Hävettääkö sinua kun ikääsi kysytään ?

En ole ylpeä, mutta en häpeäkään.
Jos ei kuole nuorena, tulee vanhaksi.
En myöskään pidä sanasta nuorekas, tai "ei uskoisi että olet sen ikäinen".
Olen kaikessa rauhassa tämän ikäinen, toivoen terveitä vuosia vielä pitkälle eteenpäin.

Olen ylpeä iästäni , mutta ajatus seksistä puistattaa .
Häpeä tulee siinä vaiheessa, kun minua pyydetään "sohvalle".

Minulla ei ole mitään tunteenomaista suhtautumista ikääni, se on tosiasia, jota en häpeä sen kummemmin kuin ole siitä ylpeäkään.

Kysymys on mielestäni kummallinen: miksi ikää pitäisi hävetä? Tai ylipäätään sitä sen kummemmin miettiä. Sehän on vain yksi ihmisen ominaisuus.

Minusta on epämukavaa, jos kymmenisen vuotta nuorempi herra kysyy "minkäs ikäinen lady on?" Siinä kysymyksessä kuulen halveksuntaa ikääni kohtaan ja samalla elvistelyä omasta nuoremmuudestaan.

Samanikäisten kanssa on kiva olla samanikäinen ja se myös kertoa. Samalla voi muistella koulumuistoja ja siihen aikaan esmes alakoulussa käytettyjä kirjoja, joita olemme joskus etsineet kirjastoista ja antikoista katseltaviksemme ja ostettu omaksikin.

Vähän tai paljon vanhempien kanssa iän kertominen on helppoa myös, Ei huolen häivää. Voi olla nuori ja huoleton, he kantavat isomman osan järkevää vastuuta, kun ovat vanhempiakin :)

Miks häpeisin ,ne muutamat harmaat hiukset on kokemusta ja niinkauan kun vanhuus ei tartu haalarin hihaan kiinni mä elän täysillä.
Nuoremmat voi koittaa pysytellä rinnalla jos jaksavat

Ihan itse olen elänyt elämäni jokaisen päivän, kuuskymppiä täyttyy ensi vuonna, mutta yhtään en häpeä.
Aika mukavasti olen päässyt tähän ikään ja jos hyvin menee, tulee vuosia lisää.
Vanhuus on vielä kaukana, näin uskon.

Emmie osta tupakkaa tai alkoholia tai käy kapakoissa joten papereita ei juurikaan kysellä...

Eikö sinua kukaan ole koskaan sanonut "nuoren näköiseksi!.¨ yohuuhkaja.

silloin hävetti tosisaan, kun mua luultiin kymmenen vuotta nuoremmaksi kuin olin, en kertakaikkiaan käsittäny etteikö ne näe minkä ikänen olen,
yksi väitti että kirkonkirjoihin on tullu virhe mun kohdallla, heh.
nyt olen jo ikäiseni näkönen ONNEKSI,, ainaki melkein,
kerron ikäni kysyttäessä ilman häpeää,,,

Miksi ikää pitäisi hävetä? Ei se ole häpeä muille kuin korkeintaan teineille, joiden mielestä ennen heitä ei ollut mitään eikä kukaan yli 30-vuotias tiedä mitään.

Pari vuotta sitten en aina edes muistanut, minkäikäinen olen. Nyt kun mittarissa on tasan 60, lukema on helpompi muistaa. Iällä ei ole kovin suurta merkitystä minulle.

Ei hävetä yhtään oma ikäni. Jokainen, joka saa elää, vanhenee. Miksi pitäisi hävetä ikäänsä?
Kunhan terveyttä' piisaisi edes tämän verran, se on tärkeintä.

Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi ikäänsä hävetä.
Periaatteessa ikä näkyy ja saakin näkyä naamasta, liikkeistä ja elämänkokemuksesta. Saa näkyäkin, jos on oikein elämänsä elänyt.
Useimmiten kysymyksiä iästään kuulee positiivisellä latauksella. Ihmetellään nuorekkuutta.
Usein kuulen kysymyksen nuorempien työtovereiden taholta, kunnioituksen tunnetta äänessä,heidän kysyessään työurani pituutta.

Kun elää, miten sitten elääkään, ne merkit kyllä ilmaantuu jokaiselle, halusipa tai ei. Myöskin nuorelle, vanhentumistaan pelkäävälle ihmiselle. Ei siinä auta kasvojen kohotukset, tai siligoni-tissit. Aina jokin ihmisen iän paljastaa lähestulkoon, jos osaa merkit lukea.
Aika aikaa kutakin ja hyväksytään tosiasiat, ainakin itse.

Kyllä hävettää ainakin minua.

Ei hävetä, ja eipä tuota kukaan ole kysellytkään, paitsi syntymäaikaa joihinkin papereihin...tai tarkistettaessa henkilöllisyyttä.

