Monen miehen mielestä on epäreilua ja väärin, että vain naisella on oikeus päättää, tekeekö hän abortin vai ei, eikä mies voi vaikuttaa asiaan mitenkään.
MIKSI NAINEN HALUAA PITÄÄ LAPSEN?
- Oman tai esim. vanhempien uskonnollisen vakaumuksen/painostuksen vuoksi, joka kieltää abortin tekemisen.
- Nainen tuntee itseensä vastuullisemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi, jos antaa sikiön kehittyä lapseksi, ja kasvattaa tämän. Jos nainen tekee abortin, hän voi tuntea itsensä oman lapsensa tappaneeksi, eli murhaajaksi.
- Naisella on tunteet (toisin kuin monilla miehillä).
MIKSEI MIES VOI PÄÄTTÄÄ ABORTISTA?
- Sikiö/lapsi kasvaa naisen sisällä ja jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan.
- Aina kun harrastatte seksiä, on mahdollisuus, että nainen tulee raskaaksi ja se on jokaisen tiedettävä leikkiin ryhtyessään. Oikein käytettyinä ehkäisypilleritkin voivat pettää. HUOM! Mies voi käydä steriloimassa itsensä, mikäli ei tahdo lapsia.
KYSYMYKSIÄ
1. Jos sinä tai kumppanisi tulisi raskaaksi, olisiko sinulla/hänellä edessä abortin paikka? Joutuisitteko kiistelemään asiasta vai olisiko päätös yksimielisen itsestäänselvyys?
2. Onko sinusta oikein, että vain nainen voi päättää abortista?
3. Onko oikein, että mieheltä vaaditaan eron tullessa lapsen elatusmaksuja?
4. Pitäisikö sterilointiin pääsemisen ikärajaa (30 vuotta) laskea Suomessa?
5. Onko sinut tai kumppanisi steriloitu? Jos ei, haluaisitko nyt tai joskus vuosien päästä?
6. Miten sinä huolehdit ehkäisystä? Osallistuuko ehkäisyasiaan kumpikin osapuoli mahdollisessa suhteessanne?
MIKSI NAINEN HALUAA PITÄÄ LAPSEN?
- Oman tai esim. vanhempien uskonnollisen vakaumuksen/painostuksen vuoksi, joka kieltää abortin tekemisen.
- Nainen tuntee itseensä vastuullisemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi, jos antaa sikiön kehittyä lapseksi, ja kasvattaa tämän. Jos nainen tekee abortin, hän voi tuntea itsensä oman lapsensa tappaneeksi, eli murhaajaksi.
- Naisella on tunteet (toisin kuin monilla miehillä).
MIKSEI MIES VOI PÄÄTTÄÄ ABORTISTA?
- Sikiö/lapsi kasvaa naisen sisällä ja jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan.
- Aina kun harrastatte seksiä, on mahdollisuus, että nainen tulee raskaaksi ja se on jokaisen tiedettävä leikkiin ryhtyessään. Oikein käytettyinä ehkäisypilleritkin voivat pettää. HUOM! Mies voi käydä steriloimassa itsensä, mikäli ei tahdo lapsia.
KYSYMYKSIÄ
1. Jos sinä tai kumppanisi tulisi raskaaksi, olisiko sinulla/hänellä edessä abortin paikka? Joutuisitteko kiistelemään asiasta vai olisiko päätös yksimielisen itsestäänselvyys?
2. Onko sinusta oikein, että vain nainen voi päättää abortista?
3. Onko oikein, että mieheltä vaaditaan eron tullessa lapsen elatusmaksuja?
4. Pitäisikö sterilointiin pääsemisen ikärajaa (30 vuotta) laskea Suomessa?
5. Onko sinut tai kumppanisi steriloitu? Jos ei, haluaisitko nyt tai joskus vuosien päästä?
6. Miten sinä huolehdit ehkäisystä? Osallistuuko ehkäisyasiaan kumpikin osapuoli mahdollisessa suhteessanne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hiljaista on, joten vastaanpa.
1. Minä naisena loogisesti tämän abortin tekisin ja ihan yksimielinen päätös on. Kummallakaan ei vielä taloudellinen tilanne lasta salli ja kun kaukosuhteessa ollaan, lapsi jäisi minulle ja henkisestikään en yksin sitä vastuuta kestäisi.
