Muinainen Mayakulttuuri levittäytyi laajalle alueelle, joka käsittää nykyisen Guetemalan ja El Salvadorin pohjoisosan.
Monet kaupungit ovat hautautuneet viidakkoon, mutta eräs suurimmista on tunnettu Tikal, jossa asui n. 50.000 ihmistä viljellen maata kahden joen välissä. Sijainti mahdollisti kuninkaan hallita niin maitse kuin vesitsekin 250-900 luvulla jKr.
Kungastakin suurempi valta oli kunigattarella, jonka hauta on hiljattain löydetty, alabasterruukkuun on säilötty kuningattaren uurteiset kasvot, sekä haudasta on löydetty upeita jadekoruja sekä veitsiä, jotka ovat näytteillä Helsingissä parast'aikaa.
Nuo Mayaintiaanit olivat eteviä matematiikkoja, heillä oli kaksikymmenjärjestelmä, jossa pisteet oli ykkösiä ja viivat viitosia. Sen lisäksi he tunsivat nollan tuhat vuotta aikaisemmin kuin länsimaat, ja heidän kalenterinsa oli erittäin tarkka.
On merkillepantavaa, että planeetta Venusta tutkiessaan he 400 vuoden jaksossa saavuttivat vain 12 sekunnin virheen vuorokautta kohden kuin nykymenetelmin.
Kaikki tuo ilman välineitä, ainoastaan horisontin ja maamerkkien tarkkailulla he pääsivät tuloksiin.
Tuo Mayakalenterihan alkoi v 3113 eKr ja päättyy 21.12 2012, joka ei tarkoita ajan päättymistä vaan uuden syklin alkamista.
Jännittävää on myös vertailut May'ojen uskonnosta, jossa löytyy yhtymäkohtia kaksoisvirran maiden uskomusten kanssa.
Kaiken alkulähteenä on suunnattoman älyn omaava galaktinen keskus, josta resonoiva informaatio virtaa auringon kautta maahan, jota voi kutsua Jumalaksi.
Myös jälleensyntymä, pyramiidit, ristinmuotoinen elämänpuu, sekä näkykäärme tuntuvat tutuilta.
Maailmalla liikkuu paljon uskomuksia tuon ajanjakson lähestyessä, uskotaan telepaattisten kykyjen lisääntyvän, samoin uskonnolliset piirit viittaavat Harmageddonin samanaikaisuuteen.
Sitä aikaa lähestymme, ken elää hän näkee.
Monet kaupungit ovat hautautuneet viidakkoon, mutta eräs suurimmista on tunnettu Tikal, jossa asui n. 50.000 ihmistä viljellen maata kahden joen välissä. Sijainti mahdollisti kuninkaan hallita niin maitse kuin vesitsekin 250-900 luvulla jKr.
Kungastakin suurempi valta oli kunigattarella, jonka hauta on hiljattain löydetty, alabasterruukkuun on säilötty kuningattaren uurteiset kasvot, sekä haudasta on löydetty upeita jadekoruja sekä veitsiä, jotka ovat näytteillä Helsingissä parast'aikaa.
Nuo Mayaintiaanit olivat eteviä matematiikkoja, heillä oli kaksikymmenjärjestelmä, jossa pisteet oli ykkösiä ja viivat viitosia. Sen lisäksi he tunsivat nollan tuhat vuotta aikaisemmin kuin länsimaat, ja heidän kalenterinsa oli erittäin tarkka.
On merkillepantavaa, että planeetta Venusta tutkiessaan he 400 vuoden jaksossa saavuttivat vain 12 sekunnin virheen vuorokautta kohden kuin nykymenetelmin.
Kaikki tuo ilman välineitä, ainoastaan horisontin ja maamerkkien tarkkailulla he pääsivät tuloksiin.
Tuo Mayakalenterihan alkoi v 3113 eKr ja päättyy 21.12 2012, joka ei tarkoita ajan päättymistä vaan uuden syklin alkamista.
