Nuorena sen huomas että joka viikonloppu kumpikin kännissä. Tietokoneelle jos meni niin jompikumpi tuli selän taakse hönkimään ja juttelemaan älyttömiä juttujaan. En koskaan tykännyt siitä kännniläisten selittelystä, silloin toinen alkoi aina mullekin valittamaan etten osaa mitään. Se juurtui ajatuksiini, sieluuni. 17 vuotiaana otin ekat kännit vanhempien krapulajuomisista. Ei ne edes huomannut, syytti toisiaan seuraavana aamuna että sinä joit sinä joit. En viitsiny krapuloisani kertoa että minä join. Pari vuotta meni taas ja armeijaan, joka viikonlloppuvapaalla vedin 2 päivää. Se tapa ei loppunut armeijan jälkeenkään. Sain töitä, siellä krapulassa monet maanantaiaamut haukoin henkeä ja sain huomautuksenkin koska näytin isojen pomojen mielestä huonolta. Pari vuotta ja otin lopputilin, aloin juomaan vielä enemmän. Vuosia tuosta ja pätkätöitä ollut ja kaikki juomalla saanut loppumaan. Nykyään juon 5päivää viikossa, olen 30. Taidan olla elämäni loppusuoralla.
En syytä ketään, oma tyhmyys, mutta tämä "millään ei ole mitään väliä" -olo on pahin jota en saa pois selvinpäin enkä edes humalassa.
- erakko
En syytä ketään, oma tyhmyys, mutta tämä "millään ei ole mitään väliä" -olo on pahin jota en saa pois selvinpäin enkä edes humalassa.
- erakko
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.