Tämä on liian vaikeaa. Elää kuin sidottuna tuoliin ja maisema - näen sen vain peilistä vastapäätä minua. Yritän kääntää päätäni, nähdä hiukan enemmän, vilauksenkin ja tavoitan vain valoa, aavistuksen, hahmon, joka ei anna itsestään enemmän ilmi.
Elämän ei tulisi olla näin vaikeaa. Edes kerran se voisi olla kuin elokuvissa ja mennä kuin käsikirjoituksessa. Dialogi, joka ei synny vasta jälkikäteen.
Elämän ei tulisi olla näin vaikeaa. Edes kerran se voisi olla kuin elokuvissa ja mennä kuin käsikirjoituksessa. Dialogi, joka ei synny vasta jälkikäteen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Elämän tulisi olla... en minä enää edes tiedä. :( Haluan vetäytyä syksyiseen metsään ja jäädä sinne.
Mikä sen dialogin estää?
Tilanne. Tunteet.
On monenlaisia elokuvia... myös elokuvia, joissa pakkomielteinen rakkaus jää täyttymättä ja henkilön on tai olisi tullut kasvaa luopumaan.
Onko tuo nyt kauniisti sanottu tuntemattomalle? Rinnastaa toisen tuntema rakkaus pakkomielteeseen?
Ehkä joskus voimakkaita tunteita virheellisesti väitetään pakkomielteiksi. Toisaalta rakkaus ja addiktio, niin monissa lyriikoissakin ne esiintyvät. Onko voimakasta rakkautta ilman jonkinlaista addiktiota rakkauden kohteeseen?
Voi kai oman kylmän todellisuutensa sitten niinkin itselleen selittää. Tunteminen voimakkaasti olkoon siis pelkkää pakkomiellettä. Peitetään tunteet ja tunnetaan mahdollisimman vähän. Mitä sijaa siinä on väittää vastaankaan.
Kyllähän voimakas ihastuminen ja rakastuminen voi aiheuttaa toisen pakkomielteistä ajattelua, joka kuuluu oireisiin ja lievittyy ajan myötä. Ehkä se on omalle ajallemme leimallista, että kaikki tulee olla luokiteltavissa ja järkeistettävissä. Ei ole enää suurta mysteeriä, jonka edessä antautua ja ällistyä. Ei saa uskoa yliluonnolliseen ja rakkaus - sehän kuuluu vain heteroseksuaaliseen parisuhteeseen, avioliittoon sekä ydinperheeseen.
Universumin positiivisin tunne, joka myös liitetään kaikkeen jumalalliseen, ja silti niin kielletty?
Kahdelle: oot fiksu.
Hälyttävää miten paljon keskuudessamme liikkuu ihmisiä, joille tunteet ovat aika sivuosassa tai ne halutaan kitkeä pois. Tai ainakin ne positiiviset ja vilpittömän kauniit tunteet ovat jotenkin jopa hävettäviä, kuten älytön ja aika hullu romanttinen rakkaus ja himo, vaikka mielestäni tuo kuuluu pahimmillaan sekä parhaimmillaan sen tunteen syvimpään olemukseen. On niin tärkeää pysyä ihan aisoissa ja ihan hallittuna. Sellainen yritetään jopa selittää pois, koska se tekee heikoksikin ja saattaa satuttaa tosi kovasti. Joskus kaikki analysoidaan lopulta ihan rikkinäiseksi. Elämä suoritetaan prikulleen ja oma minä sullotaan vaikka väkivalloin juuri nyt ajassa vallitsevaan muottiin, vaikka sattuisi kuinka kovasti. Ja sitten samaa odotellaan häijyllä asenteella muiltakin. Näin kärjistetysti. No, ehkä se on vaan mun oma henkilökohtainen päällä oleva ihan järkky suru ja pettymys, mikä saa mut nyt näkemään asian näin synkeästi. Ja epäilemättä osin onkin.
Fiksuja puhut, ei auta kai muu kuin musta huumori ja kaiken kieltäminen.
Tämä oli hyvä kirjoitus.
Onko kaikessa kyse voittamisesta?Typerästi ajateltu, ei täällä ole käyty edes sellaista debattia jossa voitais puhua kilpailusta jossa olisi voittaja.
