Ymmärrän sen nyt, jollain tasolla olen tiennyt ehkä alusta asti.. Tätä tarinaa ei varmasti kumpikaan koskaan unohda, jotain mielettömiä tunteita ja intohimoa, mutta en mä voi meille kuvitella yhteistä tulevaisuutta. Sä tunnut hyvältä, voin näyttää sulle sellaisia puolia mitä en koskaan kenellekään muulle miehelle ole näyttänyt.. Mutta ehkä kaikkea ei kuuluisikaan voida näyttää.. Olemme liian hulluja, liian avoimesti sitä toistemme seurassa, liikaa jotain paloa ehkä..? Liian kovaa ikävää ja mielipahaa toistemme teoista ja niistä hetkistä kun emme ole yhdessä.. En edes tiedä oliko tämä rakkautta vai mitä, rakkaudeksi en koskaan sanonut, mutta jotain vahvaa kyllä.. Tai sitten vaan heijastuksia omista häiriöistä ja riippuvuutta tällaisesta vuoristoradasta. Mutta välitän sinusta enkä koskaan unohda.
Harjoittelin nyt, kerron IRL kun nähdään pian...
Harjoittelin nyt, kerron IRL kun nähdään pian...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, kaikuja menneisyydestä. Hyvin harjoiteltu MUTTA tuollaisia suhteita on vaikea päättää silloin kun on kasvotusten...
Jotain tuollaista. Ehkä. En tiedä. Siitä olen samaa mieltä, että tuollaista on vaikea päättää kasvotusten. Siinä tulee epämiellyttäviä tunteita ja muistoja. Kukin tavallaan. Eipä sillä ole väliä, kun päätös on tehty.
Kertoisitko mikä on tuon miehen etunimen 1. kirjain?
Ö:llä alkaa.
No en kerro... En toivo että kukaan hänen tuttunsa täältä tunnistaisi, ko. mies tuskin täällä itse palstailee.. Ja hänkin ansaitsee nämä kuulla ihan IRL minulta.
heh heh, jos sä ap laittasit etunimen eka kirjaimem, vaikkapa j, k tai s, mikä se sitten onkaan, niin heti joku hänen tuttu tunnistaa, ootsä ihan pimee?
Jos joku tunnistamismielessä kyselee niin sen verran vainoharhat iskevät että kuvittelen että saattaisikin joku tuttu olla :D
Niin ja siis olen kyllä "ihan pimee" monin tavoin.
vainoharhaa
tuo aapeen tarina on varmaan tuttua tekstiä sadoille muillekin, ja sadat voisivat kirjoittaa noin...joten, en omi
ääh, tuo ap samanlainen vässykkä kuin kaikki muutki, ei siitä oo naamatusten kertomaan mitää, olis jo tehnyt niin....
Vässykkä jollain lailla joo.. Mutta naamatusten kertomisen kanssa ei ole ongelmaa.. Ehkä lähinnä pelkään sitä että heikkona hetkenä annan taas ikävälle periksi ja haen sisältöä elämään ja kuumia tunteita tosta vuoristoradasta... Mun pitäis pysyä lujana että loppuisi tää ja palaisi tavalliset värit elämään.
pikkusormea koukistaen hän on taas vallassani.