Vain Suomessa konkurssin tehnyt ja velkaantunut yrittäjä tuntuu olevan rikollinen. Esim USAssa et ole edes oikea yrittäjä jos ei pari epäonnistumista oo ainakin takana. Mistä johtuu se että meillä saa leiman otsaansa pitkäksi aikaa jos epäonnistuu? Onko yhteiskunta rakennettu niin kateellinen kiilto silmissä että kun joku epäonnistuu niin sitä pilkataan joka taholla?
Kaikki ovet sulkeutuvat esim rahoituksen ym suhteen jos käy huanosti ja yritys kaatuu.
Millähän Suomikin saadaan tällä meininkillä kilpailukykyiseksi?
Kaikki ovet sulkeutuvat esim rahoituksen ym suhteen jos käy huanosti ja yritys kaatuu.
Millähän Suomikin saadaan tällä meininkillä kilpailukykyiseksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos sinä myyt velaksi jollekin yrittäjälle tuotteita, tämä tekee konkurssin ja saatavasi jäävät tappioiksesi, niin oletko varauksetta heti myymässä tämän yrittäjän uudelle yritykselle palveluita/tuotteita velaksi? Ajattelet vaan, että eihän tuo olisi yrittäjä eikä mikään ellei olisi tehnyt konkurssia, ja tekisi kohta taas seuraavaa konkurssia?
Niin, voihan tuota noinkin ajatella mutta mielestäni kyse on myös tuurista. Joku yritys saattaa lähteä väärille raiteille väärillä tuotteilla ja onnistua seuraavassa. Kyse on ajoituksesta myös. Ehkä sitä tekis enemmän toimenpiteitä tarkistaakseen yrityksen tietoja. Jos ei yritä, ei voi menestyäkään ja siperiahan opettaa.
Elämme vapaassa markkinataloudessa (suunnilleen...). Jokainen saa yrittää, jos haluaa ja pystyy. Jokainen saa ostaa ja myydä, keneltä/kenelle haluaa. Jos kuprun tehnyt "sarjayrittäjä" haluaa tilata minulta tavaraa, onnistuuhan se ennakkomaksulla. Minulla on vapaus olla rahoittamatta kenenkään yrittäjäseikkailuja.
Se, että kuprun tehneellä on vaikeuksia teleliikenteen (netti, kännykät), pankin ja vakuutusten kanssa, on tietenkin paha asia ja tuntuu epäreilulta. Mutta kaupallisia firmojahan noidenkin palveluiden tarjoajat ovat. Ei niiden toimialaan kuulu yritystukien jakaminen. Vai olisimmeko valmiita siihen, että verovaroin korvattaisiin teleyhtiöiden, pankkien ja vakuutusyhtiöiden syliin tulevat konkurssifirmojen tappiot? Tuskin olisimme.
Kyllähän me niitä isojen firmojen riskien totetumisia täällä holhousvaltiossa maksammekin maailman suurimpien kulujen muodossa. Suomessa esimerkiksi riskirahoittaminen on täysin tuntematon käsite bisnesenkelien (osan näistä) toimintaa lukuunottamatta.
Pankille on "riskirahoitusta" lainoittaa pienyritystä kolminkertaisin vakuuksin ;)). Haluavat 100k€ lainalle vakuudeksi yrittäjän talon (arvo 300k€) ja kesämökin (100k€) ja vielä lisäksi puolen suvun henkilötakaukset =))
Mutta 3000€ palkalla pukertava virkamies saa saman lainan kulutusluottona (pienemmällä korolla) lähes ilman vakuutta.
Suomessa on koko kansa tottunut demariholhousmalliin, jossa aina "joku muu" vastaa kaikesta!
Ei näillä ajatusmalleilla yrittäjämyönteisyys juuri kuki!
Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa. Ennakkomaksut ovat hyväksi todettu tapa joten eiköhän järkikin sano että rahalla saa ja hevosella pääsee.
Minulla oli yritys 2000 luvun taitteessa joka menestyi. Yhden alihankintasopimuksen kariutumisen vuoksi piti pitkän taiteilun jälkeen lopettaa yritys, iski valtaisat verovelat, ulosotot ja velkavankeus miltei 10 vuodeksi. Yrityksen lopettaminen ei ollutkaan niin helppoa ja perään vielä masennus, joka teki asioista hankalampia.
Olisin halunnut jatkaa yrittäjänä mutta selvitystyön vuoksi se ei ollut mahdollista.
"Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa."
Näin on asia. Saitin omistaja Suomi-24:lläkin on käytettävä kaikenlaisia kirjallisia keinoja että mainostuloja saadaan lisättyä ja firman voitto sitä kautta paranee.