parantuneet, painonne?

Ei ole! Liian vähän, täytyisi olla VÄHINTÄÄN se normaalipaino! :) "Saat jäädä siihen" tarkoittaa varmaan, että lääkäreiden mukaan se on tarpeeksi hyvä paino... Mutta mieti, onko alipaino sittenkään tarpeeksi hyvä? Painohan ei ole parantumisen mitta ainoastaan.

Itse jahkailin kauan normaalipainon ja alipainon rajoilla, kunnes tajusin, ettei mikään varsinaisesti ollut muuttunut, vaikka paino olikin "terveellisissä" lukemissa. Kuten ennen aika meni laihtumiseen, nyt keskityin täysillä painon pitämiseen paikoillaan. Vihdoin syksyllä annoin painoni nousta siihen mihin se oikeasti haluaa, söin kaikkea silloin kun oli nälkä ja mieli teki. Eikä se vaatinut kuin kontrollista luopumista ja uskallusta!

Nyt painan n. 54 kg ja olen 169cm pitkä. Riippuu ihmisestä mikä on hyvä paino, mutta normaalipaino sen olla pitää joka tapauksessa. Minullekin sanottiin jo 47 kiloisena, että riittää hyvin, ei kannata enempää ruveta lihottamaan, ettei mene ahmimiseksi... Elämäni helpottuin kertaheitolla, kun tajusin, että päätän itse, annan ajatusten olla ja tyydyn siihen biologiseen painoon. Ja koko ajan ajattelen vähemmän ja vähemmän syömistä, painoa tms. Olen ehkä jopa onnellinen ;)

Eli viisi kiloa ainakin lisää, ja kun olet varma, ettet vahingossakaan laihdu, vaaka pois! Sen kyttääminen on turhaa kun syömiskontrolli hellittää. Toivottavasti ymmärrät, vaatii uskallusta nostaa se paino, mutta muuten paraneminen jää haaveeksi :/ Pitkä tarina :D

Huoh, koittakaa nyt jo uskoa, pelkän pituuden ja painon ilmoittaminen ei kerro mitään, jos ei kerro ikäänsä. Aikuiselle nuo nykyiset lukemat olisivat alipainon puolella, lapselle (alle 18) ne ovat normaalipaino.

ennnen 39, 162 nyt 52 168:) mutta antakaas ohjeit miten saisin minä kuvan takaisin:/

Ikä 16v.
Pituus 169.4cm.
Alin paino 31.3kg.
Ylin paino 52.5kg.
Tämänhetkinen paino 39.2kg.
Ihannepaino 35.5kg.
Anoreksia nervosa, ollu jo muutaman vuojen.

Pituutta : 166cm
Paino alimmillaa 39kg
Tällä hetkellä 48kg

Olen tyytyväinen mitä olen nyt .. kun mietin miltä olen näyttänyt niin en ikinä halua enää siihen! Oloni on parempi nyt.. Olen vielä päästäni ehkä sekaisin kun en voi lopettaa laskemista mutta olen tyytyväinen itseeni :)!

Itselläni on pituutta 170cm rajamailla, alimmillaan olen painanut varmaan 43 kg. Siitä ajasta, jolloin sairastin anoreksiaa (kesti pari vuotta) en itseasiassa muista hirveästi mitään. Tällä hetkellä olen parantunut täysin ja käydessäni kuntosalilla aktiivisesti muutaman vuoden ajan (tämä varmasti osasyy paranemisellekin) ja lihasmassaa tullessa runsaasti painan tällä hetkellä 64 kg. Anorektisen näkökulmasta tällainen paino on varmasti läskin mittakaavassa, mutta itseasiassa käytän edelleenkin vaatteita kooltaan S/XS tai 34-36. Vaikka toisaalta haluaisin tiputtaa painoni n. 5kg olen kuitenkin melko varma siitä, että näytän nykyään huomattavasti paremmalta kuin parikymmentä kiloa sitten, joten ihmiset hyvät, yrittäkää parhaanne parantua hankkimalla muitakin ilonaiheita tai kehittymisen kohteita/kontrolloinnin kohteita kun syömisenne niin varmasti alkaa elämä pikkuhiljaa hymyilemään :).... ja se laskeminenkin unohtuu sitten jossain vaiheessa: yksi stressin aihe vähemmän. :D

Pituus 173cm ja paino 54-55kg tällä hetkellä, mutta painonnosto on vielä kesken.
Kyl sen huomaa, kun syö hyvin ja ravinteikkaisti ni aivot pelaa paaaaljon paremmin ja voi muutenki henkisesti sekä fyysisesti paremmin. :)

Kohta kymmenen vuotta terveenä.

Sairastin anoreksian pahimmat ajat 13-14 vuotiaana. Nyt ikää on 24.

Pahimmillaan painoin anoreksia-aikoina 32 kg. Pituutta minulla oli silloin (ja on edelleen, pituuskasvun, mikäli sitä nyt ylipäätäänkään olisi ollut vielä tulossa, tuo sairaus ainakin vei) 162 cm.

Terveenä ollessani olen enimmillään painanut 56 kg, tällä hetkellä painoa on ehkä 49 kg elämäntaparemontin seurauksena. Yhtään liikaa en painanut tuolloin 56 kiloisenakaan, mutta viihdyn ehkä kuitenkin paremmin tässä urheilullisessa noin viidessäkympissä. Tällä kertaa tähän sentään on päästy terveesti eikä pelleilemällä syömisen kanssa, ja yhtään alemmas ei tarvitse ainakaan painon laskea.

