Mistä löytäisin naisen joka ei halua lapsia?

Olet parikymppinen, kuule, noin nuorena mieli voi muuttua vielä. Hankki nainen, joka ei halua lapsia vielä. Moni hankkii lapsia nykyään vanhempana kuin ennen. Mistä tiedät ettet esim. nelikymppisenä halua lapsia? Olet silloin puolet vanhempi kuin nyt ,mutta moni hankkii lapsia vielä siinä iässäkin. Ja silloin voi mieli olla jo muuttunutkin, eikö?:)

Mieli voi muuttua jokaisella lasten suhteen, varsinkin naisilla jotka nuorempana ura-suuntauneina ovat ilmoittaneet etteivät lapsia halua. Se "lapsikuume" saattaa iskeä myös meihin miehiin.

On aivan eri asia, ilmoittaako ettei Halua lapsia, kuin ettei niitä voi mitenkään saada!

On lasten haluamisesta turha sanoa vielä yhtään mitään.

No aikalailla yksipuolinen ja ruusuinen kuva sinulla on ainakin parisuhteesta. Ei se ole jatkuvaa hellimistä, silittelyä ym ym - vaan se on elämää iloineen ja suruineen aivan niin kuin sinkullakin. Jos ainoat kriteerisi ovat absoluuttinen lapsettomuus ja "siliteltävyys", niin voi hyvänen aika...!

En ollut itse valmis äidiksi parikymppisenä - enkä silloin ollut edes vakavissani haku päällä. Kaks-vitosena ajattelin, että ehkä jonain päivänä lapsiakin... Silloin alkanut parisuhde päättyi kolmikymppisenä ja ajattelin, että no eipä siinä mitään, menee se elo mukavasti näinkin ja ehkei ole tarkoitettukaan, että minulla on lapsi/lapsia. Tapasin pian tuon jälkeen eronneen miehen, jolla oli kaksi kouluikäistä poikaa - melkoinen muutos itsekkäälle sinkkunaiselle alkaa joka toinen vkl ottaa huomioon myös kahden pikkumiehen tarpeet! Mutta hyvin se meni ja lopulta muutamaa vuotta myöhemmin syntyi ainokainen tyttäreni. Paras asia elämässäni!

Tällaisia naisia on, mutta vähemmän kuin vastaavia miehiä. Varaudu siis siihen, että nainen jää haaveiluksi.

Älä kuitenkaan muuta periaatteitasi äläkä huijaa naisia. He vain hukkaisivat tärkeitä vuosia sinun kanssasi.

"Haluaisin pitää hänestä huolta, helliä, silitellä, halata, suukotella..."

Naiset tykkäävät tuosta, mutta he haluavat paljon muitakin asioita, jotka mullistavat miehen elämän.

Ei elämää voi elää etukäteen!!!!
En minäkään halunnut lapsia 20 -vuotiaana, en halunnut kuulla puhuttavankaan mistään sellaisesta. Pelotti ja ällötti koko ajatuskin niistä kitisevistä kääröistä. Sitten löysin elämäni naisen, rakastuin korviani myöden ja oltuamme viis vuotta yhdessä hän tuli yhden lomareissun jälkeen raskaaksi. Oltiin äimänä molemmat, mutta koska rakastettiin toisiamme, ei meitä pelottanut ottaa vastaan sitäkään uutta haastetta. Päätettiin selvitä siitäkin yhdessä ja voin sanoa, että vasta sen kokemuksen myötä mä kasvoin kunnolla aikuiseksi.

Nyt en enää muista millasta elämä oli ennen lapsia enkä todellakaan kadu sitä, että otin ja koin sen mitä isyys teki mulle. Vaimonkin mielestä mä olen muuttunut paljon siedettävämmäksi, koska voin nyt purkaa hellyyttäni ja rakkauden tunnettani muihinkin kuin vain häneen. :)

Siispä etsi sinä vaan vierellesi ihmistä, jonka kanssa sun on hyvä olla.
Loppu hoituu itsestään, luonnollisesti, eikä sitä (tulevaa) tarvi etukäteen pelätä ja yrittää ohjailla. Mistä sä tiedät vaikka sä olisit steriili tai se sun naisesi olisi, ettekä te siksi voisi edes saada lapsia vaikka joskus jopa haluaisittekin!
Parasta siis vaan elää, vapautuneesti, eikä jarrutella ja asettaa loppuelämän ehtoja itselleen ja kumppanilleen.

