rakkaus on kuin kirjastosta lainattu satukirja...jonka tarinan tiedät etukäteen, mutta
käännettyäsi ensimmäisen sivun..pistät kirjan kannen kiinni, koska laina-aika on
kohta päättymässä, palautat kirjan kirjastoon ja teet suursiivouksen.
Olisikohan avio-erotilastot erilaisia, jos satukirjat ja romanttiset elokuvat nimettäis
"rakkauden oppikirja" ja "opetuselokuva", ja kun ala-asteelta lähtien koulussa
olisi oppiaineena:parisuhdeoppi ja rakkaus
käännettyäsi ensimmäisen sivun..pistät kirjan kannen kiinni, koska laina-aika on
kohta päättymässä, palautat kirjan kirjastoon ja teet suursiivouksen.
Olisikohan avio-erotilastot erilaisia, jos satukirjat ja romanttiset elokuvat nimettäis
"rakkauden oppikirja" ja "opetuselokuva", ja kun ala-asteelta lähtien koulussa
olisi oppiaineena:parisuhdeoppi ja rakkaus
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saattaisi olla. Hyvin pohdiskelet asiaa.
Rakkaudenoppitunti?
ei niinkään pohdi, vaan toteaa todellisuuden.Romannttiset elokuvat, joissa kaksi
toisiaan rakastavaa saavat lopulta toisensa, on se tavoitetila jota kaikki toivoo,
mutta vanhankantaiset ajatuskaavat saavat luopumaan toivosta, kuten kauan
aikaa sitten..ukin ja mummon aikaan, jolloin naisen paikka oli laittaa miehelle
ruokaa, ja hoitaa lapset.Siihen aikaan oli parisuhteet ennalta sovittuja, ja
usein tytön isä katsoi tyttärelleen sopivan miehen, vaikka hänellä saattoi olla
mielitietty.Ja avioliitto päättyi kuolemaan, ja mahdollisesti leskeksi jäänyt
lopulta saikin sitten rakkaansa.Edellä kerrottu on tositarina.
Kyse on myös kulttuurieroista. Muistan lukeneeni jostain, että Intiassa uskotaan järjestetyn avioliiton johtavan suurempaan onneen kuin rakastumisen huumassa solmitun. Syy tähän on siinä, että kumppani valitetaan tarkemmin ja eri perusteilla, ilman sitä järjen sumentumista ja aikaa myöten parhaissa tapauksissa parin välille kasvaa suurta, kestävää rakkautta.
se mikä kasvaa on kiintymys, ukkini ja mummoni vaikuttivat ulkopuolisin silmin
onnellisilta ja rakastuneilta, mutta kun ukki kuoli, mummo viskasi hiekkaa arkun
päälle, ja kahden viikon kuluttua meni tapaamaan nuoruuden rakastettuaan.Siis
kuka ulkopuolinen voi nähdä sielun syvyyteen, mitä tunteita siellä on kätkössä?
Olen kuullut monia samanlaisia tarinoita. Oli kiinalainen nainen, joka naitettiin miehelle, jonka veljeen tuo nainen rakastui. Rakkautta ei todellakaan voi valita.
Ja jos tietää jo alunalkaenkin lukevansa, ehkä väärää kirjaa käy kuten tälle lainaajalle. Ne olivat vain kirjaimia ja tarinoita. Ei todellisuuspohjaa, eikä sitä tehdä todelliseksi toivomalla tai puhumalla. Täysin yksipuolista.
Miten ihminen huijaakaan itseään. Meni kaksi vuotta hyväksyä minkä jo tiesin. Niin kirveli. Se oli vain yksisuuntaista. Rakkautta häneen, rakastaa vain häntä. Saamatta mitään todellista vastineeksi. Toteuessaan (jos olisi), se olisi tuhonnut tämän lainaajan. Sen verran räyhäävää ja keskellä tietä vievää tilaa se oli. Kärsinyttä ja luonnostaan julmuuteen taipuvainen.
Ero oli oikea päätös, rakastuin vääriin piirteisiin. Ihmettelen vieläkin oliko se vääryydellä lainattua tai jopa huijattua? Jotkut asiat vain paistavat läpi, vaikka niiden kokonaisuutta ei ymmärtäisi. Koska jo pelkästän rakastuneena oleminen vääristää näkökykyä ja laittaa anatamaan anteeksi liikaa.
c'est la vie, mon amie, sinä et ole. Todelliset ystävät eivät tee tuollaista. Tule onnelliseksi. Älä piinaa itseäsi tai muita. Huuhdoin sen myrkyn sydämestäni. Pitää opetella vaatimaan rakkautta myös itselleen. Saada jotain myös itselleen.
Tämä koko kirjoitus näyttää jo nyt turhalta.
tuskin
tyypit muuttuu elämä varrella
vaikeaa löytää aina sopiva yhteys