Paikallisen Prisman kassa-neidit ovat ihania.
Aina kun he eivät papereitani huomaa kysyä, katson minä heitä silmiin, isken silmää ja sanon että minä olen aikasti vanha, mutta hyväkuntoinen.
Perjantaisin lisään lirkkuun: Haluaisitko avata kanssani tämän merkki-salkun?
Ja taas saan vastaani ihastuttavan hymyn.
Hyvin koulutettuja ovat he.
Luultavasti sit Sunnuntai-aamuna kiroilevat: Olisi kuiteskin pitänyt luottaa siihen vanhempaan herrasmieheen.

H.

Ei hävetä oma ikäni, mutta vähän harmittaa, kun oma ikäluokkani on niin kovin vanhoillista.

Ei hävetä, mutta yksi työnantaja on kieltänyt minua paljastamasta työkuvioissa omaa ikääni. - Pikkupiru olkapäälläni käski kysymään, miksi, mutta jätin kysymättä.

Olen myös huomannut, että joskus huomattavasti nuoremmat harrastuskaverit ovat menneet vähäksi aikaa ihan kipsiin, kun on keskusteltu iästä ja olen tullut paljastaneeksi kuinka kamalan vanha olen. ;) Omasta mielestäni monen ihmisen ikää voi olla todella vaikea arvata oikein.

Ei ole hävettänyt ja miksi kummassa se niin edes tekisi.

Yritän olla kehuskelematta,

Ei hävetä, mutta ehkäpä haluat todistaa että syytä olisi?

Kovin on köyhät vaihtoehdot aloituksessasi. Elän elämääni ja olen ylpeä, mutta itseni tai muiden syntymävuosi ei siihen liity mitenkään.

Ei mitenkään, mut paikka missä sitä kytytään ehtymättömästi oli mm. sairaala. Vain verhoilla erotetut sängyt ja vähintään kerrantunnissa joku kävi kyssäääyteenn syntymäaikaa..mikäpäivä...mikävuosi...kuka on pressa jne..
Kaiken mitä minulle sanottiin kuuli myöskin petinaapur ja sama toisinpäin.

Lekuripoju erehtyi kysyyn et miksi olen potilaana, silloin mittani tuli täyteen - en toista..... mut loppui kyssärit!
Tunsin ettei minulla ole mitään yksityissuojaa, enpä unohtanut sitäkään mainita ;))

Olin ensinnäkin pökerryksissä, hirmupeloissani ja tietämätön tilastani, ja nää tenttaa syntymäaikaani sun muuta. Tiedän miksi, mut olisi rauhottaneet minut kertomalla ihan ekaksi mitä oli tapahtunut, syntynythän olin, olinhan läsnä ;D

Miksi hävettäisi? Omituinen kysymys. Ei iässä ole sen enempää ylpeilemisen kuin häpeilemisenkään aihetta.

Pettynyt olin tänäänkin, kun kukaan ei kysynyt peliautomaatilla ikääni. Ihailen iäkkäämpiä, hyväkuntoisia henkilöitä. Ei ole varmaa saako itse elonpäiviä, ja terveitä vielä. En ole koskaan hävennyt ikääni, sehän on fakta.

Ei hävetä, vuodet vierii ja ikä karttuu. Tuli mieleeni eräs sanonta/sananlasku, jotenkin tähän tapaan se kuului "Älä pilkkaa vanhuutta, rukoile, että saavuttaisit sen".

En häpeä ikääni tippaakaan, minusta on ihanaa olla yli kuuskymppinen.
Miksi pitäiskään hävetä, vanhin lapseni on tuotapikaa 50 vuotias.
Töissä varsinkin on mukava kun nuoret todella arvostaa elämänkokemustani ja jopa tietomäärää mikä minulle on kertynyt, eivät haluaisi päästää kokonaan eläkkeelle. Minulla ei ole niin hyvää kielitaitoa kuin nuorilla tänä päivänä on, mutta he ovat aina auttamassa kun joudun pulaan.

Jos nyt vielä pitäisi ikäänsä hävetä, sehän olisi sama kuin häpeäisi olemassaoloaan.
Ja ihan siihen en sentään suostu.
Moni sukulaiseni on kuollut minua nuorempana.
Sekö on kunnia?

Ei hävetä.

Lääkäri aikoi kirjoittaa pari viikkoa sitten sairausloman koska hänen mielestään en voi tehdä työtä yhdellä kädellä.

Sanoin etten tarvitse. Silti ei kysynyt ikääni.

Sitä sattuu syntymään tänne jonain hetkenä, jota ei voi määrätä. Syntymähetkeään ei siis voi mitenkään hävetä. Kuten ei silmien väriään eikä veriryhmäänsäkään.
Saa olla ihan "ylpeä", että on vielä elossa. Moni muu on jo maan povessa...

ja en häpeä sentin vertaa ikäni, Tosin en ole sitä edes miettinyt kun silloin ku joku alkaa arvostelleen liian nuoreksi. Siinä sakissa on niin lekurit ku tämän palstan skriivaajat. ;)

Niin muuten tiedoksi vaan, kyllä vain tuon pyykkilautamahan alta näen helposti oman ison ja toimivan vehkeen vielä nykyäänkin.

