksiakin tehdään näillä nopeuksilla, kun tuntuu vain olevan niin helkkarinmoinen kiire saada se äsken lähikaupan tarjouksesta ostettu lohifilee ja 12-packi kylmään. Ja tämä korostuu tietenkin aamuisin ja iltapäivisin, ikäänkuin se työpaikalle pääsy tai kotiin Kauniita ja rohkeita tuijottamaan pääsy olisi kiinni siitä että Just Nyt Täytyy Päästä Tuosta Ohi.
Sitten maantiet ja 60-80 km/h-alueet: sinne maantielle (jonka varrella hyvin usein sattuu myös olemaan pihateitä) on ihan pakko päästä ohittelemaan ja hiillostamaan persiissä kiinni, kun edelläajava ei taaskaan aja tarpeeksi kovaa ja kiire on niin kauhea. Mikä vitun kiire????? Miksi??? Onko se niin mahdotonta ajoittaa omaa lähtöään niin, ettei tarvitse ajaa kuin viimeistä päivää? Onhan se tietty, tyhmä kysymys. Peltipoliiseistahan ei tarvitse välittää, ei niissä kuitenkaan ole kameraa, ja vain köyhät niitä sakkoja pelkää, niinkö se on? Näitä edellämainittuja pihateitä sitten ei juurikaan kunnioiteta, puhumattakaan koulumatkalaisten kävelyreiteistä, koska mitäs on sattunut talonsa just sinne rakentamaan, ja kiire on kova. Esimerkki: eräänä aamuna perässäni ajoi Baijerin Johtotähdeksikin joskus kutsuttu menopeli 80-luvulta, kuskina n. 40-v. rouva ja kyydissä n. 8-v. tyttö. Tuskin olisi sunnuntain Hesari mahtunut autojen väliin. Tyttö vielä keksi alkaa vilkuttelemaan jotain jotta peruutuspeilistä huomaisin, kunnes äippä sitten päätti että käännytään nyt sitten tuosta vasemmalle. Ilman vilkkua tietysti, vaikka vastaantulevaa liikennettäkin oli. Näinkö sen on mentävä?
Ja sitten ne moottoritiet. Vilkun käyttö, mikä jumalauta siinä on niin vaikeata? Jopa pimeällä, sadekelillä? Nämä vihoviimeiset pulloperseet ajavat jälleen kerran aivan takapuskuriin kiinni, ja sitten kun ohi lähdetään, niin hyvin usein se tapahtuu ilman vilkkua ja tietenkin vasta sitten kun itse olen lähdössä ohittamaan esim. rekkaa tms. niin että on pakko palata omalle kaistalle. Oli miten oli, kun ohi on päästy, niin leikataan ilman vilkkua eteen, lasketaan nopeutta ja jäädään nysväämään siihen. Kun ohi nyt oli vaan PAKKO päästä. Ja seuraavasta rampista sitten tietenkin pois, kun ABC:n valot näkyy ja kusihätä yllättikin juuri. Ikäänkuin sitä viimeistä kilometriä ei olisi voinut ajaa kiltisti siellä takana. 120 km/h ei tunnu millään olevan riittävä rajoitus, vaan 140 km/h näyttäisi olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Mikä piru siinä on niin vaikeaa ajaa sitä asetettua nopeutta? Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikki nopeusrajoitukset ovat olemassa hyvästä syystä, eli turvallisuuden vuoksi, eivät autoilijoiden kiusaamiseksi. Ja mikä helvetti siinä todellakin on, että se auto tuntuu muuttuvan järkevänkin kuskin käsissä pelkäksi mulkun jatkeeksi? Ja mistä se ainainen kiire tulee? Ja miksi on niin helvetin vaikeaa ottaa muutkin ihmiset huomioon??? Veikkaanpa, että kaikkiin näihin pätee vastaus "kun muut niin minäkin". Mutta sitten samalla korostuu se kaikista pahin ajatusmalli, eli "minä ite, ensin, nyt, muilla ei väliä". Sangen ristiriitaista, sanoisin.
Suosittelisin käyttämään ainakin hetken noiden kysymysten pohdintaan. Ja sen jälkeen miettimään omaa käytöstään liikenteessä.
Haluan huomauttaa, että en todellakaan pidä itseäni "muiden jaloissa" pyörivänä kuskina, vaikka pyrin aina noudattamaan nopeusrajoituksia ja muita liikennesääntöjä kuten autokoulussa on opetettu. Teen ratkaisuni nopeasti ja toimin ripeästi, mutta sekään ei tunnu tuolla riittävän.
Eli edetäänpä alueittain, ja aloitetaan taajamista: 40 km/h:n alueilla se 40 km/h tuntuu olevan lähestulkoon mahdoton ajatus toteutettavaksi. Ajetaan takapuskuriin kiinni, välillä lasketaan vähän rakoa ja sitten taas kiihdytetään perään kiinni, ikäänkuin sillä saataisiin edelläajava jotenkin "pelästymään" ja ajamaan kovempaa. Ohituksiakin tehdään näillä nopeuksilla, kun tuntuu vain olevan niin helkkarinmoinen kiire saada se äsken lähikaupan tarjouksesta ostettu lohifilee ja 12-packi kylmään. Ja tämä korostuu tietenkin aamuisin ja iltapäivisin, ikäänkuin se työpaikalle pääsy tai kotiin Kauniita ja rohkeita tuijottamaan pääsy olisi kiinni siitä että Just Nyt Täytyy Päästä Tuosta Ohi.