Jännittävää on myös vertailut May'ojen uskonnosta, jossa löytyy yhtymäkohtia kaksoisvirran maiden uskomusten kanssa.
Kaiken alkulähteenä on suunnattoman älyn omaava galaktinen keskus, josta resonoiva informaatio virtaa auringon kautta maahan, jota voi kutsua Jumalaksi.
Myös jälleensyntymä, pyramiidit, ristinmuotoinen elämänpuu, sekä näkykäärme tuntuvat tutuilta.
Maailmalla liikkuu paljon uskomuksia tuon ajanjakson lähestyessä, uskotaan telepaattisten kykyjen lisääntyvän, samoin uskonnolliset piirit viittaavat Harmageddonin samanaikaisuuteen.
Sitä aikaa lähestymme, ken elää hän näkee.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinpä. Sitten tulivat espanjalaiset ryöstämään intiaanien kullan, tuomaan sinne eurooppalaiset sairaudet, joille alkuperäisväestö oli vastustuskyvytön.
Nyt nää ryöstäjien jälkeläiset ovat käsi ojossa pyytämään avustusta pankeilleen.
Mayaintiaaneilla oli kirjoitustaito, joka on tehnyt mahdolliseksi tutkia heidän kulttuuriaan. Alkuaanhan he vaelsivat aasiasta, oletetaan, jolloin mantereet vielä olivat lähekkäin, se selittää tuon nollan tuntemisen myös, idässähän se tunnettiin kauan ennen meitä.
Simpukankuoren muoto vastasi heillä nollaa.Totta on tuon kulttuurin pelottavakin kiehtovuus, ihmisuhreineenkin.
kälasku on yksinkertaisesti päivälaskuri, jota kasvatetaan yhdellä joka vuorokausi. Laskurin lukumerkintä koostuu viidestä numerosta, jotka ovat välillä 0–19 (paitsi uinal, joka on välillä 0–17). Yksiköt ovat pienimmästä suurimpaan seuraavasti:
Kin - vuorokausi.
Uinal - 20 vuorokauden jakso.
Tun - 18 uinalin eli 360 vuorokauden jakso. (melkein 1 vuosi juliaanisen kalenterin mukaan)
Katun - 20 tunin eli vajaan 20 vuoden jakso.
Baktun - 20 katunin eli noin 395 vuoden jakso.
Tzolkin- ja haab-päiväykset voi laskea suhteellisen helposti pitkälaskupäiväyksen perusteella.
Pitkälaskun alkuajankohta (päivä 0.0.0.0.0 tai 13.0.0.0.0) on elokuun 11. tai 13. päivä vuonna 3114 eaa. Pitkälaskun täysi kierros koostuu kolmestatoista baktunista, joten sen loppupäiväksi voidaan laskea joulukuun 21. tai 23. päivä vuonna 2012. Joulukuun 21. päivä on myös talvipäivänseisaus. Sen jälkeen alkaa uusi pitkänlaskun kierros. [1][2]
Pitkälaskun merkintätapa muistuttaa lukujärjestelmien paikkamerkintää. Mayat kuitenkin kiersivät monin tavoin nolla-merkin puuttumisesta johtuvat ongelmat. Vasta vuonna 357 jaa. pystytettiin Uaxactúniin steela numero 18, jossa nolla esiintyy ensimmäisen kerran. [2]
Haab
Haab-kalenteri perustuu 365 päivän mittaiseen kierrokseen, joka koostuu kahdeksastatoista 20-päiväisestä "kuukaudesta" ja niiden jälkeisestä viisipäiväisestä wayeb-ajasta.
"Kuukausiin" viitataan nimillä, jotka ovat pop, uo, zip, zotz, tzec, xul, yaxkin, mol, chen, yax, zac, ceh, mac, kankin, muan, pax, kayab ja cumku.
Päiviin viitataan numeroilla, jotka alkavat nollasta ja päättyvät 19:een, joskin osa piti "nollapäivää" edellisen "kuukauden" kahdentenakymmenentenä päivänä.