Vaatimalla naiselta ehdotonta lapsikielteisyyttä sä asetat koko naiseuden kyseenalaiseksi. Jos nainen tuleekin susta raskaaksi niin jätätkö sä hänet siis periaatteesta vaan vaikka teillä olis kaikki muut asiat just niin kuin sä haluat?
Millainen idiootti sä haluat olla naisten silmissä, mieti sitä, ennen kuin menet laukomaan ääneen itsekeskeisiä vaatimuksiasi heidänkin tulevaisuutensa suhteen.

Oma miesystävni ratkaisi "ongelman" niin, että alkoi seurustelemaan sellaisen naisen kanssa jolla on jo lapsi. Eli minun kanssani.

Hän oli aikaisemmin ollut muutamassa suhteessa lapsettomiin ja sellaisiin naisiin joka ei sanojensa mukaan koskaan haluakaan lapsia mutta takki oli kääntynyt jossain vaiheessa. Nyt on kuulemma helppoa ja onhan se. Minulla on jo yksi lapsi ja hän riittää ja vaikka vauvakuume jossain välissä iskisikin, ei se voi tulla ylitsepääsemöttämän kovana koska minulla on jo lapsi.

Laita harkintaan ;)

Itse olen ajatuksilta niin kuin sä, mutta nainen. Ajattelin, että en halua lapsia ja olisi todella itsekästä niitä tehdä tähän maailmaan. Suoraan sanottuna oon aina pitänyt sitä vähän sellaisten ihmisten hommana, jolla ei ole omiin vietteihin kovin pohtivaa suhdetta. Itsellä on myös kokemus siitä, kuinka mut on tehty vanhempien elämän piristeeksi ja mitään yhtä ahdistavaa on vaikea keksiä kuin se, että vanhempi "elää mua varten" ja mun pitää elää sitä varten. En pitkään saanut esim. mennä yksin ulkomaille, koska oon niin pieni ja meen rikki, en kävellä yöllä, koska mut raiskataan ja piti vaan olla kotona äidin halittavana, koska olen sen oma. Kyllästyin siihen täysin, ihan kuin ois riistetty oikeus olla minä. Katkaisin yhteydet siihen eikä oo välit parantunu. Se ei ymmärrä, että mä en elä sitä varten, vaikka oon sanonut. En siis itse halua tehdä kellekään samaa. Oksettaa ajatuskin ihmisistä, jotka elää toisten kautta.
No, kuitenkin satuin tapaamaan ihmisen, joka täysin ymmärtää mun ajatukset, mutta haluaa lapsia. Olin ensin tosi epäilevä, mutta me ollaan juteltu niistä asioista ja se ensinäkin sanoo olevansa niin onnellinen mun kanssa, että se on mieluummin mun kans kahdestaan kuin perhe jonkun muun kaa. Joten tiedän etten joudu ikinä painostukseen ja oon siitä onnellinen. Sen kans tuntuu siltä, että kukaan ei pakota mua elämään sitä elämää mitä ne itse haluaa. Oon jopa ajatellut, että haluan tehdä sen onnelliseksi ja suostua yhteen lapseen (oman suvun vahvan kaksoisgeenin takia tod.näk kaksi) ja ollaan siitä puhuttu. Se ottaa kaiken tosi rauhallisesti ja siihen on helppo luottaa. Se vitsailee paljon mun peloista ja sanoo, että yhdessähän me sitten kiikkutuolissa istuskellaan, kun lapsi huitelee vaarallisesti maailmalla. En olis uskonut, että kenenkään kanssa on niin helppo olla. Ollaan tosi läheisiä ja se on ehdottanut, että ei yritetä, jätetään vaan ehkäisy pois. Oon oikeastaan kallistumassa siihen, koska se saa mun olon hyväksi ja haluan olla kiltti sille. Eli mieli ei välttämättä muutu, mutta oikea ihminen saattaa kääntää maailmaa sitten, miten ei olisi uskonut :) Älä stressaa, asiat asettuu omiin uomiinsa.

