Niin hirveä ikävä miestä, joka vain leikki tunteillani. Sanoi vaikka mitä, mutta mikään ei ollut totta. Ei yksikään asia. Otin kaikki tosissani, rakastuin häneen syvästi ja säryin pahasti. En voinut luottaa mihinkään. Hänellä menee hyvin, hän on aina yhtä tyytyväinen ja nauravainen. Olen itse hänen takiaan itkenyt läpi viimeisen vuoden ja ajoittain jo sitä ennenkin. Kolme vuotta olin hänen lelunaan. Tietysti olen elänyt normaalia elämää, mutta rankemman kautta. Lopulta olen ymmärtänyt, että en minä vahvasta tahdostani huolimatta pääse tästä suosta yksinäni kuiville. Olen joutunut aloittamaan masennuslääkkeet pari viikkoa sitten ja hoidin itseni samalla psykoterapia-arvio -jonoonkin. Näin paljon voi satuttaa herkkää ihmistä kun leikkii aidoilla, oikeilla tunteilla. Odotan valoisia päiviä. Onneksi nyt tuntuu jo hieman paremmalta. Olen ansainnut vain hyvää. Mutta en osannut ajatellakaan, millaisia käärmeitä maa päällään kantaa!
Varoittava esimerkki
Valehtelijan uhri
11263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mutta ilman itkua, ilman lääkityksiä, jäljellä on vain suunnaton raivo ja viha. Joskus laittanu postia että ottais yhteyttä, saisin viimein selvyyden miksi teki niinkuin teki, mutta turhaan olen pyyntöjä tehnyt. Kai kuitenkin omatunto tekijää soimaa, en tiedä, mutta kai on ylpeä tekosestaan.
Monikohan on "uhriksi" joutunut, säälin niitä joilla heikko itsetunto ja joutuneet hakeutumaan hoitoihin tuon sutkin vuoksi.
Tsemppiä sulle, kyllä se tilanne vielä laukeaa. Ja onhan sanonta että kaikki se minkä teet toiselle, sen saat itsekkin kokea.
Se varmasti on pelastanut sinun vointiasi ja jaksamistasi, kun olet suunnannut vihaas reilusti häneen. Olet kysellyt häneltä ja ollut hänelle vihainen. Minä en ole osannut sellaista vielä tuntea. Olen ollut niin rakastunut, olen aina kääntänyt asiat hänelle parhain päin ja etsinyt vikaa itsestäni. Olen aina kääntänyt kaiken pettymyksen ja turhautumisen itseeni ja haudannut kaiken sisälleni. En ole puhunut kenellekään siitä, miten hän on minua kohdellut ja olen ollut sekä muille että myös hänelle kuin tätä kaikkea ei olisikaan tapahtunut minulle. Olen vain rakastanut häntä ja yrittänyt loputtomasti keksiä selityksiä sille, miksi näyttäisi siltä että hän on paskiainen mutta ei hän oikeasti ole. Sen tähden olen ollut hyvin ahdistunut. Olen aina mieluummin syyttänyt itseäni siitä, että minä en kelpaa hänelle, että hän puhuu totta mutta kun minussa on joku vika. Minä olen ruma, tyhmä ja kelpaamaton. Sen takia olen voinut niin huonosti. Ja hän ei ole joutunut millään tavalla kokemaan tai näkemään sitä, mitä on minulle tehnyt.
Kyllä se vaan toi pelon uusien suhteiden rakentamiseen. Ainoat suhteet vain livessä mitä rakennan, mutta yhäkin se raivo ja viha tuota paskiaista kohtaan.
No, en köyhynyt hänen käytöksensä vuoksi, siis millään lailla se ei kaikkia kohtaan tunteita tappanut, mutta varovaisuus kyllä on se mikä panee kaikea epäilemään, mitä joku mies sanoo.
AI..........Sä oot valehtelijan uhri.
Kehtaatkin taas valehdella VALEHTELIJA!
"Nottana myö tullahan tuolta nuin pohojan tähren alta, notta tuota tästäpi syystä mie kirjuuttelen vähä työllain kui mikääki vajuukki"
Oliko se se juorukello. Nyt et voi mennä minnekään kun pilas sun maineen vaikkei mitään edes tapahtunut. Pahimpia sikoja tuollaiset valehtelijat.
Empä tiedä kuinka paljon on kesinyt satuja ja tarionoita tännekkin, mutta sen tiedän että on aktiivisesti nykyisin täällä ollu esillä. En tosin ole itse kun viime viikolla vasta löytäny tämän saitin, niin en voi sanoa kauanko on jo omaa soopaansa tännekkin ehtiny naisille lappaa.
Toivottavasti eivät mene samaan halpaan. On lipeväkielinen, mutta se kieli on kun käärmeellä, kakshaaranen ja toisesta tulee sitä liirumlaarumia, ja toinen on myrkkyä täynnä, jonka välillä sylkee päin näköä.
Näitä tapauksia löytyy, myös omakohtaista kokemusta. Usko ihmiseen on mennyt. Miten sitä enää uskaltaa luottaa? :(
Se on todella hyvä ja aito kysymys. Olen opetellut lukemaan vain tekoja. Sanat on menettäneet täysin merkityksensä. TÄYSIN.
Ihmisissä on hyvin paljon valehtelevia käärmeitä. Ihmisiä jotka etsii vain itselle eikä suo toiselle. Jatkuvilla valheilla viedään toiselta aikaa ja muuta arvokasta joka olisi tarpeellista tulevaisuuden suunnittelulle omassa elämässä. Vaikka totuus koskee kipeästi se olisi parempi tietää jo alussa. Kun tartuttaisiin ajoissa epäkohtiin ja pieniinkin valheisiin, ne voi johdattaa suurempaan virtaan ja hukuttavaan jokeen.
Miten voit ikävöidä sellaista miestä? Rakkaus koukutti mutta irrottaudu siitä.
Katso rehellisesti mitä hän on ja vähä vähältä ikäväsi sammuu! Näe hänet onnettomaksi reppanaksi joka ei osaa elää muita arvostaen. Hän voi esittää olevansa tyytyväinen ja että hänellä menee hyvin. Usko pois, hän joutuu elämässään asioiden eteen jotka vielä kasvattaa häntä. Sinä et ole vastuussa hänen elämästään ja onnestaan vaan omastasi. Miksi antaisit hänen pilata sinun elämäsi, päästä irti jo ajatuksen tasolla, olet ansainnut paljon parempaa!
Usko pois, minä ihmettelen itsekin miksi ikävöin. Yritän tehdä kaikkea ehdottamaasi ja olen nyt jo hyvällä tiellä. Yhteyden katkaisin keväällä enkä ole yhtään kertaa sortunut :) En saattanut millään uskoa juuri hänen olevan käärme. Hän oli mielestäni niin paljon korkeammalla tasolla henkisesti ja eettisesti. Mutta se oli vain kuori. Koko hänen elämänsä on valhe!