Tzolkin
Tzolkin perustuu kahteen rinnakkaiseen jaksoon, joiden pituudet ovat 13 ja 20 päivää. 13 päivän jaksoon viitataan numeroilla 1–13, ja 20 päivän jaksoon nimillä, jotka ovat järjestyksessä imix, ik, akbal, kan, chicchan, cimi, manik, lamat, muluc, oc, chuen, eb, ben, ix, men, cib, caban, etznab, caunac, ahau.
Tzolkin-jakson ensimmäinen päivä on 1 imix, jota seuraavat päivät ovat 2 ik, 3 akbal, 4 kan jne. Tzolkin-kierros kahden 1 imix -päivän välillä kestää 260 vuorokautta, minkä aikana jokainen numero ehtii yhdistyä jokaiseen nimeen.
Kalenterikierros
Kalenterikierros on haabin ja tzolkinin yhteiskierros, jonka kesto on 52 haab-vuotta. Tänä aikana jokainen mahdollinen haab-päivä ehtii yhdistyä jokaiseen mahdolliseen tzolkin-päivään.
Myytti maailmanlopusta 2012
Varsinkin New age -ajattelussa pitkänlaskun kierroksen päättymistä 2012 pidetään maailmanlopun ajankohtana. Mayakalenterin mukaan sen jälkeen alkaa kuitenkin uusi pitkänlaskun kierros. [1]
Mayojen ainoa tunnettu viittaus maailmanloppuun löytyy Dresdenin koodeksina tunnetusta käsikirjoituksesta. Se mainitsee myös ajankohdan "5Eb", jolloin vedenpaisumus tuhoaisi maailman. Tutkijoilla ei kuitenkaan ole käsitystä, mihin ajankohtaan tällä viitataan.[3]
Katso myös
Mayojen numerot
Lähteet
↑ a b MacDonald, G. Jeffrey: Does Maya calendar predict 2012 apocalypse? USA Today. 27.3.2007. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
↑ a b Davletshin, Albert: Once Upon a Time There Was No Zero… The Evolution of the South-Eastern Mesoamerican Calendric Notational System, s. 25-26.julkaisusta: Kõiva, Mare & Mürk, Harry & Pustõlnik, Izold (toim.) "Cultural Context from the Archaeoastronomical Data and the Echoes of Cosmic Catastrophic Events". Tartu Literary Museum & Tartu Observatory, 2002. ISBN 9985-867-35-1. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
↑ Zick, Michael: Handbuch für Wahrsager. bild der wissenschaft, 2009, nro 10, s. 72-77. (saksaksi)
Luokat:
Kalenterit
Mayojen korkeakulttuuri
Luo uusi käyttäjätunnus
Kirjaudu sisään
Artikkeli
Keskustelu
Lue
Muokkaa
Näytä historia
Etusivu
Tietoja Wikipediasta
Kaikki sivut
Satunnainen artikkeli
Osallistuminen
Ohje
Kahvihuone
Ajankohtaista
Tuoreet muutokset
Lahjoitukset
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä
Bahasa Indonesia
বাংলা
Basa Jawa
Български
Català
Česky
Deutsch
Dolnoserbski
Ελληνικά
English
Español
Esperanto
فارسی
Français
한국어
Hrvatski
Italiano
עברית
Lietuvių
Magyar
Македонски
മലയാളം
Nederlands
Norsk (bokmål)
Polski
Português
Română
Русский
Simple English
Slovenščina
Српски / srpski
Srpskohrvatski / српскохрватски
Svenska
Tiếng Việt
Українська
粵語
中文
Sivua on viimeksi muutettu 10. syyskuuta 2012 kello 19.44.
Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Katso käyttöehdot.
Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki.
Ongelma artikkelissa?
Jo nuorena kiinnostivat mayjojen rauniot ja kulttuuri. Silloin ei ollut niitä tutkittu paljoakaan. Luin kaiken mitä sain käsiini ja sittenhän sitä lähdinkin Mexicon raunioille. Äärettömät viidakot levittäytyivät ja siellä täällä oli rauniokukkuloita (tutkimattomia).
