Mikä oikiksessa on vaikeaa?

Vaikeinta oikiksessa on pääsykoe. Aineopinnot meneekin sitten ihan kohtuullisella työllä.

Tolkuton ulkoluku ärsytti! Etenkin ei-lakikirjatenteissä homma otti joskus todella kovasti pannuun, kun opinto-oppaassa oli huikean pitkä lista säädöksiä, joiden osaamista ja muistamista tentissä edellytettiin. Mielestäni asioiden todellista sisäistämistä mitataan sillä, että ensinnäkin tietää, mistä relevantti tieto löytyy, ja toiseksi osaa tätä tietoa käyttää ja soveltaa, eikä sillä että osaa lasketella maakotka-asetuksen tai avioliittolain 103b §:n ulkoa.

Mikään ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole vaikeaa. Sen sijaan kaaliin voi ottaa se, ettei lukeminen koskaan lopu. Toisin kuin usein kuvitellaan, lukeminen ei lopu pääsykokeen jälkeen eikä valmistumisenkaan jälkeen (paitsi jos hakeutuu/pääsee/eksyy muualle, eli varsinaisen juridiikan ulkopuolelle, töihin, toisin sanoen esimerkiksi "johtajaksi", jolloin voi/pitää/saa jutella mukavia myyntikäyristä tai henkilöstön hyvinvoinnista). Oliko muuta kysyttävää?

En ole oikeustieteellisessä opiskeleva henkilö, ja mielenkiintoni kohde on aivan muualla, mutta minua on pitkään kiinnostanut se, onko oikeustieteellisen paljon kohuttu haasteellisuus todellisuutta vai jonkin asteinen myytti.

Kuulen usein, että oikeustieteellinen on haasteellinen, koska A) siellä pitää lukea paljon, ja B) teksti on haasteellista. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, millä tavalla nuo kaksi riittävät nostamaan oikeustieteellisen aivan omaan sfääriinsä, koska nuo kaksi kriteeriä pätevät käsittääkseni myös moneen muuhun paikkaan. Sitä paitsi eikö matemaattinen osaaminen vaadi jokseenkin enemmän älykkyyttä kuin verbaalinen osaaminen? Jos asia on noin, niin silloin meidän pitäisi hehkuttaa esim. fysikaalisten tieteiden opiskelijoita, ei juristeja.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä oikeustieteilijöitä. He ovat varmasti terävää porukkaa. Minusta vain tuntuu, että he saavat arvostusta älykkyydestään hieman suhteettomasti verrattuna muihin. Saatan toki olla erehtynyt ja jos niin on tapahtunut, korjatkaa minua - olen kuulolla.

Oikiksessa opiskeltava materiaali ei mun mielestä ole erityisen haasteellista. Sivumäärät on isoja, mutta kirjat on selkeää suomea, eikä termit ei ole vaikeita. (Nöyrin kunnioitukseni teille, jotka opiskelette lääketiedettä tai luonnontieteitä; musta ei taitais olla siihen.) Melkein mitä tahansa oikeuden alaa voi lukea ilman aiempaa pohjaa.

Ärsyttävintä tenteissä on tuo jo aiemmin mainittu pikkutarkkuus. Voi hyvin olla, että tenttisivuja on 700 ja itse tentissä pyydetään esseevastausta asiasta, josta on kirjoitettu tasan yhdellä sivulla.
Tenteistä saattaa myös tulla arvosanaksi ihan mitä tahansa. Tänä syksynä reputin jostain syystä perhe- ja jäämistöoikeuden aineopintotentin (joo, en lähtenyt kyselemään mistä johtu. Oikeudenala itsessään on kyllä hyvin kiinnostava!). Menin seuraavaan uusintaan omat vain omat muistiinpanoni kerranneena. Sain viitosen.

Riippuu varmasti omista mielenkiinnon kohteista, miten nuo oikeuden alat kokee. Maa,- vesi- ja ympäristöoikeus ei hirveästi kiinnostanut mua, joten tenttiin lukeminen oli takkuilevaa. Samoin oikeushistoria. Velvoiteoikeutta, kauppaoikeutta ja rikosoikeutta luen taas mielelläni.

Jos siellä on paljon luettavaa, niin onko paljon myös luentoja. Mietin, millaiset perslihakset ja selkäranka tulee olla, että jaksaa?