Minulla taas on ollut aiemmin ongelmana se, ettei sellaisia miehiä tahtonut löytyä, jotka olisivat etsineet vakavaa suhdetta ilman lapsia. Yksi parisuhde menikin pilalle juuri siksi, etten halunnut jälkikasvua, ja vaikka olin asian erittäin selvästi miehelle moneen kertaan kommunikoinut, ei hän ottanut siitä onkeensa, koska "kyllä se mieli vielä muuttuu naisella". No ei muttunut, ja ikääkin minulla on jo päälle kolmekymmentä. Nyt minulla on parisuhde, jossa mies on hyväksynyt sen, ettei lapsia tähän suhteeseen tule.

Todella usein on aiemmin omalla kohdallani ollut niin, että joko miehet ovat olleet lisääntymishalukkaita ainakin klassisesti "sitten joskus" tai vaihtoehtoisesti täysin sitoutumiskyvyttömiä tapauksia, joille kaverit ja kalja ovat olleet ne elämän ykkösprioriteetit. Hienoa kuulla, että meitä on muitakin, jotka emme kuulu kumpaankaan kategoriaan.

Kuten joku tuolla aikaisemmin jo taisi mainitakin, itselleni ne 3 päällimmäistä asiaa haluuni pysyä lapsettomana ovat:

1. En halua tehdä maailmaan mitään, minkä menetystä en kestä. Olen lukenut ja kuullut lapsensa menettäneiden vanhempien kertomuksia siitä, kuinka heidän elämällään ei ole enää merkitystä lapsen kuoleman jälkeen. Kaikki kauniit asiat, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan, ovat menettäneet merkityksensä. Vain ajatus ''päivä kerrallaan kohti kuolemaa'' lohduttaa. En halua joutua tällaiseen tilanteeseen, olen kärsinyt elämässäni syyttömänä jo ihan tarpeeksi. Minun on jo tarpeeksi vaikeaa antaa maailmalle tai Jumalalle anteeksi sitä, että he antavat ihmisille tapahtua hirvittäviä koettelemuksia.

2. Minua ei kiinnosta juuri muut kuin itseni, enkä halua muuttaa asiaa. Jos teen tähän maailmaan asian johon minun on kiinnitettävä loppuelämäni huomiota ja jota on paapottava silläkin ehdolla, että käteen ei lopulta jää lanttiakaan, koen olevani typerintä sorttia oleva uhkapeluri. Oma elämä on täällä maan päällä vain kerran, eikä siitä voi uhrata hetkeäkään. Ymmärrän myös kuinka tämä ajatustapa sotii sitä vastaan, että haluan parisuhteen, mutta siihen asiaan minulla taas on eri motiivit. Haluan liittää itseni yhteen sellaisen naisen kanssa, joka jakaa kanssani nämä samat arvot ja voimme täten elää elämämme yhdessä tuntematta yksinäisyyttä. Ja olenhan kuitenkin seksuaalinen olento siinä kuin muutkin, haluan kokea vastakkaisen sukupuolen läheisyyttä ja kaikkea siihen liittyvää. Lisäksi pitää ottaa huomioon, etten pysty asperger-ihmisenä kaikkia arkipäivän asioita aina hoitamaan sekoilematta joten toivon naiselta apua tähän, haluan toki tehdä hänelle sitten parhaani mukaan vastapalveluksia.

3. Maailma ei tarvitse lisää ihmisiä. Vaikka miten Suomen väkiluku laskisi, haluan tehdä omalta osaltani sen mitä voin, eli jättää lisäämättä maailman väestöpainetta, koska en voi muutenkaan karsia täältä ylimääräisiä.