Sitten maantiet ja 60-80 km/h-alueet: sinne maantielle (jonka varrella hyvin usein sattuu myös olemaan pihateitä) on ihan pakko päästä ohittelemaan ja hiillostamaan persiissä kiinni, kun edelläajava ei taaskaan aja tarpeeksi kovaa ja kiire on niin kauhea. Mikä vitun kiire????? Miksi??? Onko se niin mahdotonta ajoittaa omaa lähtöään niin, ettei tarvitse ajaa kuin viimeistä päivää? Onhan se tietty, tyhmä kysymys. Peltipoliiseistahan ei tarvitse välittää, ei niissä kuitenkaan ole kameraa, ja vain köyhät niitä sakkoja pelkää, niinkö se on? Näitä edellämainittuja pihateitä sitten ei juurikaan kunnioiteta, puhumattakaan koulumatkalaisten kävelyreiteistä, koska mitäs on sattunut talonsa just sinne rakentamaan, ja kiire on kova. Esimerkki: eräänä aamuna perässäni ajoi Baijerin Johtotähdeksikin joskus kutsuttu menopeli 80-luvulta, kuskina n. 40-v. rouva ja kyydissä n. 8-v. tyttö. Tuskin olisi sunnuntain Hesari mahtunut autojen väliin. Tyttö vielä keksi alkaa vilkuttelemaan jotain jotta peruutuspeilistä huomaisin, kunnes äippä sitten päätti että käännytään nyt sitten tuosta vasemmalle. Ilman vilkkua tietysti, vaikka vastaantulevaa liikennettäkin oli. Näinkö sen on mentävä?
Ja sitten ne moottoritiet. Vilkun käyttö, mikä jumalauta siinä on niin vaikeata? Jopa pimeällä, sadekelillä? Nämä vihoviimeiset pulloperseet ajavat jälleen kerran aivan takapuskuriin kiinni, ja sitten kun ohi lähdetään, niin hyvin usein se tapahtuu ilman vilkkua ja tietenkin vasta sitten kun itse olen lähdössä ohittamaan esim. rekkaa tms. niin että on pakko palata omalle kaistalle. Oli miten oli, kun ohi on päästy, niin leikataan ilman vilkkua eteen, lasketaan nopeutta ja jäädään nysväämään siihen. Kun ohi nyt oli vaan PAKKO päästä. Ja seuraavasta rampista sitten tietenkin pois, kun ABC:n valot näkyy ja kusihätä yllättikin juuri. Ikäänkuin sitä viimeistä kilometriä ei olisi voinut ajaa kiltisti siellä takana. 120 km/h ei tunnu millään olevan riittävä rajoitus, vaan 140 km/h näyttäisi olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Mikä piru siinä on niin vaikeaa ajaa sitä asetettua nopeutta? Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikki nopeusrajoitukset ovat olemassa hyvästä syystä, eli turvallisuuden vuoksi, eivät autoilijoiden kiusaamiseksi. Ja mikä helvetti siinä todellakin on, että se auto tuntuu muuttuvan järkevänkin kuskin käsissä pelkäksi mulkun jatkeeksi? Ja mistä se ainainen kiire tulee? Ja miksi on niin helvetin vaikeaa ottaa muutkin ihmiset huomioon??? Veikkaanpa, että kaikkiin näihin pätee vastaus "kun muut niin minäkin". Mutta sitten samalla korostuu se kaikista pahin ajatusmalli, eli "minä ite, ensin, nyt, muilla ei väliä". Sangen ristiriitaista, sanoisin.
Suosittelisin käyttämään ainakin hetken noiden kysymysten pohdintaan. Ja sen jälkeen miettimään omaa käytöstään liikenteessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä.
Tuolla on oikeasti paljon sellaisia kuljettajia jotka on kuin viikatemies liikenteessä.
Selviävät liikenteessä vain sillä että ehkä puolet liikenteessä ajavista
noudattaa edesä jollain lailla liikennesääntöjä mutta ennen kaikkea
omaa kohtuulliset ajotavat. Muut joustaa, pitää pelivaraa, ajaa hyvillä
ajotavoilla niin näille perheen äityleille jää tilaa sitten sählätä
lapsensa kanssa liikenteessä.
En tunnista itseäni tuosta avautumisesta.
Toisekseen ihme ja kumma, kun kukaan ei ahdistele eikä hiillosta minua liikenteessä.
1. Mikä on alinopeus?
2. Tööttääkö kukaan sulle tai vilkuttaako valojaan sulle?
3. Oletko parempi ajaja kuin muut?
1. nopeus, joka saa aikaan aloituksessa kuvattuja tilanteita.
2. harvemmin, joskus poliisista, onnettumuudesta tai hirvestä vilkautetaan.
3. tuskin, uskoisin olevani ihan keskivertokuski.