Iältäni olen 15-vuotias ja painan tällä hetkellä n. 39 kg (en saisi tietää tarkkaa painoani). Alimmillani oli n.36kg. Pituus on 165cm. Olen aina ollut pienipainoinen ja en ole koskaan painanut 42kg enempää. Alku tälle anoreksialle on tullut jo 2009 vuonna ja nyt tämän vuoden puolella anoreksia on tullut oikein kunnolla päälle. Ajattelin itselläni olevan vain ortoreksia, mutta sairaalaan päätyessäni tajusin, kuinka alipainoinen olin ja olen edelleen. Painonnousu pelottaa, mutta pakkohan se on. Kun en voi tälläiseksikään jäädä. Anoreksia on sitkeä, mutta itse on oltava sitkeämpi!

www.jjennaaah.blogspot.fi

Alin painoni oli 39kg. Nykyään en enää käytä vaakaa koska en luota että pystyisin elämään sen tiedon kanssa ilman että tekisin asialle jotain. Mutta luulen, että painoni on siinä 55-60kg kieppeillä. Paljon on siis tullut takaisin, niin painoa kuin hyvää oloakin :))

Olen 13v ja painoin alimmillani 155/33. Kun olin terve 158/44. Nyt olen 160/37 ja tavoite painoa ei ole.

http://kikislittlestory.blogspot.fi/

Kirjoitan blogissani tällä hetkellä bulimiasta ja miten se vaikuttaa minuun vielä vuosien jälkeen varsinkin kun olen raskaana.

Mä olen 165 cm, pitkä, pään pidempi kuin monet muut kadulla likkkujat, ja lähes tavoittelen jo yli 170 cm, pituutta. Olen vähän sairastanut anoreksiaa aikaisemmin, ja tarvitsen tätä sairautta, kovin paljon vielä... Mun paino on alimmillaan, ollut lähes, vain 35 kg, kun mä painoin 38 kiloa, ja mulle näytetiin sitä vääristynyttä maailmaa, omaa minäkuvaani, kun aurinko paistoi syksyn säteitä, käydessäni suihkussa, puunvärisen, koivukehyksisen meikkaus-pöydän, sen lipaston isoon peiliin. Harjasin vain hiuksiani, ja totesin näyttäväni jo sairaalta. Kun käytin hallusinaatiota, se paino meni ihan hyvin, kun kannoin kauppakasseja, saatoin vain miettiä, että mistä mä sitten sitä ruokaa ja rahaa saan. Kaverini, tuttavani, jolla on kaksoisolentokin, joka on lääkäri katsoi vain pitkään silmiini, ja totesi voi ei... "Nämä ovat sulle." Nämä olivat onnen hetkiä sokerista, ja pelikoneen lahjoittamasta parista-kymmenestä sentistä, senttien sentin vajaamielisyydestä, jolla sai ostettua kaksi, tai yhden lakritsipatukan, ehkä jopa mehun ja tikkarin sijaan.
Nyt mun paino, on lähes 60 kg, (tarkoittaa: yli, tai vähän alle 60 kg) en tietenkään halua nähdä itseäni sellaisena. Mun paras ystäväni, hänen joka eli kanssani, ympäristössä, äsken kadulla, totesi mun olevan kaunis, mutta valitettavasti en kyennyt, tuntemaan itseni lisäksi yhtään mitään. Olin kaunis, vaikka olinkin laiha, olin yksiköllinen. Olin laiha, kaunis, ja mutta yksiköllinen. Ja olin ihan yksityisesti paikalla, vain sua varten. Miksi sulle on niin hirvittävän tärkeää saada tietää palljonko painat terveenä? Tai paljonko terveet anorektikot painavat? Mä en tuntenut mitään, ja elämän kohokohta, tiskirätti piirongilla ei ollut mitään muuta, kuin etova. Mä tunsin itseni lisäksi muita ihmisiä, joita en halunnut edes tavata. Mä olin niin nolo, mä en tosiaan tiennyt...

"Miltä muut ihmiset tuntuivat?"

44v 176cm ja 60kg, 30v sitten alkoi sairaus josta koskaan ei mieleltään pääse täysin irti. olen tyytyväinen että olen ikäisekseni näin hyvässä kuosissa kuitenkin.

Alkujaan olin 148 cm ja pahimmillaan 28,9 kg. Nyt 160cm, ja 56 kiloa.

Pistetään jatkoks 160cm, enimmillään 55kg, pahimmillaan 28kg ja nykyinen 31kg. vielä liian vähän, mutta aloitin vasta parantumisen.

39 suunnilleen alimmillaan ja pituutta 162
nyt:53 ja pituutta 169.
parantuminen menos.tuo 53 kg on minun kehoni totuttu normaali paino,saan kyl olla onnellinen ku jäi pieni maha,jos sitä mahaksikaan asti on sanomista.
mutta kuitenki häpeän yhtä asiaa:persettäni!:(

hei tässä alimpien painojen kertoilussa ja mahd. vertailussa ei kyllä ole mun mielestä mitään parantumismyönteistä vaikutusta !