Millä peruisten olette ostaneet sekarotuisen koiran?

valitsin sekarotuisen rotujen perusteella, eli palveleva ulkokoira, koska työpäivänä pitää pystyä olemaan tarhassa ( lämmin koppi). Ja ennenkaikkea hinnan mukaan. Sakemanni labbis hysky on juuri sitä mitä hain, virkeä helposti koulutettava ja sopivasti paksuturkkinen vaan ei tolkuton karvakasa. Alta satasen pentu tuskin on tarkoituksella tain ainakaan rahastusmielessä teetetty. Oli muuten sekä emä että isä tavattavissa.

Minulla pari rekkua, joista toinen kulkeutunut minulle sukulaisen kautta. Se kuuluista tarina. Otetaan koira ja vuoden päästä luovutaan. Ihanampaa koiraa en voi kuvitella vaikka onkin idästä tuonti ja varmaankin tehtailun tulos. Toinen rekkuni on Suomesta ja olen nähnyt sekä emän ja uroksen. Saman perheen koiria. Nyt liki kuusi kuukautinen ja hyvin menee. Kävimme muutaman viikon kirjeen vaihtoa, siis sähköpostitse viestittelyä. Lähetin kuvia koirastamme ja hän pennusista sekä pentujen vanhemmista. Kerran kävin katsomassa ja sitten hainkin jo kotiimme. Maksoi kyllä, mutta oli juuri se jota olin kaivannut. Oppi äkkiä kodin sääntöjä, tietty pentu tekee kolttosiian aina välillä. Päivääkään en ole katunut. Varmaan pari vuotta selailin netissä, kunnes tuli kohdalle ja tartuin heti kiinni. Molemmat ovat seurakoiria, mutta tosin alkuperäisesti molempien koirien isät. äidit ovat soveltuneet mikä rotanpyyntiin ja myös linnustukseen. Siis joskus kauan sitten. Molemmat alta 10 kg. Molemmat sirutettu. Olen myös hoitanut ne Kennelliiton FIT rekisteriin. Vanhempi steriloitu ja nuorempi kastroidaan heti kun voi, sillä ei tulisi mieleenikään enää sekoitta näitä keskenään tai antaa tämän nuoremman astua edelleen.

Seropien kanssa pitäisi olla myös tarkkana, että mitä mixataan. Ei ole järkevää isoja ja pieniä rotuja sekoittaa. Samankokoisia ja samantapaisia. Hyvin terveitä ovat olleet, tosin pienestä ei vielä tiedä. Voi käydä myös niin, että periytyy kahden eri rodun huonot puolet ja sit ollaan pulassa. Tottelevaisia, ihania koiruuksia.

Suosittelen kumminkin olemaan erittäin tarkkana. Purenta, vatsa jne. Riskin otat aina. Tosin myös rotukoiran kohdalla. Tiedän monia, joiden kanssa juostaan vähän väliä ulkona, koska vatsa on niin herkkä. Olen sitä mieltä, että jokainen ottakoon koiran, joka itseään miellyttää, mutta on ikävää, että otetaan isoja ekaks ja kaikki menee pieleen, kun ei tajuta vaativuutta.

Mulle on sekarotuset aina ollu enemmän sääntö ku poikkeus. Seropeja on aina ollut ja nitä tullee aina olemaan.

Sekarotuisia ihannoin niitten monipuolisuuden takia, erillaisia rotusekotuksia kun on pilvin pimein nii luulis olevan jokkaiselle jotaki. Plussaa on myös persoonallinen ulkonäkö.

Itellä oli niinsanottu vahinkopentue 5kk sitten ja se pääs tapahtumaan omien koirien kesken kun uroksen hoitaja ilmoitti ettei voikkaan pitää urosta hoidossa koko juoksujen ajan ja vahinko pääsi käymään, enkä jälkiehkäissyt narttua.

Pentuja tuli 7 ja kaikki paitsi yks ovat muuttaneet omiin koteihinsa. En väittänyt pentujen olleen vahinko, koska ainut vahinko oli astuminen, ja sen ajankohdan tiesin niin sen olisi voinut vielä ehkäistä, ja jätin jälkiehkisyn tarkoituksella tekemättä.

Pennut huolehdin niinkuin asiaan kuului, madotukset, tunnistusmerkintä, eläinlääkärintarkastus, koko helahoito..

Vanhemmat on ainakin päällisinpuolin terveitä, harmikseni en kerinnyt niitä tutkituttaa terveiksi. Mutta tarkoitus on jossain vaiheessa kuvauttaa narttu ja kattoa jos pennut joskus uusin, eri uroksella toki tällä kertaa :)

Minulla on 12-vuotias seropi ja se on ollu koko elämäni ajan minulla olen nyt 12 vuotias (kohta 13). Isäni ja äitini lukivat jostain lehdestä ilmoituksen, että nurmeksella turvakodissa olisi joku koira sitten vanhempani menivät katsomaan minkä lainen olisi kyseessä...no se (omistaja) antoi sen vain aidan yli ja otti rahat se maksoi n. 400 markkaa eli euroissa 80e..sitten soiteltiin sinne ja yritettiin kysellä sen taustoja mutta se sanoi ettei saa kyselle saatiin vain tietää että sen äiti on valkoinen kippura häntäinen sekarotuinen koira. Emme ole vieläkään varmoja mitä rotuja tuossa koirassa on mutta varmasti jotain saksanpaimenkoiraa,puolisusi moni luullut sudeksi. Se oli 2 kodissa ennen meitä mutta kaikki antoivat sen pois sillä kukaan ei kestänyt sitä. Tällä hetkellä hänellä on nivelrikko. :( ajattelin vain pistää tämmösen kertomuksen.

Mun piti aluksi ottaa puhdasrotuinen lappari, mutta pentue jäi haaveeksi, koska narttu ei tullut kantavaksi. Koska kuitenkin olin ehtinyt asiani järjestää pentua varten ja kuume oli kova, niin kallistuin sekarotuisten puolelle. Kivannäköinen yhdistelmä samasta kaupungista, kävin katsomassa pentuja ja yksi niistä vei sydämeni.

Päivääkään en ole katunut.

Itselläni oli aikoinaan sekarotuinen pystykorva joka haukkui kaikki. Mutta viisas se oli. Kun kysyin paljonko on neljästä pois neljä - koira
ei vastannut mitään.