2. Nainenhan sen raskauden ja synnytyksen käy läpi, joten miehellä ei ole oikeutta pakottaa naista jatkamaan raskautta (eikä kyllä tekemään aborttiakaan) vastoin tämän tahtoa. Jos taas mies on abortin kannalla ja nainen ei tähän suostu, ei naisella vuorostaan ole oikeutta vaatia elareita mieheltä.
3. Tähän tulikin jo edellisessä vastauksessa alkua. On ja ei. Mikäli lapsi on yhteinen "hanke", on reilua, että mies hoitaa edes ne elatusmaksut, vaikka muuten lähtisikin kävelemään. Ja niinkuin 2. kysymyksen vastauksessa sanoin, mikäli nainen yksin, ilman miehen suostumusta on päättänyt lapsen pitää, on elareitakaan eron tullessa turha kinuta.
4. Ehdottomasti. Sillähän ne niin vastustetut abortit vähenisivät. Monet päättävät jo yhä nuorempina, etteivät hanki lapsia, mutta eivät pääse sterilointiin, koska "Kadut päätöstäsi" ja "Mielesi muuttuu, haluat vielä lapsia".
5. Kumpaakaan ei ole steriloitu ja itse olen vähän kiikun kaakun asian suhteen. En välttämättä ikinä halua lapsia, mutta tosiaan, vuosien aikana mieli voi muuttua :D. Mikäli kuitenkaan ei, niin haluan steriloinnin.
6. Lopetin juuri pillerit useamman haitan kuin hyödyn takia. Muuta hormonaalista ehkäisyä en toistaiseksi ole miettinyt huonon rahatilanteen takia, joten meillä kumi käytössä. Molemmat osallistuvat.
1) Jos tulisin raskaaksi, en tekisi aborttia. En joutuisi myöskään kiistelemään asiasta mieheni kanssa, vaan olisimme molemmat hyvin onnellisia asiasta.
2) Kyllä. Nainenhan se on joka raskaana on, ja hän päättäköön siitä, haluaako jatkaa raskauttaan vaiko keskyttää sen. Hän sen asian kanssa on konkreettisesti läsnä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja hän kantaa myös vastuun valinnoistaan. Toki on hyvä, jos miehen kanssa asiasta voi päättää yhdessä, mutta lopullinen ratkaisu tulee minusta kuulua sille raskaana olevalle naiselle. Tämä kun ei oikein ole asia, jossa olisi olemassa kovin helppoja kompromissejakaan.
3) Kyllä on oikein. Elatusmaksut menevät syntyneen lapsen elatukseen, syytön se lapsi on vanhempiensa välirikkoon. Elatusmaksut eivät ole mikään "bailuraha sille p*skalle exälle" vaan syntyneen lapsen etu ja oikeus. Tämä minusta olisi hyvä muistaa niiden, jotka "ruokoista" ruikuttavat. Jos omasta lapsestaan rahalla selviää, niin aika vähällä pääsee.
Toki jos lapsi on alusta alkaen ei-toivottu, voisi kaiketi jonkinlaista mahdollisuutta vastuuvapautukseen miehille harkita, mutta tarkoin sellainen rajata pitäisi.
4) Steriloinnin ikärajaa pitäisi laskea.
5) Meistä kumpaakaan ei ole steriloitu. Alkaa tässä tuntumaan siltä, että ollaan steriilejä ilmankin, joten omalla kohdallani mahdollinen myöhempikään sterilisaatio ei tunnu laisinkaan ajankohtaiselta taikka tarpeelliselta.
6) Olemme tahtomattamme lapsettomia, joten ehkäisystä huolehdimme välttämällä sitä parhaan kykymme mukaan ;) Nuorempana käytin ehkäisynä pillereitä ja kondomia.
Miusta Dara on hienoa nähdä, että vaikka itse toivoisit lasta, et kuitenkaan ole katkera niille jotka tekee abortin ei toivotun raskauden takia. Kaikki ei ole yhtä sinut asian kanssa ja he syyllistävät omasta tilanteestaan vaikkapa abortin tehneitä. Kiva että sinä et ainakaan tee niin.
