ei mustasukkaisuutta

mistä muuten tiedät ettei hän ole edes vähääkään sinusta mustis?Ehkä hän osaa peittää sen tunteen hyvin?

kokeileppa kertoa miehelle,et sä tapasit eilen kaupungilla kivannäköisen miehen joka pyysi sut kahville, ja juttelit kaikenlaista kivaa..ehkä tunnin ,pari...miehen kanssa...jos miehesi ei lotkauta korvaansakaan, tämän stoorin kuultuaan, sitten se miehesi ei paljon sinusta välitä enään. Sitä et kertonut kuinka kauan olette yhdessä olleet, ja onko hän aina ollut tuollainen.
Minä miehenä sanoisin et, minun naisystävä kun kertoo, et hänellä on tälläkin hetkellä miestuttavuuksia, jotka soittelee joskus hänelle, niin kyllä hiukan aina olen mustis ja eilen kysyinkin, että olenko hänelle kenties vain joku varanumero, ja sellainen en missääntapauksessa haluaisi olevan hänelle, uskon että ne ovat vain tuttavia hänelle...senverran kyllä tunnen hänen tavat.....ettei hän pelehtisi niiden kanssa....vaikka siihen olisi tilaisuuskin koska tahansa.
Tämä kuvio on käyty myös toisinpäinkin, mutta ei se luottamus kummallakaan ole pettänyt, vaikka sellaista lievää mustista onkin vähänväliä ollut, ja onhan se kiihottavaa nähdä, et kuinka haluttavannäköinen mies/nainen, mun rakkaani onkaan muiden silmssä.
Kyllä se terve mustasukkaisuus, puolin ja toisin, on ns. "elämänsuola"...kohtuulliseti käytettynä.

Kyllä se pikkasen kuuluu kummankin olla mustis ainakin suhteen alkuvaiheessa. Terveellä tavalla siis.

olen tässä ihmetellytkin, miksi sellaiset ihmiset, jotka itse ovat mustiksia, eivät itse tule "kaapistaan" hevillä ulos keskustelemaan tänne ongelmistaan, tai yleensäkään missään areenoilla. Taitaa olla senverran arka-aihe kenelle tahansa joka siitä kärsii.
ja voi olla sekin että sitä ei näe itsessään, ja huono itsetunto ja joskus petetyksi tullut, ja omistamisenhaluisuus vain ruokkii ja lietsoo sitä mustasukkaisuutta yhäti syvempiin syövereihin

Eikö se kerro jo kaiken, jos toinen ei ole hitusenkaan vertaa kiinnostunut toisen menoista, onko kaikki ok, kysy päivän kuulumisia ym...

->>Se vähät välittää tästä ihmisestä tai pitää itsestäänselvyytenä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

->>Toista ei voi muttaa, se pitää hyväksyä sellaisenaankuin on tai nostaa kytkintä.

->>Kotona ei ole opetettu puhumaan asioista.

Itse en juuri näytä mustasukkaisuuttani mitenkään puolisolleni. Muutenkin olen sitä mieltä, että en pysty aikuista ihmistä vahtimaan kokoaikaa ja toisen aikuisen ihmisen kyttäily tuntuu lapselliselta touhulta. Samoin jatkuva murehtiminen siitä jos toinen sattuisi pettämään.

Pettää jos pettää en minä siihen kuole. Suhteemme tosin saattaisi sen jälkeen olla ohi.

Välittämiseni osoitan toiselle keskustelemalla, kuuntelemalla, auttamalla pienissä askareissa jos toinen tarvitsee apua ja niin edelleen. Omasta mielestäni omien epävarmuuksien kaataminen toisen niskaan ei ole välittämistä.

Tosin jos puolisoni jäisi kiinni pettämisestä tai alkaisin epäillä sitä käynnistäisin hyvin vakavan keskustelun siitä haluaako hän jatkaa suhdettamme.

Jos ei pysty omilla teoilla näyttämään että pitää puolisostaan ja tekoihin kuuluu myös luottaminen toiseen osapuoleen. Tekemättömien tekojen tai luottamuspulan takia puoliso yleensä menee toisen luo. Mustasukkaisuus on sairaus, joka tulisi kitkeä maailmasta. Onneksi olen itse parantunut siitä (älä tee sitä mitä et halua puolisosi tekevän). Onnellisesti nykyisin naimisissa.

Itse olen valitettavasti tuo mustasukkainen ja ajoittain omistushaluinen ihminen. Jotenkin tuntuu että se kun toinen ei näytä minkäänlaista mustasukkaisuutta saa omat tuntoni jylläämään.

Sitä on jotenkin tunteidensa vietävänä ja vaikka kuinka sanoo et ihan turhaa ja oman pään aiheuttamaa mielikuvitusta niin silti ne kerta toisensa jälkeen jyllää.

Kummallisinta tässä itseni kohdalla on se etten koskaan aikaisemmin ole itsestäni sitä piirrettä huomannut. Nyt nykyisen kumppanin kanssa jotenkin alusta lähtien ollut enemmän ja vähemmän pinnalla.

Ehkä se ettei toinen näytä minkäänlaista saa mut ajattelemaan, et olenko mä kuinka tärkeä toiselle??? Ja se että olen aikaisemmin tapaillut hyvinkin mustasukkaisia ja omistushaluisia, niin tiedän kuinka iso taakka se on toiselle/suhteelle..

Ymmärrän ja olen samaa mieltä et mustasukkaisuus on sairaus, mikä yleensä kumpuaa omasta epävarmuudesta. Silti se ei tee asian kanssa elämisestä yhtään helpompaa.

olin joku aika sitten hyvinkin mustasukkainen. ja ihan vain siksi koska aavistin (kuudes aisti;) että nyt ei ole puhtaat jauhot pussissa. ja oikein aavistin. miehellä oli jotakin vispilänkauppaa toisen naisen kanssa. sen jälkeen kun "kärähti" valehtelujen yms jälkeen.. tein itseni kanssa mielenrauhan tämän mustasukkaisuuden suhteen! toista ei voi, eikä saakaan omistaa. ei sillä mustasukkaisuudella voita mitään. tämän vastineena voisi mieluummin tulla Terve kiinnostus toisen kuulumisiin, tuttaviin. ei niinkään sellainen epäterve - syyttelevä mustis kysely.
jos parisuhde voi hyvin ja luottamusta löytyy niin ei silloin tarvitse olla mustasukkainen. olen nuoruudessani nähnyt/tuntenut erään sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen. ja voin kertoa että se oli kuulkaan rumaa nähtävää. ei se ole hyväksi kenellekään.
mieluummin oltaisiin iloisia jokaisen omasta vapaudesta. kunhan on varma että suhteesta löytyy sitä aitoa välittämistä, rakkautta.. niin kyllä silloin jo toisen kunnioittamisen kautta antaa toiselle oman tilansa.. omaa aikaa. ei oikeesti tartte vouhottaa perässä ja kysellä jokaista menoa tms.
tokihan nyt on hyvä miettiä myös se vaihtoehto.. että ettei vaan sulla olis juurikin epävarmuutta sun kaveris tunteiden syvyydestä? ei niitä kannata ainakaan kilpailemalla lähteä selvittämään. mieluummin järjestät vaikka romanttisen illan teille kahdelle ja muistutat sun rakastas hänen tärkeydestään. kyllä sä silloin näet että onko niissä silmissä vielä sitä samaa lämpöä ja rakkautta. ei tartte rueta testailemaan sen kummemmin.
ja muista olla iloinen jos sun rakkaasi luottaa suhun! näin ei todellakaan aina ole.. valitettavasti.

tsemiä♥