Työharjoittelu ahdistaa

Sano sille että piä nyt se turpas kiinni.

Oon itsekin tooooosi hiljainen ja jännitän sosiaalisia tilanteita mut ikinä ei tollasta tyyppiä ole tullut vastaan :O mutta osaan todellakin kuvitella tilanteen omalle kohdalleni. Ehkä kannattais rohkeesti vaihtaa vaan paikkaa (: Pitäis se tökerys saada miettimään miten on sua kohdellu..pitäis osata tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tai sanot vaan suoraan sille mitä ajattelet. Mut näkisin parhaimpana vaihtoehtona vaihtaa samantien paikkaa. Tsemppiii :)

Muakin ahdistaa työharjoittelu ihan kamalasti ja olen ihan samanlainen hiljainen tyyppi. Kärsin varmaan myös jostain ahdistuneisuushäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen itsekkin josku käyttänyt lääkkeitä ja käynyt psykiatrisella poliklinikalla puhumassa ongelmista mutta eipä siitä mitään apua ollut.

Mullakin menee välillä yöunet työharjoittelun takia ja haluaisin myös luovuttaa. En haluaisi jatkuvasti syödä mitään unilääkkeitäkään saadakseni unta kun niihin tulee riippuvuus eikä nekään sitten enää auta. Tuntuu siltä ettei minusta ole koskaan työelämään tai muutenkaan elämään kuten normaalit ihmiset. Täysin toivoton tilanne. Saan kuitenkin taas kuulla samat ohjeet etsiä itselleen sopiva lääkitys ja hakeutua terapiaan. Tai sitten joku tulee lässyttämään jostain Jumalaan uskomisesta.

Ongelmista puhumista kannattaa harjoitella! On aivan tajuttoman vapauttava tunne kun saa sanottua esim. työnantajalle että kärsii paniikkihäiriöstä tai ahdistuneisuudesta koska silloin hän ymmärtää miksi käyttäydyt niinkuin käyttäydyt.

Kukaan tervejärkinen ei tuomitse mieleltään järkkynyttä ihmistä.

Aika harva nykypäivänäkään ymmärtää mieleltään järkkyneitä ihmisiä. Niin se vain on. Mitä se puhuminenkaan hyödyttää kun ei ne ongelmat silti mihinkään poistu.

työharjoittelussa olla eikä vapaa-aikanakaan pysty rentoutumaan. Itken työpäivien jälkeen ja muutenkin nykyään joka päivä. En tiedä, tuntuu että työkaverit pitää muakin tyhmänä ja osaamattomana paskana. Tänäänkin kysyin apua yhteen työtehtävään niin "pomo" vaikutti tosi äksyltä. En ilmeisesti ois saanut häiritä. Tais pitää kysymystäni muutenkin tyhmänä. :( Inhottavaa, kun ei tota voi keskeyttääkään. Voinkohan ikinä elää ja käyä töissä normaalisti kun aina alkaa ahistaa jokapaikassa.

Itse jätin työharjoittelun kesken ja hain apua ongelmiini. Luulen ettei minusta silti koskaan ole työelämään. Pääasia että sais tämän ahdistuksen hallintaan ja pystyis elämään edes siedettävää elämää. Nytkin vaan ahdistaa monetkin asiat vaikka kyllä mua siellä työharjoittelussa enemmän ahdisti.

Olen aloittelemassa työharjoittelua ja pelottaa jo nyt aivan törkeästi mennä sinne. Mua on kiusattu sekä koulussa että töissä koska olen ujo , hiljainen ja sosiaalisesti ehkä hieman kömpelö vaikka yritän aina olla kohtelias yms.

Olen käynyt puhumassa ongelmista mutta psykiatri vain tuijottaa takaisin ja tuntuu etten saa mistään apua. Ketään ei kiinnosta vaikka joudun samaaan helvettiin jännittäminen-unettomuus-täydellinen väsähtäminen.
Olen joka paikassa yrittänyt parhaani mutta ei musta taida tän enempään olla.Tsemppiä kuitenkin kaikille joilla on sama ongelma vaikka en yhtään tiedä mikä tähän auttaisi, tuntuu että kaikki on jo kokeiltu.

itsekin tällä hetkellä työharjoittelussa olen ollut ny vähän yli kuukauden mutta joka päivä ahdistaa aivan älyttömästi mennä koska olen ujo. Nyt varsinkin sunnuntaina mieli on jo maanantaissa ja on karmea olo. Vaikka tiedän että sitten kun olen hetken ollut siellä niin pahin ahdistus menee ohi ja niin ne päivät vain kuitenkin kuluvat siellä ja tähänkin asti olen selvinnyt niin miksen jatkossakin mutta silti joka aaamu aivan törkeä ahdistus päällä ja joskus myös jo iltaisin ja näin sunnuntaisin iskee jo päivisin. Ihan pimeetä touhua tämä ja kun olen niin saakelin ujo niin vähän vaikeata tulla toimeen työkavereideni kanssa... en tiedä kans mikä auttaisi tähän.

Älähän nyt rakas ihminen.Olin monesti työharjoittelujaksoja ja työkokeilujaksot.En oikein usko,että työkaverit pitäisivät sinua tyhmänä.En välitä mitä työkaverit tai heistä ajattelevat.Jos olet vähän ujo niin tuskin haittaa,koska et voinut mitään sille.Vaikuttaako,että paikalla paljon ihmisiä?Jos on,niin älä ajatella,että paikalla paljon ihmisiä koska hehän vain kävijöitä.Hiljainen ihan ok,mutta jos koko ajan niin he voisivat luulla ettet kiinnosta mistään tai et halua puhua.Minusta,että kannattaisi pikkuhiljaa lähtee ja vähittellen ehkä tottua..Ei tietysti ole helppoa.Minähän olin aivan hiljainen nuori ihminen ollut,mutta kutenkin ahkeroin paljon..En pelkää mitään jos he sanoisivat tai mitä minusta pitänyt joko tyhmänä tai outona.Voi olla vaikuttaa,että ensimmäinen työelämään tai kokemusta niin se aivan reaktion tavaksi.Olin itse nuori silloin,että jännitin hieman ja hermostuin koska se on aivan ensimmäinen kerta..Mietin koko ajan,että pärjäänkö tai mokaanko tai mitä,mutta selvisin kaikesta.Se tottumista vie aikaa.Työharjoittelussa vain tarkoitettu "mitä oikeastaan tekemään työssä" ja se on kokemusta mitä tykkäsit tai et kuin ammattivalintaan.Tarkoitin,että työharjottelu on oppimista kuin vähän samaa työtä.Olin työharjoittelussa,että saa poissaolo 3pv jos yli niin vaatii sairaustodistusta.Myös jos OP-lausunto niin joutuu selvittää miksi poissaolosta ja syy.Kyllä voi vaihtaa mukava paikka jos sinua ei oikein miellyttää.Eihän työkkäri voi kieltää jos vaihdat.

Kaikissa töissä missä olen ollut tai harjoitteluissa on ollut ilkeitä ihmisiä ja valittavat mistä keksivät,jotta saavat toiselle pahan mielen t Hanna

Minäkin olin aikoinaan hiljainen ja ujo ja kahvitunnilla oli erittäin kiusallista.Eräs toiseen ammattiryhmän kuuluva kommentoi että olen liian hiljainen ja pitäis puhua enemmän.Siinä kollegat puhua pälättivät toistensa päälle pelkkää jaskan pauhantaa.Eipä sellaiseen keskusteluun mulla ollut annettavaa.Muistakaa että kyllä hiljaisiakin tarvitaan ei kaikkien tarvi olla tyhjän puhujia.