Kaikki alkoi siitä kun menin ylä-asteelle.10vuotta sitten elämäni rupes hyppimään..koulussa minua potkittiin, hakattiin, haukuttiin..muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja lähdin opiskelemaan.samat kuviot rupesivat toistamaan itseään ammattikoulussa. Ya-ajat jätti liian syvät arvet, join ammattikoulusta itseni pihalle.Löysin ensimmäisen rakkauden(tietämätti sillon mitä on edessä)muutin hänen kanssaan yhteen,kunnes selvisi että mies ei ollutkaan puhdas, vankilakierre takana, huumeita,viinaa.sekotti minut siihen elämään.häneen kanssa koin jotain mitä en kenenkään toivo kokevan koskaan..pakko nielemistä lääkkeitä, viinaa, huumeita, puukkoa kurkulla, aseella osoittamista,8kk käymättä ulkona, olin suljettuna kodissani "elämäni rakkauden kanssa" olin vanki.kunnes tuli se päivä että poliisit löysivät hänet ja lähti istumaan. huokasin helpotuksesta että pääsen taas elämään.kävin vierotushoidoissa,puhumassa ammattilaisille vuoden tein tätä kunnes olin taas elämässä uudestaan(luullen että kaikki on ohi ja unohdettu).Rupesin seurustelemaan miehen kanssa, olimme kumpikin töissä, asuimme yhdessä, 4vuoden seurustelen jälkeen päätimme että menemme naimisiin, 6viikkoa ennen hääpäivää todettiin että olen raskaana ja päätimme pitää vauvan.kunnes se taas alkoi 3viikkoa 4päivää ennen hääpäivää mies petti minua,syytti minua siitä että teki niin,kävi käsiksi työnsi rappuset alas,erottiin samana iltana ja muutti samana iltana pois.jäin kaksin vauvan(tai ainakin kuvittelin niin)viikko tapahtuman jälkeen sain keskenmenon.olin rikki en tiennyt elämän ilosta mitään. 1.5vuotta meni että pystyin edes katsomaan miehiin tai luottamaan. tutuistuin mieheen ja kerroin sille elämäni taustan, ja hän ei uskonut korviaan miten minua on voitu satuttaa paljon.olin löytäny ystävän. mies tunnusti rakkauden minuun, mutta en halunnut rueta seurustelemaan(koska olen siinä pelossa että minut taas rikotaan). mies ymmärsi mutta ei luovuttanut ajatusta että oltaisiin yhdessä, joka päivä tuli ihania viestejä ja kävi kylässä,tehtiin kaikki yhdessä, ja minä sulin häneen, en halunnut enää olla vaan ystävä..vaan paljon enemmän.. mutta en kiirehtien halunnut suhteeseen, koska edelliset suhteet olivat jättänyt liian syvät arvet ja pelot minuun.. pari viikkoa sitten menin miehen luokse ja tunnustin rakkauden häneen ja että olen oppinut luottamaan häneen, sanoin että olisin valmis.. ja taas se alkoi, mies olikin jotain muuta kun luulin..kertoi minulle että oli puhunut lämpiä sen takia että saisi minut makuuhuoneeseen, mutta minä en ole ihminen joka hyppii suinpäin sänkyyn, mies ei halunnut minua oikeesti vaan pelkästään seksiä..en voi olla enää yhteydessä häneen, hän rikkoi minut.. tänä vuonna olen rikkonut sydämeni, menettänyt 3ystävää kolarissa..viime vloppuna oltiin kaveriporukalla istumassa iltaa.. join itseni erittäin kovaan humalaan, en muista illasta mitään muuta kun baariin menon.olin naksahtanut ja käynyt ainooseen ystävään kiinni ja kehottanut häntä tappamaan itsensä(sunnuntaina pyysin anteeksi ja itkin hänelle että auttas minua, mutta ei halua nähdä minua enää ikinä eikä anteeks antamaan, jonka minä ymmärrän hyvin)..jonka jälkeen olin itse kuitenkin seisonut sillan reunalla hyppäämässä alas, kunnes kaveri oli minut saanut puhua sieltä alas..viimeiset kaksi kuukautta on elämässäni ollut vaan illat itkemistä, sanoin töistä itseni irti, koska en jaksa iloita mistään, olen ollut omassa maailmassa..kysymys kuuluukin.. pystynkö ikinä elämään niin kuin sitä pitäs elää?miks saan naksahduksia, onko menneisyys jättänyt liian syvät arvet?miksi en saa unta, miksi itken?miksi en ole hymyile?olenko masentunut? niin paljon kysymyksiä, niin painava taakka harteilla.. aina kun polkuni näyttää ehyeltä, se menee poikki.. en halua kuolla, mutten jaksa elää..
liian syvät arvetko?
elääkysymerkkinä
293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aina jos joku uusi ystävä tai seurustelukandi vaikuttaa alussa niin ihanalta, että tullee mieleen, että voiko tämä olla edes totta ja mahdollista saa epäillä, että jossain mättää. Juuri narsistit käyttäytyvät alussa näin kuunnes savat uhrin kiikkiin. Ja jos kaveri ei malta odottaa ja pitää päästä sänkyyn, niin suhde saa mennä.
Olet hyvin rakkudennälkäinen ja janoat hyväksyntää hinnalla millä hyvänä. Varmaan tarvitset nyt asiantuntijan apua. Ei maallikkona pysty paljoa auttamaan. Ota yteyttä mileterveysammattilaiseen.
kiitos vastauksesta.. mutta en halunnut vastausta siihen että millasia ihmiset ovat ja mitä he pystyy tekemään.. olen 23-vuotias ja olen seurustellut tasan kolmen ihmisen kanssa, ensimmäisen 1.5vuotta, toisen 2vuotta ja viimesimmän 4.5vuotta .. en hae rakkautta elämääni.. vaan kyse oli siitä mitä seurustelut ovat jättäneet minuun,ja mitä olen joutunut kokemaan..ja millasen ne on tehnyt minusta.. minä osaan elää yksinkin ja haluan nyt ollakkin yksin.. olen menneisyyteni takia saanu ystävät katoamaan ympäriltäni omalla käytökselläni.. kysymyksenä onkin että saanko unohdettua menneisyyttäni ikinä, vai joudunko elämään koko loppuelämäni siinä pelossa että mitä yritän rakentaa ympärilleni niin hajoaa? kyllähän jokainen haluais elämän joka ois ees lähellä täydellisyyttä.. mutta minä en halua tällä hetkellä muuta kun elämänilon takaisin.. ammattilaista olen miettinyt mutta en tiedä pystynkö siihen.. en halua lääke kierteeseen ja istuntoihin..haluaisin vaan ajassa taaksepäin ja olla lapsi jolloin olin vielä ehyt ja elämäniloinen..