Vai että kaiken kieltäminen? :-)
Oman kokemuksen mukaan juurikin se jatkuva kaiken kieltäminen voi johtaa siihen pahaan oloon, jota näkee valtavasti joka puolella. Sitä pelätään niin paljon heikoksi ja hölmöksi leimautumista että pyritään vain olemaan kovia ja ankaria. Ihaillaan johtajia, jotka laittavat armottomat YT:t päälle ja ruoskivat alaisiaa, jotka kostavat sen toisillee. Divide et impera.
Niin kauan olin onneton kun en seurannut sitä mitä tunnen ja yritin käyttäytyä ns. järkevästi ja kätkeä sen onnen, jonka toisen seura - juurikin tälläinen yleisen mielipiteen mukaan mukakielletty seura - sai aikaan. Mutta miksi? Siksi että pelkäsin niin paljon muiden ajatuksia? Siksi etten uskaltanut poiketa normista, jotka ovat vain tehtyjä rakenteita, kun taas rakkaus ja kuten yllä kirjoitettiin - himo sekä seksuaalisuus ovat niin alkukantaisia ja ihmiselle kuuluvia tunteita.
Kun sallii itselleen rakkauden niin siitä voi tulla voima, joka muuttaa asioita hyväksi ja avartaa maailmaa.
Joulupukkia odotellessa :-D
Vaikuttaisi että olet päässyt asioiden äärelle.Tärkeintä kai on se, mitä pidät tärkeänä tässä elämässä ja tuoko tuo rakkaus sen ihmisen kanssa sen onnen vai joku muu? Oikeiden asioiden harkinta kunkin ehdokkaan kohdalla on aina suotavaa jos sellaiseen pyrkii, jokaisellahan on omat tavoitteensa. Tulevaisuuden suunta pitäisi olla varmaan aikalailla samansuuntainen että myös arki riittäisi. Onnellisten tavallisten ihmisten onnen seuraaminen on joskus parasta lääkettä kun on kadottamassa uskoaan :) Rakkaus on juuri sitä lässynlässyä, tuhinaa kuin pienten porsaiden karsinassa, loppujen lopuksi. Niin vaatimatonta se on, onni. Kenen kanssa siihe pystyy on eri asia.
Kaukana voittajaolosta yhtään mikään tässä, mulla. Musta huumori toimii mullakin kyllä, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Nauru voi vaihtua sen kanssa leikkiessä hyvin nopeasti itkuksi ja sitten se olo vasta tosi kurja onkin. On huono idea nauraa kun ei naurata.
Ei kyllä yhtään naurata, se on todettava. Mutta niin ne katajatkin sinnittelevät jotenkin vuodesta toiseen tuolla kuivilla metsäisillä kallioilla ja taipuvat tuulissa. Ehkä mä yritän ajatella olevani vaikka sellainen, jos se auttaisi vähän. Ei se kyllä mitään auta. Mutta tsemppiä vaan sullekin.
Tiedän tunteen. Elänyt sen kerran ennenkin. Ei siihen ole mitään nappiratkaisua. Ei ole helppoa saavuttaa tilannetta, jossa voi olla onnellinen niin vähästä, vaikka yhä haluaisi enemmän.
Joo no mä en ole ennen enkä usko että enää kertaakaan tämän jälkeen. Kiitos ei mistään, tekisi mieli kirkua meikit poskilla. :( Mutta enhän mä niin tee, enkä tekisi. Sehän vaikuttaisi ihan hullulta käytökseltä, joten mä totean vaan että olen tosi surullinen, loukkaantunut, itkupilli ja ärtynyt. Jotenkin tavallaan käytetty ja sanoisinko jopa ylikävelty, mennen tullen. Mutta itse annoin. Ja tosi pettynyt. Etenkin myös omaan uskomattomaan tyhmyyteeni ja taipumukseeni haaveilla maailmaa yhtään millään tavoin paremmaksi kuin mitä se on.
Sydän
Jos ajattelet järjellä, mikä sen estää?Ovatko tunteet dialogisia, aina joko yksi tai kaksisuuntaisia?Oletkohan masentunut, elämäsi ehtoopuolella omasta mielestäsi jo.
Elämä on tässä ja nyt..Älä kuitenkaan, väheksy minua, en ole kauppatavaraa jotain kaunista voin olla kuitenkin, mutta katoavaista ellet osaa arvostaa.