Kiitos vaan pojoista. Siitä sitten en osaa sanoa, miten sinut oman lapsettomuuteni kanssa olen, sinummat ainakin toivoisin olevani ja haluaisin pyrkiä siihen. Toisaalta en haluaisi lakata toivomasta ja yrittämästä vielä, kun vaikka ikää jo ihan riittävästi on, ei vaihdevuodetkaan ainakaan vielä ole kuitenkaan itsestään mitään ilmoitelleet. Toisaalta sitten miettii sitä, että valuuko elämä hukkaan toivomalla jotain, jonka saavuttaminen alkaa tuntua jo aikamoisen epätodennäköiseltä. Joskus mietin, että haluaisin vain päättää, että lapsia ei sitten tule ja minä elän hyvän ja onnellisen elämän lapsettomana; siis sellainen "tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä" -fiilis... Hitsit kun saisi joitenkin yhdistettyä nämä kaksi suhtautumistapaa ;D
Katkeruutta abortin tehneitä kohtaan en ole koskaan tuntenut. Minun luonteelleni ajatuskin on jokseenkin vieraantuntuinen, sillä eihän muiden hedelmällisyys minun hedelmällisyyteeni mitenkään vaikuta. Tuskin minä raskaaksi pullahtaisin vaikka maailmasta kaikki abortit loppuisi tyystin. Joskus olen kyllä tuntenut katkeruuden häivähdyksiä niitä kohtaan, jotka tulevat toivotusti raskaaksi; toisinaan sitä on hetkeksi jumittunut säälimään itseään sellaisessa tilanteessa ja miettinyt sitä, miksen minäkin voisi saada samaa onnea. Tuolloin olen tietoisesti pyrkinyt eroon näistä tunteista ja pitänyt hyvin tarkkaan huolen siitä, etten ainakaan sille onnellisesti raskaana olevalle niistä avaudu. Minun hedelmättömyyteni ei ole heidän syytä, joilla käy parempi tsägä.
Abortin tehneitä kohtaan en tosiaan katkeruutta tunne enkä ole koskaan nähnyt sille tarvettakaan; eiväthän he omaa tilannettaan ole toivoneet sen enempää kuin minä omaani ja he saattavat oman tilanteensa kokea aivan yhtä raskaaksi, elleivät jopa raskaammaksikin, kuin minä omani. Minä katson, että ei-toivotusti raskaaksi tulleet ovat siinä mielessä samalla viivalla minun kanssani, että molemmat joutuvat elämään tilanteessa, jota ei itse ole toivonut ja halunnut. Miksi kadehtisin tai katkeroituisin siitä, että ei muillakaan aina täyskädet tässä elämän korttipelissä käteen satu, jos ei satu itsellänikään.
Nämä ovat omia ajatuksiani. Suhtaudun ymmärryksellä myös niihin, jotka katkeroituvat toisten aborteista. Vaikkei toisen syyttäminen omasta onnettomuudesta oikein olekaan, pidän silti ymmärrettävänä ja inhimillisenä sitä, että tällaisia tunteita esiintyy. Sekin kumpuaa kuitenkin siitä omasta onnettomuudesta, ei vain pahantahtoisuudesta toisia kohtaan. Minä uskon että perimmäinen ajatus näillä lapsettomilla on katkeruus elämän epäreiluudesta, siitä että ylipäätään täällä jotkut eivät saa sitä mitä hartaimmin haluaisivat ja toisille samaa tarjotaan vaikkeivat haluakaan. Eihän se reilua ole, ja siitä on inhimillistä tuntea katkeruutta. Joillain se sitten purkautuu toisen ihmisen syyllistämisenä, vaikka se perimmäinen ja oikea syytösten kohde onkin luultavasti elämä ja elämän epäreiluus itsessään. Ehkä on helpompaa syyttää todellista ja konkreettista ihmistä, kuin jotain ei-konkreettista, näkymätöntä kohtaloa/jumalaa tms...?
