Ystäväni äidillä on todettu syöpä, enkä tarkemmin tiedä mikä syöpä ja missä vaiheessa tauti on.
Haluaisin nyt kuulla vinkkejä sairastuneilta ja heidän läheisiltään, kuinka ystävääni kannattaa tukea, mitä sanoa ja varsinkin mitä ei sanoa? Koen olevani sanaton, enkä tiedä auttaako jos vain sanon että "äitisi on selviytyjä tyyppiä, kaikki menee hyvin" koska kukaan ei voi tietää meneekö :/
Haluaisin nyt kuulla vinkkejä sairastuneilta ja heidän läheisiltään, kuinka ystävääni kannattaa tukea, mitä sanoa ja varsinkin mitä ei sanoa? Koen olevani sanaton, enkä tiedä auttaako jos vain sanon että "äitisi on selviytyjä tyyppiä, kaikki menee hyvin" koska kukaan ei voi tietää meneekö :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anna ystäväsi tehdä aloite, autat sitten sen mukaan miten hän haluaa. Kysyt sitten häneltä miten voit olla avuksi vai voitko mitenkään.
Älä nyt vain mistään selviytyjätyypistä ala puhumaan...
omalla äidilläni todettiin syöpä parisen vuotta sitten. alusta alkaen mulla oli joku outo aavistus, että jotain on vialla. kaikki tutkimukset, varmistukset, kokeet. sitten leikkaus. pahinta oli odotella testien ja tutkimusten tuloksia sekä sitä miten leikkaus meni. tein tavalla samantyyppistä surutyötä kuin jonkun kuollessa vaikka itse ihminen olikin elossa. kerroin lapsuuden ystävälleni ja muutamille muille todella läheisille ensin. olin aika paniikissa välillä. pikkuhiljaa siihen ahdistukseen tottui jollain tapaa ja tapahtuneen alkoi hyväksyä jotenkin, että asiat ovat nyt näin. parasta tukea oli varmaankin se, että sain puhua ja puhua ja joku kuunteli. purkaa sen pahanolon ulos. tällä hetkellä muistot tuosta ajasta ovat hieman utuiset. asiat ovat kuitenkin menneet hyvään suuntaan. kontrolli joka vuosi syövästä. viime vuonna oli ok. toivotaan, että myös tänä vuonna kaikki on ok. eikä syöpä ole uusiutunut. tosin vuosikontrollien aika on aina taas vähän ahdistavaa ja se tulosten odottaminen. tilasin jotain oppaitakin syöpäjärjestön sivuilat ja luin muiden läheisten ja sairastuneiden kertomuksia se jotenkin helpotti. äidin kanssa puhuttiin syövästä. parasta kuitenkin oli se , että huumoria riitti vakavankin tilanteen keskellä.