Luin parista kirjasta kompostien tekemisestä ja niissä kuvailtiin kompostoria, jossa oli lautaseinät, niiden sisäpuolella lämpöeristettä ja sisimpänä joku sileämpi kerros. Toimiiko tällainen keittiöjätteiden ja mahdollisesti jopa kuivakäymälän jätteille?
Miten yleensä voi sellainen kompostori toimia, jonka pohja ei ole suoraan yhteydessä maahan? Pitääkö siihen lisätä pieneliöitä multana tai lantana tai jonain muuna lahoamisen edistäjänä?
Joku ehdotti jopa kompostin tekemistä pinoamalla vanhoja autonrenkaita lieriöksi ja tietysti niiden sisään joku törppö, ettei komposti mene renkaiden sisään. Mitenkähän hyvä tuollainen on? Valmiina ostettavat ovat hiukan kalliita, vaikka varmaan hyviä.
Miten yleensä voi sellainen kompostori toimia, jonka pohja ei ole suoraan yhteydessä maahan? Pitääkö siihen lisätä pieneliöitä multana tai lantana tai jonain muuna lahoamisen edistäjänä?
Joku ehdotti jopa kompostin tekemistä pinoamalla vanhoja autonrenkaita lieriöksi ja tietysti niiden sisään joku törppö, ettei komposti mene renkaiden sisään. Mitenkähän hyvä tuollainen on? Valmiina ostettavat ovat hiukan kalliita, vaikka varmaan hyviä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä tahansa astia toimii kompostorina, kunhan siinä on jonkinlainen ilmankierto ja pohjassa reikä liian nesteen poistumista varten.
Kompostoitava jäte sisältää itsessään tarvittavat pieneliöt, jotka aktivoituvat lahotustoimintaan, kun olosuhteet ovat oikeat, eli sopivasti kosteutta, lämpöä ja happea. Siksi kompostori voi olla pohjallinen astia, eikä kosketusta maaperään välttämättä tarvita.
Kompostoitavaan jätteeseen yleensä joutuu lisäämään seosainetta, eli kuiviketta, joka sekin osaltaan sisältää lahottavia pieneliöitä. Keittiöjäte on usein liian märkää ja kuivakäymälän tuotokset taas liian yksipuolisia ja tiiviitä (riippuu paljolti kuivakäymälästä) joten ne tarvitsevat siksikin seosainetta kompostoituakseen. Kaupoista saa myöskin ostaa pieneliöitä purkissa, eli kompostiherätettä, jolla voi varsinkin uuden kompostorin käyttöönoton alkuvaiheessa vauhdittaa kompostointi prosessin käynnistymistä. Samaisella herätteellä voi myös talven aikana jäätynyttä kompostia käynnistellä keväällä.
Kun tekee itse kompostorin, kannattaa suunnittelussa paneutua tyhjennyksen helppouteen ja muistaa että kompostorin sisältöä saattaa joutua välillä sekoittamaan.
Komposti houkuttelee tuoksullaan tehokkaasti hiiriä ja rottia. Kannattaa huolehtia, etteivät jyrsijät pääse nauttimaan kompostin sisällöstä! Epäilisin, että kestävyys on omatekoisten kompostien heikkous.
Meillä on muutavan vuoden ollut seuraavanlainen kompostori: ulkokuori (n. 80 x 100, kork. n. 80 cm) lämpökäsiteltyä lautaa (ehkä ei edullisin materiaali mutta satuin saamaan sopivasti), sen sisäpuolelle niitattu tiheä jyrsijäverkko, styroksilevyt eristeenä ja sisimpänä ohut vesivaneri. Päädyissä on kädensijat josta tämän laatikon voi nostaa pois kompostikasan päältä. Pohjana on yksinkertaisesti hieman laatikon mittoja suurempi paksu vesivaneri ja sen päällä jyrsijäverkko, laatikko on siis vain nostettu tämän päälle. Ylimääräinen kosteus pääsee valumaan hyvin pois. Sekoittelu sujuu kohtuullisen helposti talikolla. Kansi on tehty myös vesivanerista ja sen verran tiiviiksi etteivät ole jyrsijät tuonne päässeet. Talven ajaksi laitan kannen alle irrallisen styroksilevyn.
Tyhjennys keväällä ja syksyllä, mutta talveksi on jätettävä riittävästi massaa jotta lämpöä riittää pitämään kompostori sulana kovemmillakin pakkasilla. Puinen ulkokuori on NIIN paljon paremman näköinen kuin nuo muoviset.