Vähän ennen matkaa tehtiin löytö, vuorilla olevasta vesikuilusta löydettiin paljon lasten ruumiita. Uhreja.
Siinä meni minun innostukseni, vaikka tiedänkin että maailma on raaka ja tulee niin olemaan.
Tulipahan käytyä ja haasteellinen kokemushan se oli.
Unohtui mainita, että Didrichsenin taidemuseon näyttelyn tuotto, menee Guatemalan tyttöjen koulutuksen hyväksi.
Tänään on kansainvälinen tyttöjenpäivä.
ketjussa luin että se tyttöjen päivä oli jo 11.10.
Mayojen uskonto oli panteistinen, heille kaikessa oli oma henkensä. Aurinko, kuu ja tähdet olivat henkiolentoja, samoin maa olentoineen.
Viljelys oli helpompaa kaksoisvirran ansiosta, mutta maaperän köyhyyden oletetaan olleen vaikeuksien syy, samoin ilmaston kuivuus. He valmistivat myös kalkkilaastia ja tarvitsivat paljon polttoaineita puustosta, joka vähenikin ajansaatossa.Paperia he valmistivat puunkuoresta joka päällystettiin kalkkilaastilla.
On ihmetelty heidän käyttämäänsä sinistä väriä, kuinka se on kestänyt haalistumatta kuvataiteessaan. Nyt sen salat ovat selvillä. Indigoa keitettiin pihkan kanssa, ja tunkeutuessaan syvälle saveen kalkkilaastin alle, se on säilynyt muuttumattomana nykypäiviin asti.
Luonnon kasveista saatavissa väreissä sininen on harvinainen. Pysyvin ja syvin sini saadaan indigosta, joka on hernekasvien sukuun kuuluva eri puolilla trooppista maailmaa kasvava pensas. Alkuperäinen ja värin myynnillään maailmanmahdin aseman saavuttanut indigontuottaja on Intia. Sana indigo tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa "peräisin Intiasta". Mutta indigoa esiintyy myös Jaavalla, Guatemalassa, Filippiineillä sekä Pohjois- ja Länsi-Afrikassa. Afrikassa indigolla on osattu värjätä jo tuhannen vuoden ajan. 1800-luvun lopulla saksalainen Bayer keksi indigon kemiallisen kaavan ja pian sen jälkeen markkinoille tuli synteettinen indigo.
Teollinen väri syrjäytti osittain luonnonvärin käytön. Se oli nopeampi käyttää ja hinnaltaan halvempi. Laadullisesti luonnonindigo on kuitenkin sävyltään jäljittelemätön ja kestoltaan korkealuokkaisempi.
Indigovärjäyksessä käytetään monia eri tekniikoita eri puolilla maailmaa. Länsi-Afrikassa indigolla värjätään kotikutoista, kapeiksi nauhoiksi kudottua puuvillakangasta. Vasta värjäyksen jälkeen kaitaleet yhdistetään suuremmiksi yhtenäisiksi kankaiksi. Kuviot kangaskaitaleisiin saadaan ompelemalla niihin ennen värjäystä laskoksia ja poimuja. Luonnonindigoa käytettäessä väriliemen valmistus kestää monta päivää. Tynnyriin tai saviastiaan pannaan murskattuja ja kuivattuja lehtipalloja, vettä, lipeää ja wanda-puun juuresta liotettua nestettä. Värjäys tapahtuu kastamalla ommellut kankaat väriliemeen. Kun kankaat nostetaan liemestä, ne ovat värjäytyneet vihreiksi. Vasta reagoidessaan ilman hapen kanssa kankaaseen imeytynyt väri muuttuu siniseksi. Mitä useampi värikylpy kankaalle annetaan, sitä tummempi sininen väri saadaan. Värjäyksen jälkeen kuviolangat puretaan ja kuviot paljastuvat.
tupaan
http://www.astro.fi/forum/index.php?action=printpage;topic=338.0