Viisaita sanoja. Kypsän ihmisen tiedostavaa ajattelua ja puhetta. Olet kyllä niin kiltti ja oikeudenmukainen, joten ei voi muuta kuin sydämestään toivoa, että kaikki toiveesi toteutuisivat. Minusta kaikki katkeruus ja kateus maailmassa tulee juuri siitä, että tuntee itsensä osattomaksi jostain haluamastaan eikä tiedosta tätä vaan tuntee, että se, mitä toinen saa, on jotenkin itseltä pois, vaikkei niin ole. Tunnistan niitä asioita itsessäni joskus ja pidän itselleni palaverin asiasta, ettei oma mieli vahingoitu ja myrkyty. Kateus ja osattomuuden tunne ovat inhimillisiä ja tunteita, jotka voi myös kääntää positiiviseksi voimavaraksi.
Katselin ohjelmaa nimeltä "Hurja painonpudotus".
http://www.nelonen.fi/ohjelmat/hurja-painonpudotus/etusivu
Siinä valtavan ylipainoinen mies haluaa elämäänsä muutoksen ja alkaa tehdä töitä kunnon ja laihtumisen eteen, mutta yhtä iso avopuoliso alkaakin panna hanttiin ja yrittää pilata miehensä onnistumisen. Personal Trainer lausui minusta niin hienosti asiasta: Kun toinen alkaa kaventua ja tervehtyä, kumppanin oma paino, huono kunto ja ruokariippuus alkavat näyttää yhä räikeämmiltä verrattuna ohentuvaan ja reipastuvaan mieheen. Kumppani halusi pitää miehen "omalla ongelmiensa tasolla" ja alkoi siis päällisin puolin kadehtia miestään ja syyttää tätä suhteen laiminlyömisestä jne, eikä tukenut miestään, saati että itse olisi valmis muutokseen. Katkeruus johtuu vain juuri siitä, että näkee omat ongelmat eli tässä kohtaa epäterveet elintavat vaan entistä räikeämmin sellaisen rinnalla, jolla menee hyvin juuri sillä saralla, minkä itselleen kokee ongelmalliseksi.
Kannattaa katsoa tuo ohjelma (kaksiosainen) Tonysta, siinä mies lähti ihan nollasta ja kohtasi aivan valtavia vaikeuksia mutta kehityskaari kaikilla saroilla on mieletön, vain vuodessa. Ihan itketti ne vaikeudet mitä hän kohtasi ja kuinka hirveästi personal trainer häntä auttoi,
1. Kyllä,abortti olisi. Monenkin eri sairauden vuoksi. Ei tulisi kiistaa.
2. On.
3. Kyllä jos lapsi on yhdessä päätetty hankkia,ei ehkä silloin jos mies on huijattu(valhdeltu ehkäisystä) isäksi.
4.Ei
5. Minä odotan pääsyä sterilisaatioon.
6. Hormoonikierukka.
"1. Jos sinä tai kumppanisi tulisi raskaaksi, olisiko sinulla/hänellä edessä abortin paikka? Joutuisitteko kiistelemään asiasta vai olisiko päätös yksimielisen itsestäänselvyys?"
Ehdottomasti tekisin abortin. Tästä aiheesta ollaan puhuttu, että miten toimitaan, jos ehkäisy pettää. Itseasiassa kerran vahinko sattui ja meinasin tehdä abortin sanomatta miehelle, mutta mainitsin kuitenkin asiasta. Tuki minua täysin
"2. Onko sinusta oikein, että vain nainen voi päättää abortista?"
Kyllä, koska nainenhan sen raskauden joutuu kestämään. Naiselta voidaan myös raskauden jatkuessa olettaa, että hän tekee parhaansa sikiön terveyden edistämiseksi (ei ryyppää/polta etc)
"3. Onko oikein, että mieheltä vaaditaan eron tullessa lapsen elatusmaksuja?"
Kyllä, koska lapsen elatukseen tulee molempien vanhempien osallistua.
"4. Pitäisikö sterilointiin pääsemisen ikärajaa (30 vuotta) laskea Suomessa?"
Kyllä
"5. Onko sinut tai kumppanisi steriloitu? Jos ei, haluaisitko nyt tai joskus vuosien päästä?"
Ei, koska ehdot eivät täyty ja en ole itse ollenkaan varma, tulenko joskus haluamaan lapsia. Eikä ole mieskään.
"6. Miten sinä huolehdit ehkäisystä? Osallistuuko ehkäisyasiaan kumpikin osapuoli mahdollisessa suhteessanne?"
Minä syön pillereitä ja käytämme lisäksi aina kumia aikasemman pillereiden pettämisen takia.