Voisin vielä lisätä sen, etteivät mitkään rääkyvät ja riehuvat pikkuipanat saa minussa koskaan aikaan mitään muuta kuin ärtymystä tai raivoa. Jos vauva alkaa jossain itkemään, tulee hyvin äkkiä ''voi VIT....... taas''-olo. Jopa kirkossa käydessäkin, vaikka miten yritän itseni hillitä ja ajatella ettei Herra varmasti pidä siitä mitä päässäni liikkuu.

''Mistä löydän omani?''

Mielisairaalan osastolta voisit koettaa... Mahdollisimman suljetulta sellaiselta. Ja myös yli 45-v naiset koska eivät voi enää saada.

2. kohdan mukaan et kyllä sovellu myöskään parisuhteeseen jos et ole kiinnostunut muusta kuin itsestäsi.

Itse en halua lapsia koska: En tahdo synnyttää, en tahdo kasvattaa lasta, en tahdo sitä taakkaa ja stressiä mikä lapsesta tulee, en koe olevani tarpeeksi kykenevä opettamaan lapselle oikeita keinoja hyvään elämään, minulla on huonot geenit ja paljon sairauksia suvussa enkä myöskään kestä lasten itkua tai kiukuttelua.

Miltei sama, kun mä taas olen miettinyt mistä löytää sellaisen miehen, joka ei halua lapsia. Ja turha joidenkin on mulle sanoa, että "mistä sä tiedät, haluutko niitä vanhempana?" jne, ihan totta. Olen 18-vuotias tyttö, kohta 19v. EN halua lapsia itselleni. Vautsi, kuulostat ihan mun unelmalta, varsinkin kohta päihteetön. ;)

1. En mä lapsia vihaa, ne on aika ihania, mutta en halua niitä itselleni. Missä lukee sääntö, että jos tykkää niistä, pitäis itselleenkin haluta?
2. Mä kärsin ihan tarpeeksi sukurasitteista, joita mun kohdalla on sydänvika, migreeni, lievästi kiero selkäranka - luuletteko, että mä haluan jonkun toisen ihmisen kärsivän niistä?
3. Olen koulukiusattu, en halua kenenkään kärsivän siitä samalla tavalla
4. En usko, että osaisin kasvattaa niitä oikein, huolehtii niistä jne.
5. Lapset on ihania, kunhan ne ei ole minun.
6. EN HALUA OLLA ÄITI !!

Ap:lle kysymyksiä
1. Onko se sitten paha, jos nainen pitää lapsista muttei halua itselleen?
2. Selvennätkö kohtaa "kristillisten arvojen mukaan elävä"? Siis käytkö kirkossa tms.

Olen jo miltei keski-ikäinen nainen ja tiennyt lapsesta asti etten tule koskaan haluamaan lapsia. Olen pitänyt tästä minulle tärkeästä asiasta aina kiinni eikä oikeastaan ongelmia ole syntynyt koska olen heti varhaisesta seurustelusta tehnyt miehille selväksi etteivät lapset ja minä tulla koskaan kuulumaan samaan pakettiin. Ehkä miehet ovat joustavampia tai kenties heille lasten hankinta ei ole niin tärkeää kuin monille naisille koska olen onnistunut löytämään itselleni sopivan kumppanin. Tärkeää on olla rehellinen niin itselleen kuin muillekin ja hylätä heti sellaiset sulhas/morsianehdokkaat jotka ovat "ehkä joskus"-kannalla. Kyllä meitä lapsia haluamattomiakin naisia on, pidä vain pintasi äläkä tingi itsellesi tärkeistä arvoista.

Mikä pakko lapsia on hankkia... Mä löysin miehen joka ei halua ja jolla ei ollu ennestään lapsia, kuten ei mullakaan.. Eikä hankita.. Mut eikö noihin uskontoihin liity just "lisääntykää ja täyttäkää maa" juttu. Etit vääränlaisia naisia..

Eti vaikka jostain aasian uskonnosta naisia niin eivät ehkä halua ainakaan sen perusteella lapsia. Näin olen kuullut.

Täällä olisi ollut sopiva nainen, mutta nuo kristilliset arvot ( = pervo) särähti niin pahasti korvaan, että jatkan oman lapsettomuutta haluavan mieheni etsintää.