Numerot olleet aina ihan sopivat.

Aika pitkään oli ulkonäköongelmaa, minkäpä sitä ulkonäölleen voi. Nykyään alkaa rapautuminen sentään vähän näkymään, aiemmin olin vaan yksinkertaisesti nuoren näköinen. Siitä tuli paljon kredibiliteettiongelmia, ties missä kaikissa kuvioissa. Ulkonäön perusteella kyllä muutenkin hankala arvioida ikää, jotkut näyttää eläkeläisiltä parikymppisinä, joistain aikuisemmista ihmisistä ei ikää silleen edes oikein ajattele, ei tule katottua, jos nyt ei mitenkään erityisesti ole oudon näköinen.

Miehet väittää, että net ei muka ole omasta ulkonäöstään kiinnostuneita. Kyllä mulla ainakin on projektinsa laittautua edustuskuntoon mökkiloman jälkeen. Ja iteasiassa naisten näköön kiinnittää ihmeen vähän huomiota. Monetg nyt vaan yksinkertaisesti on niin saaturan rumia, että eipä paljoa viiti katella. Asiallisen näköinen pimatsu on yleensä asiallisen näköinen, numeroista riippumatta.

Voi kuulostaa tekopyhältä, mutta vuosiluvut ei paljoa merkkaa. Typerykset säilyy kyllä typeryksinä hautaansa saakka, normiterävät ei tarvi mitään ikähypetystä, ne on oma rotunsa, joita nyt aina joskus onneksi tapaa. Nykyaikana muuten nousee esiin yks juttu. ns"vanhat ja viisaat" ei ollenkaan välttämättä ole muuta kuin vanhoja. Monilla vähäinen elämänkokemus, kapea työura, koulut jääneet käymättä. Ei siinä ikävuodet mitään auta.Ja tulossa vastaavia sukupolvia, niitä kai sanotaan syrjäytyneiksi. Kakarana syrjäytynyt, millanen vanj´hushan sellasesta sitten tulee, siinä ei vuosien kuluminen vaikuta asiaan mitenkään.



=DW=

ei hävetä,teitittelystä huomaa että vanhana pidetään,ikä on vaan niin suhteellinen käsitys,kun olin 14v.ajattelin 20v.n olevan vanhoja

En yleensä ajattele yhtään mitään, kun ikää kysytään. Jotenkin olisi hassua tuntea ylpeyttä ikänsä vuoksi, en kyllä alemmuuttakaan tunne. Kunn on elossa, on väkisinkin jonkin ikäinen,se on fakta eikä siinä sen ihmeempää. Jos vielä itse lähtee tekemään iästään numeron, elämän tietysti saa mutkikkaammaksi nykyistä, joten enpä viitsi. Turhaa mikä turhaa.

olen kans sitä mieltä, että olen iloinen kun saan vielä elää, kuuntelin radiosta just, että iloinen mieli lisää vuosia, joten ei kannata olla katkera ja muistaa, että kaikilla on välillä vaikeaa..

Häpeätkö itseäsi?

Ei hävetä mutta suututtaa että Suomessa täytyy antaa henkilotunnus joka paikassa
ja kun näytän nuoremmalta kuin 79 vuotta, niin huomaan kuinka esim. virkailijoiden asenne muuttuu kun näkevät syntymäajan. Alkavat puhua asioita kuin idiootille.
En ole ollenkaan rauhallinen lähestyvästä vuodesta jolloin täytän 80 vuotta.
Viime 20 vuotta vilahti ohitse.
Onneksi olen ollut terve tähän asti mutta kauhistuttaa koko vanhuus ja vanhentuminen. Vielä nykyisin annan paikan metrossa ja raitiovaunussa nuoremmalle huonokuntoiselle henkilölle.

En koskaan kerro mielelläni ikääni vieraille vaikka sitä aina udellaan. Olen varmaan outo VANHUS. En tunne itseäni vielä vanhukseksi. Pelaan tennistä nuoremmankin kanssa.

Kännykkäkaupassa, liittymäasioissa kysyttiin henk.turvatunnusta kovaan ääneen ja takana oli kymmenen ihmisen jono. En antanut.

mistähän se jihtuu kun vanhenee, luulee itse olevan nuoremman näköinen..

Ei hävetä. Apellani oli tapana sanoa, että ei hän ole vanha, hän on vaan kauan elänyt. Olisi nyt 94-vuotias, jos vielä eläisi.

ei se hävetä, ellei käy näin: http://www.youtube.com/watch?v=_Y1xlsyLYHI&feature=plcp