Olen työelämässä ja jo pitemmän aikaa kokenut huonoa fiilistä ja ns. v...tusta-
Erilaiset vastoinkäymiset tietenkin myös ruokkineet tätä olotilaa. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle jne. Arki tuntuu niin hektiseltä, ettei ystävilläkään (perheellisiä) ole paljoa aikaa yhteydenpitoon jne. Eli tunnen jonkinlaista yksinäisyyttä ja riittämättömyyttä esim. seurustellakseni naisen kanssa?
Nyt olen alkanut katsomaan peiliin ja miettimään asioita, joilla voisin vaikuttaa olotilani paranemiselle. Kelaan mennyttä ja totean, etten ole pitkään aikaan tehnyt mitään sellaista mikä innostaisi mieltä esim. reissaaminen, parisuhde tmv. Eli olen vähän jopa erakoitunut omiin oloihini.
Vähän on vielä pieniä ristiriitaisuuksia, ehkä pitäisi alkaa listaamaan asioita ylös ns. väliportaita matkalla tavoitteisiin. Ehkäpä sit jossain vaiheessa elämäkin hymyilisi enemmän. Olen kyllä optimistinen luonne, että en sorru niin mustiin ajatuksiin kuin joku, joka miettii tekevänsä jotain itselleen tmv.
Tämähän on myös sitä elämänkoulua minulle, miten olen vastaanottavainen tilanteille joita arjessa kohtaan? Koen masennus- sanan negatiiviseksi, enkä halua myöntää, että olisin masentunut vaikka sitä taidan kyllä olla. Turhautunut omaan saamattomuuteeni jne. Tekisi mieli irtisanoa itseni töistä ja ottaa etäisyyttä asioihin, jotta voisi funtsia rauhassa mennyttä ja kehittyä paremmaksi tulevaan.
3kk karenssi kuulostaa vaan turhanpitkältä ajalta olla ilman tuloja, että pitäisi olla
pääomaa riittävästi varma siitä, että saa mieleistään työtä, kun koen itseni taas valmiiksi puurtamaan työelämässä.
Olen kuitenkin jo 40m, joten ikä tuo omat haastensa paluulle työelämään? Myyntiala on kylläkin aika laaja kategoria (B-to-B), mutta olenko miten motivoitunut tällaiseen palaamaan?
Erilaiset vastoinkäymiset tietenkin myös ruokkineet tätä olotilaa. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle jne. Arki tuntuu niin hektiseltä, ettei ystävilläkään (perheellisiä) ole paljoa aikaa yhteydenpitoon jne. Eli tunnen jonkinlaista yksinäisyyttä ja riittämättömyyttä esim. seurustellakseni naisen kanssa?
Nyt olen alkanut katsomaan peiliin ja miettimään asioita, joilla voisin vaikuttaa olotilani paranemiselle. Kelaan mennyttä ja totean, etten ole pitkään aikaan tehnyt mitään sellaista mikä innostaisi mieltä esim. reissaaminen, parisuhde tmv. Eli olen vähän jopa erakoitunut omiin oloihini.
Vähän on vielä pieniä ristiriitaisuuksia, ehkä pitäisi alkaa listaamaan asioita ylös ns. väliportaita matkalla tavoitteisiin. Ehkäpä sit jossain vaiheessa elämäkin hymyilisi enemmän. Olen kyllä optimistinen luonne, että en sorru niin mustiin ajatuksiin kuin joku, joka miettii tekevänsä jotain itselleen tmv.
Tämähän on myös sitä elämänkoulua minulle, miten olen vastaanottavainen tilanteille joita arjessa kohtaan? Koen masennus- sanan negatiiviseksi, enkä halua myöntää, että olisin masentunut vaikka sitä taidan kyllä olla. Turhautunut omaan saamattomuuteeni jne. Tekisi mieli irtisanoa itseni töistä ja ottaa etäisyyttä asioihin, jotta voisi funtsia rauhassa mennyttä ja kehittyä paremmaksi tulevaan.
3kk karenssi kuulostaa vaan turhanpitkältä ajalta olla ilman tuloja, että pitäisi olla
pääomaa riittävästi varma siitä, että saa mieleistään työtä, kun koen itseni taas valmiiksi puurtamaan työelämässä.
Olen kuitenkin jo 40m, joten ikä tuo omat haastensa paluulle työelämään? Myyntiala on kylläkin aika laaja kategoria (B-to-B), mutta olenko miten motivoitunut tällaiseen palaamaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.