Epävarma adoptioon antamisesta

Vanha vinkkini on se, että epävarmana ei tehdä päätöksiä. Oli kyse sitten lapsen pois antamisesta tai kenkien ostosta. Lasten mieli on sellainen, että pahojen muistojen päälle kasvaa hyviä. Joskus kouluiässä he varmaan huomaisivatkin, ettei omat vanhemmat muka rakastaneet - päinvastoinhan se on. Te rakastatte pieniänne paljon, kun olette valmiit antamaan parempaan kotiin. Tsemppiä

Itse olen lapseton: En ole saanut lapsia mutta koskaan edes vaivannut ajatusta että alkaisin rampata lääkärillä, että olisin tullut raskaaksi. Olen ollut todella onnellinen, että ei voi edes vahingossa tulla paksuksi.
Varmaan tuon kirjoittaminen on ollut vaikeata. mutta hyvä että saa anonyyminä kirjoittaa. En halua mitenkään syyllistää ja tuomita. Olette rehellisiä ihmisiä ja sanotte niin kuin asian sisimmässänne koette. Mutta tehän olette erittäin hvyiä ja vastuullisia vanhempia. Pidätte kuitenkin vastuullisesti huolta näistä lapsista ja jos totta sanon, olette varmaan hyvinkin kiintyneitä heihin. Jos nyt tulisi tehdä päätös luopua lapsista, ette varmaan voisi tehdä sitä ilman surua ja ikävää.
Ja kuinka moni meistä, ainakin iäkkäimmistä, on syntynyt vanhemille tilaustyönä ja toivottunia. Olemme vain tulleet ja on ollut pakko kasvattaa ja saattaa kohti elämää? Itsekkin olen juuri tällainen.
Jos nyt ihan vstuullisesti ajattelette niin lapsille olisi kauhea sokki, jos antaisitte heidät jonnekin. En kyllä kannusta kertomaan heille, että he ovat ei toivottuja ja teillä ei ole rakkaudellisia tunteita heitä kohtaan. Monet haluavat lapsia, mutta eivät tunne silti jakuvaa euforiaa vanhemmuuden autuudesta. Nämäkin vanhemmat saattavat tuntea ajoittain jopa kyllästymistä lapsiaan kohtaan aj toivovat että he pian lentäisivät . Eiköhöän ole niin, että vaaditte nyt liikaa itseltänne ja syylistytte turhasta.
Jos vanhemmuus ei ole se erityinen kutsumuksenne niin olisiko mahdiollista että voisitte antaa lastennen olla välillä vaikka isovanhempien luona. Kesällä on myös lastenleirejä ym. Kannattaa myös hakea apua perheneuvolastaja kertoa väsymyksestään. Voisiko olla mahollista, että lapset saisivat olla välillä jossain perhekodissa.
Sitten jos tuntuu, että voimat ehtyvät ja alkaa tulla laten kannalata selvää laiminlyöntiä, on vaara kaltoinkohtelusta ym. kannattaa järki-ihmisen ajoissa ajatella lasten muualle sijoittamista.
Jos lapset annetaan pois kolmivuotiaina niin se on kyllä heille hyvlkäämiskokemus. Kyllä olette todella rakastavaia vanhepia kun ajattelette noin perusteellisesti lastenne parasta: Sitä se rakkaus sittenkin on.

Ei minulla tai miehellä ole innostusta leikkiä heidän kanssaan tai jutella heille, onneksi sentään lapsilla on toisensa, saavat seuraa kotonakin. Isovanhemmilla lapset käyvät joka viikonloppu. Kerran olivat kaksi viikkoa jopa hoidossakin, kun tehtiin miehen kanssa ulkomaanreissu. Eikä kaivattu lapsia ollenkaan. Toki oli iloinen mieli, kun haimme heidät kotiin taas, mutta kun arki normalisoitui olisimme voineet tehdä lomamatkan uudelleen.

Perhekotiin lasten antaminen joksikin aikaa tuntuu ikävältä. Se vasta hylkääsimeltä tuntuisi - minunkin mielestäni! Haluan kaksosille hyvän kodin, jossa heillä on hyvä olla.

Ikävältä ja surulliselta tuntuu varmasti, jos päädymme oikeasti antamaan lapset pois, lapsista ehkä vielä pahemmalta.

Täytyy jutella lisää miehen kanssa. Kuukauden päästä pitäisi muutto olla täysin valmis ja pakattuna lasten tavarat yhteiseen kotiimme tai pakattuna jonkun muun, vieraan uuden perheen kotiin.

Tämän täytyy olla provo, harvinaisen huono sellainen..

Yhtäkkiä kaikki ovat provoja. Aivan hyvin näin on voinut tapahtua.

Vinkki alottajalle, antakaa ne lapset pois jos tuntuu liian raskaalta. Pelaan soittakaa, niin saatte sieltä neuvoja. Isovanhempien voivottelut eivät auta siinä, että ette halua pitää lapsianne.

Kannattattais mennä juttelemaan asiasta ihan perheneuvolaan. Miettiä sitten yhdessä, mikä olisi lasten etu? Lapsilla elämä edessä?

Kyllä on järkyttävää kuultavaa. Olette itsekkäitä,eka tehdään lapsia ja sitten vaan annetaan pois. Ajatteleppa jos sut ois joskus annettu pois. Ois kannattanu varmaan miettiä lapsen hankintaa jo heti alussa,eikä 3 vuoden päästä!

No joskus vain tapahtuu että lapsia tulee vaikka ei nyt ihan tilaukseen laitettaiksaan. Olen syntynyt itsekkin vahinkona, ja olen kiitollinen että vanhemmat ievät tehneet aborttia. Tuntuu kyllä hirveältä jos vanhemmat olisivat antaneet mminut toiseen perheeseen kolmen vuoden iäkäisenä. Eivät he mitään äidin ja ísän ihannehahmoja olleet, mutta olisi se ollut hirveää, jos olisi tyrkätty pois kotoa.
Ja kun tilanne on nyt se mikä on. Nuo lapset ovat perheessä: Turha sitä on nyt tässä vaiheessa spekuloida ja heitä syyllistää.

Ei sitten tullut mieleen käyttää ehkäisyä? Ei 2000-luvulla aikuiset täysjärkiset ihmiset vahingossa raskaaksi tule.